Nainen lähin omainen

Minkäs sille voi miksi

luoja naisen loi

maailman kansoittajaksi

kaapin paikan vartijaksi

silmän ruuaksi

ei katuluudaksi

niin kuin sovinistit

naista kohtelee

kai moni taistelee

paikasta naisen sydämestä

ei usein onni kestä

kyyneliä saa pestä

kiltti nainen laittaa

miehelle evästä

ei juokse mustasukkaisena

perästä

moni nainen on tehty

onnenlankakerästä

mies taas kuona erästä

lapsia nainen synnyttää

hellii paijaa silittää

tunteitaan miehelle tilittää

on järjeltään kuin

viisas Salomon

silloin maailmassa

suuri on on

kun naisen laulu

iloisena hyräillen soi.

Elosteleva elokuu

Älä tule liian lähelle

älä käy kiinni iholle

sinä vanha elosteleva

elokuu

minun sieluni

lyriikkaa lausuu

minulle älä esittele

kitaran soitto taitoa

älä ämmittele

hauku kauniiksi

tiukkapipoksi

en anna sinun

huuliani lipoa

ole hyvä usko

jo mitä tahdon sanoa

vierestäni pois katoa

et ole minun sydäntäni

sykähdyttävää satoa

muistutat liian kiimaista

lapamatoa

sinulla on vireet vinossa

et ole minun aalto taajuutta.

Ajan karma

Tuuli saman tuoksun tuoda saa

mädän löyhkän jonka äiti maa

rinnoilleen oksentaa.

Kuulen jostain äänet kiväärin,

vaikka sotilaaksi syntynyt en.

Olkapään kastelee itkevän

lesken kyyneleet. Ajan karma

päivä päivän jälkeen syvenee,

minä en enää kauas koti nurkiltani

mene. Jokainen puolustaa

vain omaa oikeuttaan, kuka

raaskii palan murtaa omasta onnestaan

ja heikommalle ojentaa?

Olen silti vielä elossa

vaikka siat sotivat kaura pellossa,

ja liian mustaa on neste elämän.

Minä tästä kaikesta kirjoitan

tänään melankolisen iskelmän.

Suomi neito mielenosoitukseen

Kux lux klaaniin kaapuun puetaan.

Monta kertaa kateus, viha sillä

saastutetaan oma kotipiha.

Liian heikko on nuorten miesten liha,

monessa maassa nainen tyttö on

täysin arvoton. Minä tiedän missä

asuu naiseus sisälläni missä

minun paras arvo on.

Tyttäriä neljä synnytin,

heitä täällä suojelen, ja samaan

halaukseen sulkea tahtoisin

jokaisen maailman pojan,

sekä tyttären.

Ajatuksia

Annan vapaasti ajatusten tulla

hullun huumorin täyttää

mieli kuvat

ulos tahtoo sanojen joukko

orjina pidän niitä riutuneita

riimiparkoja 

sulaa vahaa tai taipuisaa

savea ovat itulaatikko

kirjailijan mieli vallan alla.

Tomorrow

Tomorrow will arrive

August August

Begins in every sense

Harvesting grain cuts

Maybe you can swim

I will remember all of them

Children of destiny

Each with their own

His share of time in books is here

There are a lot of moments that

Maybe nobody else can remember

Many happy memories

They also got out of control

According to wind

All of us want to

Sometimes waving the right

The sword is overthrown by King Solomon

Look at what kind of crowd

We get them

Dropped from the ground

Of the fallen angels

Nobody knows

Still today this morning

With the words I begin

I will write it to you all.

Huomenna

Huomenna saapuu se

elosteleva elokuu

alkaa kaikessa mielessä

sadonkorjuu viljanleikkuu

puidaan ehkä uidaan

muistelen kaikkia niitä

lapsia kohtalon

joilla kullakin oma

osansa täällä aika kirjoissa on

on paljon hetkiä joita

ehkä ei muista kukaan

monta onnellista muistoa

nekin pääsi karkaamaan

tuulen mukaan

kaikki meistä tahtovat

joskus heiluttaa oikeuden

miekkaa vilauttaa Salomonin

peistä millainen joukko

me saadaan heistä

maan päälle pudonneista

langenneista enkeleistä

sitä tiedä ei kukaan

silti myös  tänään aamun

sanoilla aloitan

sen teille kaikille kirjoitan.

A life-long journey

A life-long journey, 

birch like love to whip your back. 

It will not be able to live to the fullest, a life of 

too much afraid.

Loneliness as a child of water 

around me, as well as a large space open arms.

It carries me over my dreams. 

Crystal clear or weak force, 

my soul anchored by the surface.

Dark winters, spring-like bright purchased. 

I am a prisoner of my feelings of life scale.

The smell of vanilla, or meadow wool 

the baptism of the summer night, the night mist. 

Teen poems to your beloved as 

the creator of the work.

This journey from the cradle to the grave, 

sometimes hitting nails pedal to the metal. 

Develop a continuous dramas, 

rusting in the wheel of life.

Still the heat flows in my veins, 

as well as the pain. To burn incense to

the salvation of my soul. 

On my way to stream the last 

Ferryman's journey, there is 

not an escort with me at all.