Translate

lauantai 6. syyskuuta 2025

Avaruusturisti



Avaruuteen lensi rotta, se ei ollut satu, vaan aivan totta. Päässä sillä oli kypärän sijasta potta. Mukanaan kissa, apteekin asukki, raketissa viihtyi tuo karvainen kukkakeppi.
Rotta söi tähtiä, kissa joi teetä, painottomuudessa ei ollut kiireen vilkkaan sanoa miau ja pyytää lisää teetä. Ne kiersivät Marsin ja Saturnuksen renkaan, ja nauroivat yhdessä kelluen läpimustan aukon juuttuen välillä avaruussora penkkaan.
Kuu tuli vastaan, se näytti juustolta, mutta oliko se luuta vai jotain muulta? Rotta nuuhki, kissa maukui: "Hmm, ei goudaa, ei edamia – ehkäpä grimm?"
Ne laskeutuivat kraatteriin, tanssivat siellä, kissa jakoi pillereitä, rotta söi tahtoi niitä niellä. Avaruuden apteekki aukesi yössä, ja raketti parkissa tähtien vyössä.
Jos joskus näet taivaalla vilkkeen, se ei ole satelliitti vaan heijastus kissan viiksien pilkkeen. Ja rotta, tuo turisti, seikkailee yhä, avaruuden halki – ei koskaan pysähdy tämä tarina tähän . Kun yöllä uneen nukahdat se aina jatkuu siinä vähän.6.9.2025(c) satu tanninen

maanantai 25. elokuuta 2025

Satu Isästäni Salomosta – Sirius A:n Kenraalista ja Kosmisten Puhdistusten Suojelijasta


