Olen maailman nainen
Olen maailman maatuska
englannin siveä kalpea leidi.
Minussa on Monalisaa, madonnaa,
Houkuttelevaa reittä pulleaa nännipihaa,
suomineidon sileää joutsenkaulaa.
Kannan kurkussani lumoavaa
ääntä, jolla Seireenit laulaa.
Egyptin Kleopatran salaista lumoa
Japanin pyöreää painivaa sumoa.
Olen mailman naisten sirkuspeili,
Karjalan kunniden simpsakka heili.
Sisäinen Tanjuska ripaskaa tanssii
hempeä kaihomieli Wiener valssii.
Minussa on luostareiden nunnien
lempeä taistelu kehon puhtauden tiellä.
Jätettyjen morsianten kyynelten meri
jota kukaan ei koskaan jaksa niellä.
Geenesäni on Suomen
metsän pihka ja koivun mahla,
tunturien tuulet ja valkoisen peuran
jalkojen juoksu. Suomen soiden, hillojen,
mättäiden, suopursun tuoksu.
Jalkojeni jäljillä kaikuu satakielen laulu
sekä vuoripuron juoksu.
Minussa elää yhä Karjalan itkijänaisten
surkea valittava kaipuu, ja kyynelten
tahtiin varteni pikkuhiljaa kumaraan taipuu.
(c) tanninen satu 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti