Enkelit ilman siipiä

Enkelit ilman siipiä. Ne eivät lennä unelmiansa perään,
käpertyvät kippuraan sikiöasentoon,
aivan pieneen kerään.
Vapisevat viltin alla, pelokkaana palellen.
Kadottavat maailmasta kaiken aidon sävelen.
Iloa ilman, ilman ystävää enkelit eivät ilmalentoa enää koskaan nää.

Joulu

Joulu jotain unelmaa,
toivetta, sekä purppuraa.
Löydän vanhan hyvänajan jouluntaian,
siitä onnentunteen sydämeeni teen.
Peitän ajatukseni,
hetkeen onnelliseen.

Aurinkoiset kuoro joululaulut kauniisti
heläyttää ,aion kaamosmasennuksen pian
selättää. Hoosianna Davidin poika,
joka tulee Herran nimeen.

Anna joulunajanrauha sydämiimme,
tie valoisa joulunmatkaan meille tee,
enkeli kaunis alttarilla Jeesusta syleilee.

Kummissani

Olen kummissani aivan,
ajatuksiani hämmentyneitä,
mielessäni pyörittelen kaivan.
Mietin miksi?
,mitä nyt teen?
En järjellistä langanpäätä,
ajatuksistani kiinni,
saa on kaikki aivan
kummallista outoa utopiaa.

Hukassa on kaikki järjestelmällisyys,
sekä järjellisyys,
ne pois kai hävitti tämä pimeä,
sekä syys.

Halla

Halla piirtää kukkiaan,
mustaan marraskuiseen maisemaan.
Elämäni vaikea on ymmärtää,
erakko olen yksinäisen sydämen.
Karkotan luotani pois kaiken rakkauden,
sammutan onnen kipinöivän hiilloksen.

Yö mustuu hiipii varjoistaan,
hunnuttaa pimeydellään illan pois jaloistaan.
Kyynelkruunu poskilleni lankeaa,
se tyynyn vierelläni kostuttaa.
Elämää niin vaikea on käsittää,
marraskuu nyt maalaa maisemaa,
routaa talven alle piilottaa.
Suruhuntuun piirrän jäljen kyyneleen,
sen päälle lasken yksinäisen sydämen.

On jalkojeni alla kylmä maa,
se joskus pettää, liikaa satuttaa.
Yön varjoista hiipii painajaiset yön,
niitä vastaan käyn,
sananmiekalla, terävällä
demonien kynsille nyt lyön.

Silta

Silta on heikko,
kulje sen yli.
Sammuneet tähdet on sillan yllä,
pimeys peittää sen syleilyllä.
Sumu on pimeyden alla,
usva vain keinuu,
liikkuu utuinen unenmaa.
Kasvaa kosteutta tihkuvaa.
Kaksi jotka jäivät,
vangiksi outoon valoon,
kulkevat käsikädessä
kuolemantaloon.
Sielut on sisällään ihmis-suden,
kuutamolla hahmojaan
vaihtaneet.

Eivät he pääse sillan yli,
kuolemaa täynnä on syli.
Ikuinen virta erottaa,
sumuista siltaa haamut käy,
tietä ei missään valoon näy.

Pimeys vaipassaan

Pimeys vaipassaan, käy yli marraskuun maan,
se energiani saa sammumaan.
Erakoksi eristyn,
on sammunut aivossani
lamppuvalonmaan,
käyn horrokseen,
sekä lepoon uinumaan.
Yksin on hyvä hetki olla,
ypöyksin levätä nautinnolla.

Pimeyden vaipan alle,
käyn lepoon ,
hetken uinahdan.
Joudu jo joulukuu,
tulo valo lämpö
sydämeeni mun.
Tahdon herätä,
elää täysillä,
tai pimeyteen tukehdun.

Pimeys

Olen pimeydenprinsessa,
valo yli varjojen, kun marraskuussa käy.
Pimeys vain yli olkapääni varjojansa luoda saa,
mua askel askeelta, se seuraa maailman mustentaa.
On sisälläni sekalaiset sanat vuorisaarnojen,
ulospääsyänsä ne ulos takoo, nyrkit leimuten.

Olen sadekattojen päällä,
olen tuuli oikukkaalla säällä,
olen myrsky vesilasissa.
Laitan kaiken etuperin,
olen verin lystikäs,
olen köyhä runojenlapsi
päällä maan.
Näen pimeydessäkin valot sateenkaarien,
ne valoisaksi pimeydenkin saa.
Se pimeys hyvin minulle sopii.