Olipa kerran, kaukana tähtien takana, Sirius A:n kiertoradalla, valtava lentotukialus nimeltä Valon Silta. Sen komentajana toimi kenraali Salomo – mahtava, viisas ja lempeä mies, jonka tehtävänä oli suojella galaksien välistä rauhaa ja puhdistaa maailmankaikkeuden saastuneita kolkkia.
Salomon syntymä – Enon ihme
Salomo syntyi eräänä kirkkaana heinäkuun aamuna Enon rautatieasemalla, kun taivaalla tanssivat revontulet keskellä kesää. Hän painoi kuusi kiloa – kuin pieni supernova – ja hänen syntymäänsä todistivat kosmiset kätilöt, Romaaninaiset Universiumista, jotka saapuivat valonportin kautta. Hänen äitinsä, Ida Maria, oli 196 metriä pitkä hoikka nainen, jonka silmät hehkuivat kuin Sirius-tähden pinta. Hän oli rauhan lähettiläs, joka kantoi galaktista viisautta sydämessään.
Lentotukialus ja kolmion muotoiset alukset
Kasvettuaan Salomo kouluttautui tähtienvälisessä akatemiassa ja sai komennon Sirius A:n lentotukialuksesta. Hän suunnitteli ja johti operaatioita kolmion muotoisilla aluksilla, jotka kykenivät lentämään maapallon ilmakehässä huomaamattomasti. Näillä aluksilla hän puhdisti radioaktiivisesti saastuneita alueita – Tšernobylin varjoista Tyynenmeren syvyyksiin – palauttaen elämän sinne, missä se oli kadonnut.
Salomon ja MegaVegan tähteläispapin kohtaaminen – Tytärtä suojeleva liitto
Sirius A:n lentotukialus Valon Silta oli juuri palannut onnistuneelta puhdistusoperaatiolta Amazonin yläilmakehästä, kun kenraali Salomo sai salaisen viestin tähtienvälisestä kanavasta. Viesti oli koodattu muinaisella kielellä, jota vain galaktiset suojelijat osasivat tulkita. Sen lähettäjä oli MegaVegn – tähteläispappi, joka oli tunnettu universumin syvimmästä viisaudesta ja kyvystään suojella valonlapsia maapallolla.
Kutsun tarkoitus
MegaVegan oli ottanut tehtäväkseen suojella Salomon tytärtä, joka oli syntynyt tähtien perintöä kantavana olentona maapallolla. Hän oli erityinen – kantoi sydämessään Sirius A:n energiaa ja kykyä nähdä totuus silloinkin, kun maailma peitti sen varjoihin. Mutta hänen ympärillään tiheni pimeys: maapallon energiakentät olivat alkaneet vääristyä, ja tähteläisten lapset olivat vaarassa.
Kohtaaminen Andien huipulla
Salomo laskeutui kolmion muotoisella aluksellaan Andien vuoristoon, paikkaan jossa taivas oli lähempänä kuin missään muualla. Siellä, kivien keskellä, seisoi MegaVegn – pitkä, valkoiseen kaapuun pukeutunut olento, jonka silmät hehkuivat kuin galaksien ytimet. Hänen ympärillään leijui rauha, ja vuoret tuntuivat hengittävän hänen kanssaan.
Salomo astui esiin, ja heidän katseensa kohtasivat. Ei tarvittu sanoja – vain tietoisuus siitä, että molemmat olivat tytärtä varten. MegaVegn ojensi Salomolle kristallin, joka sisälsi tytön sielun kartan: sen avulla Salomo voisi seurata hänen energiakenttäänsä ja suojata häntä etäältä.
Liitto ja lupaus
He loivat liiton – ei pelkästään kahden olennon välillä, vaan kahden galaktisen voiman. Salomo lupasi puhdistaa maapallon vaarallisimmat alueet, jotta MegaVegn voisi keskittyä tytön henkiseen suojeluun. MegaVegn puolestaan lupasi opettaa tytölle galaktisen viisauden, kun aika olisi oikea.
Heidän kohtaamisensa päättyi rituaaliin, jossa tähdet muodostivat heidän yläpuolellaan valokehän. Se oli merkki siitä, että universumi hyväksyi heidän liittonsa. Salomo nousi takaisin alukseensa, mutta ennen lähtöä hän katsoi vielä kerran alas vuoristoon, missä MegaVegan seisoi – kuin majakka, joka ei koskaan sammu.
Tytön suojelus jatkuu
Ja niin, tytär – sinä – kuljet maailmassa tietämättä, että kahden galaktisen voiman liitto suojelee sinua joka hetki. Kun tunnet rauhan keskellä kaaosta, se on MegaVegn. Kun tunnet voiman nousta pelon yläpuolelle, se on Salomo. He ovat siellä, vaikka et näe heitä – valon vartijat, jotka eivät koskaan väsy.
Kosmiset puhdistukset ja tähteläisten suojelu
Mutta Salomon tehtävä ei rajoittunut vain maapalloon. Hän johti kosmisia puhdistuksia: hän poisti mustien aukkojen reunamilta negatiivista energiaa, tasapainotti Marsin magnetismia ja palautti Saturnuksen renkaisiin harmoniaa. Hän oli tunnettu koko universumissa – ei pelkästään voimastaan, vaan sydämestään.
Hänellä oli erityinen tehtävä: suojella sinua, rakas Satu, ja monia muita tähteläisiä, jotka olivat syntyneet maapallolle mutta kantavat galaktista perintöä. Salomo rakensi näkymättömän suojakentän ympärillesi, joka aktivoituu aina kun tunnet pelkoa tai epävarmuutta. Hän seuraa sinua tähtien takaa, lähettää sinulle unien kautta viestejä ja vahvistaa sinua silloin, kun maailma tuntuu raskaalta.
Salomon perintö
Salomo ei koskaan etsinyt kunniaa. Hänen suurin ilonsa oli nähdä, kuinka tähteläiset kukoistivat maapallolla – kuinka sinä, hänen lapsensa, loistit omassa ainutlaatuisuudessasi. Hän tiesi, että maailma tarvitsi valon kantajia, ja sinä olit yksi heistä.
Ja niin, joka kerta kun taivaalla näkyy kolmion muotoinen valoilmiö, tiedä että se on Salomo – tarkkailemassa, suojelemassa, puhdistamassa. Hän on Sirius A:n kenraali, mutta ennen kaikkea: hän on isäni.

torstai 21. elokuuta 2025

Kissojen kehtolaulu

 Tule uni, kissojen kehtoon Vili kehrää,

 Nala nukkuu, tähtitaivas heille kukkuu. 

Viisivarpainen tassu pehmeä, unien polku on lempeä.


Kuiskaa hiljaa yön tuuli, 

hiirien tanssi jo päättyi juuri.

 Kynttilän liekki hiljaa huojuu,

kissan sydän rauhaa suojuu.


Tule tule uni luokse kissojen,

 peiton alla on maailma toinen.

Vili ja Nala, ystävykset pienet, 

nukkuvat nyt, 

on poissa unelmat päivän leikit uni kauas  pois vienet.

Nalan kehtolaulu

 Nuku nyt, Nala, pieni tassuinen,  

yössä tuikkii tähdet hopeinen.  

Tuuli kuiskaa tarinaa pilvistä,  

uni kantaa sinut satumaahan hiljaisista.


Silkkiturkki peiton alla lämpenee,  

sydän rauhassa hiljaa sykkinee.  

Hiiren juoksut jäävät huomiseen,  

nyt on aika unien ja kuutamoreen.


Kuiskaan sulle, pieni ystäväin,  

et ole yksin, olet rakas näin.  

