Runokuvia Pyhäselkä runo lapsuusaikainen kirjoitus

Ajan virrassa

Kirkon portailla balettia

tanssiva lapsi

kirkon penkillä istuu

harmaahapsi

elämän kulkua

seuraa aika

etsitään jostain

se vanhan ajan joulun taika

pida pinnalla pää elämän virrassa

muuten hukut hullujen syklien

raato harmoniaan etkä

löydä enää tietä Narniaan

missä kiihkon kuriiri

joskus odottaa uhriaan

muutamat humisevat tuulet

punaiset hellyyttä huutavat

huulet lantion kaarien polttava huuma

sylissäsi tulee aina liian kuuma

vielä on meillä villihekuma

maailman ajan aalloilla

yhdessä kellutaan

kohti Tuonelaa.

´Kotikaupunki

Niin hiljaa aika leikkaa

muistojen viljaa

isot haaveet jotain

niistä vuosien varrella

toteutettiin

ikävä kasvaa

se kasvattavaa vyötäröön

rasvaa suruun syön palasen

ehkä toisenkin

muistaa voin hyvän muiston

ehkä ikävän loisenkin

Joensuu saa sydämen

rinnassani sykkimään

vuosien poissaolon jälkeen

palasin takaisin kotikaupunkiin

jälkeeni jäi Helsinki Kerava,

Raahe Oulu niin siellä

uutta elämää meidän perheeseen

synnytettiin

koti kaupunki on jotain

rakasta jota ei voi nostaa

elämän korttipakasta

sinne joskus synnyttiin

pyörin samaa ympyrää

torikatu 17 ja torin poikki

kotiin niin Mannerheiminlasten

suojeluliitto se on minulle

kallis kutsumus kai se

geeneissä jo minulle myönnettiin

mummo 40 vuotta tarttui

Pelastuarmeijan kitaraan

samoja jälkiä ehkä

unelmissamme kuljettiin

mummo sekä minä

juurruimme omiin ympyriin

kotikaupunkiin.

Syksyn sylissä

Pois nouse kyynelten suosta

aika on kirmata hyppiä elämään

juosta sinä nauttisit tuosta

hellien käsien tanssista pitkin

ihon pintaa onko tälle

kaikelle mitään hintaa

silloin kun ajan syklit

ovat villillä päällä

silloin rakkaus löytää meidän

syksyn sylistä

sumun tanssiessa yli

maiseman.