Kohti kevättä

Harmaa harso tanssii yli maan

pukee luonnon kuin lakanaan

minä hämärää hyssytän

keinuu kehto Äiti Maan

hetkeksi kiedot minut palttinaan

se hetki meni ohi jo

silloin tanssivat yhdessä maa

meri tähdet kuu sekä aurinko

odotan kevään kentaurin

puhaltavan pajupilliin

silloin levottomuus viskaa

pois harmaan harson päältä

helmikuun

kevät se on kepeä tanssiva sana

ja tulvasta muodostuu purot

joka valuvat kuin luonnon oma

vesihana

sanon perhana se on ketterä

kirosana ihan vaatimaton vallattomasti

katkaisee huoneen hiljaisen harmonian

kohta kiirehdin kevään luokse

jalkani nykivät jo oi juokse 

kukkivien valkovuokkojen luokse.

Liikaa rakkautta

Se ei ole tärkeää jos joskus

pakoon aivot juoksevat

ajatusta järkevää liikaa rakkautta

kohden Kosiosutta tunnen

aina ohimennen tuntuu aivan kuin

silloin ennen kaipuusta ikävästä halkean

alle katulampun kuin aarni valkean

liikaa tunnen rakkautta sinua kohtaan

sinä vaan tarjoat minulle itse suolaamaasi

kirjokohta.

Tule uni lepo tuo

Olet kartta kaukomaan tunne oikea

ajatus kovin soikea sormiani hyväileväasia

tai elämän kaaren riemurasia
kosketus on rakkaus tunneaisti

sametin pehmeä sen ääni kahina
aistit on ihmisellä joskus kuin elämän rattaiden rahina

tuoksusympioosi mistä tulee outo tuoksu

henkimaailman onko se maailman ruostuvien rattaiden juoksu
minulla on tunne henkinen krapula

korvissani kaikuu maailman rattaiden väliin jäänyt kapula
tule uni lepo tuo vie minut seesteisen

unishamaanin luo vie pois unet uuvuttavat

kuumeen kirous hikipisarat haihduta iholtani

viilennä niskan kaaren kuumuus pois vie

hullun houreet kalman kaarneen rujot runot.

Hetki Sointulassa

Hän oli sellainen auringonpilkku Jukka

ei kiinnostanut muu , kuin

massan mielestään puuttuva vetovoima

se on kuulema työntövoimaa

joka maailman kaikkeutta pystyssä pitää

sekä meidän olemassa oloamme

soimaa.

Täyttä illuusiota koko mies

vai viisas ehkä hän

maailman suurimman salaisuuden ties.

Pata kattilaa soimaa

illuusio pyöri sisällä tsunamin

vai hurrigaanin uumeniin senkö kadotin.

Kohti kevättä

Silloin kun mykkä

taluttaa sokeaa

tehtaiden shiluetit

taivaanrannan savupiipuillaan

nokeaa kaupunki pakkasen

kourissa valittaa

sydän ihmisen rinnassa

tuntuu kuin olisi se

kylmä kalikka

sinä ukonköriläs

joskus olet kuin pahainen

nulikka kohta koittaa kevät

taas ja ruumiisi kohmettunut

auringon paisteessa notkeutuu

silloin taas aika jotenkin

sotkeutuu

Kevään kutsuhuuto

Anna meille hetki aikaa

hetki helliä käsiä

ihon lämpöä toista vasten

jo ohi menneet ovat ne

talven pimeät päivät

vastaa kanssani kevään

kutsuhuutoon silloin

olisimme me kuin ne

kaislikkoon pesimään

tahtovat mandariinisorsat

pari yhdessä sinä ja minä.

Hyvää uutta vuotta kesäisellä runolla

Nurmen vihreä villa
suon oranssi hehkuva hilla
aurinko kanssani hippasilla
Tule kanssani kulkemaan
silloin kun hämärän harso
leijuu yli maan
Ilta auringon hellässä kajossa
yllämme taivaan pilvilampaat
hämärän kaisloja kanssani kampaat
menninkäinen luolien mustan maan

puissa torkkuvat pöllöt
kunnes suppuun nukkumaan painuvat
yöksi kissankellot
kasteisella niityllä hiipii keijujen piiri
talon katolla laulaa kukko, tuuliviiri.