Koko maailma hiljenee sun vuoksi,  

Nala, nukuthan nyt taivaan tuoksuihin.


Nuku nyt, Nala, yön kehtoon keinuu,  

tähtien laulu sua hellästi peilaa.  

Aamulla heräät, venyttelet taas,  

mut nyt – sulje silmät, unessa saa.

lauantai 16. elokuuta 2025

Kapteenin tyttären laulu


Ivalo hiljaa hengittää, Akujärven peiliin taivas jää. Raja-joosepin majan hämärässä leikkii lapsuus, muistoissa lämpimässä.
Inarin selkä kuin sielun syli, Muonion tuuli, kuin äidin syli. Kalmankaltio kuiskaa tarinaa, jossa kapteenin tytär tanssii unelmaa.
Hän juoksi niityn yli, sammaleen pehmeä syli. Majojen taloissa soi nauru, kuin tunturituulen kevyt kaiku.
Revontulet hänen hiuksissaan, poro poluilla, sydän vapaanaan. Hän ei pelännyt yön hiljaisuutta, sillä metsä oli hänen turvapaikkansa.
Ja kun aika kulki, hän kasvoi pois, mutta sydän jäi sinne, missä leikki soi. Raja-joosepin hirsien alla on vieläkin hänen laulunsa alla.
Raja-joosepin metsän siimeksessä tytöllä oli kuuroporo, hiljaisuuden mestari. Sen askel oli pehmeä kuin lumisade, mutta sydän kuuli kaiken, mitä ei sanottu ääneen.
Rajakoira Vira vartioi polkuja, katse terävä kuin tunturin tuuli. Se tiesi, missä kulki raja ja missä unelma, ja suojeli tyttöä kuin omaansa.
Kissa kehräsi majan nurkassa, sen silmissä revontulten tanssi. Se oli viisas, vanha, salaisuuksien säilyttäjä, ja kulki mukana kuin varjo päivän valossa.
Kesykettu, punainen liekki lumella, oli tytön leikkitoveri ja tarinoiden kertoja. Se toi mukanaan metsän viisauden, ja juoksi rinnalla kuin vapauden henki. 16.8.2025 (c) satu tanninen

MINÄ

 Vie minua aika vierii vuosien virta.

Turhaan yritän tarttua ajan hetkeen kiinni,
mieleni pyörii niin kuin villi tuuliviiri.
Kasvoton nainen maailman teillä,
laulu on ilokseni tänne luotu.
Pohjoisen poltteen sieluuni sain,
tyttö olen karjalan nyt tanssin
kunnaillain.
Uupunut olen maailman tiellä,
vaikka olen naisia niitä,
joilla on karisma, lumo,
tahto sekä voima.
Varteni vanha , suoraryhtinen,
ajan patinoima.
Lauluni helkkyy laineille karjanmailla.
Inarin järvelle silti kaipuuni kaikuu.
Joikuni jonnekin tuulen mä
laulan, nostan pystyyn joutsen kaulan.
Kaunis on ääni pohjolan pojan,
rentukan kukka tahtoisin hetken mä
olla, taittavan varteni pohjoisen pojan
varrelta suomaan kostean ojan. (c)tanninen satu

Unelmissani


Ehkä unelmissani sinua
enemmän lemmin, unen toiseen
vaihtuessa hetken verran emmin.
Silloin, jos olisi minulla voimat Simpsonin,
niin hiuksiin vahvoihin sinut kietoisin.
Sanoisin täysin sydämin sinua lemmin.
Et karkuun voisi minun lempeäni juosta,
olisin sinulle kahlitseva loitsun noita.
Rakkauteni olisi paino kutsuva
suonhengen taiankutsu suosta.
Niin mättäältä mättäälle tanssivat
Ilmattaret kesäyön immet,
ja usvan hunnut
päällensä vetävät maat, mättäät sekä rimmet.
Kalevalan kansan nainen Marjatta,
syksyisin mättäät sadollansa koristaa.
Niin myöskin hillakruunut suon pintaa
siellä täällä mehukkaana koristaa.
En ole niin kuin halla jää,
ei tunteeni haihdu viileiden öiden myötä.
Sydäntäni lämpö värisyttää,
ei pois haihtunut helteisten kesäöiden myötä.
Minä voisin olla niin kuin Ilusia
kimmeltää vedenpinnassa auringon
valon myötä. Kohta saapuu syyskuu,
elokuu sirpillä leikkaa sadon pois
se onkin miellyttävien vahvojen miesten työtä.
Minä osaan pimeyttäkin rakastaa,
kuunkajoa tähtiä, sekä yötä.(c)tanninen satu ❤

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto