Tommy Tabermann

On poissa suuri mies, hän runon taidon ties,
ei koskaan tule uutta hänenlaistaan,
hän runoin helli naistaan.

Sai runoja myös muut ja hymyyn kääntyi suut.
Suuri mies on poissa,
hän säilyy tarinoissa,
myös runoissansa noissa.

Lämmin oli sydämeltään mies,
joka rakkaudesta paljon ties,
ei koskaan enää ole lämmin hänen sydämensä lies.

On poissa suuri mies,
kaikki hänet ties,

Nyt kaipaamaan häntä jään,
siksi muistoksi kirjoitin runon pätkän tään.

Naisen pimeä puoli

Naisen pimeä puoli,
jokin iloinen sointi sielussani kuoli.
Astui elämääni pimeä ja huoli,
pelko pahan vallan vaikutuksesta
osuiko minuun pirun nuoli?

Huoli ja huoli, mieltä kalvaa
siihen ei lääkettä, ei lievittävää salvaa.
Kerran olin iloinen minäkin,
joskus uskoin onneen ja satuihin.

Vanha ja viisas, valetta se
viisaus on suotu vain harvoille.
Lapsi olen aina mieleltäni,
lorujen luoja kieleltäni.

Vanhuus on vain viisaita varten,
lapsuus ja nuoruus vain kaunotarten.
Onni on harha, unelmatarha,
sateenkaaren salattu ruukku
eikä tämä pieni asuntoluukku.

Nainen on labyrintti,
mies kuin pimeä vintti.
Joskus ne kohtaavat puheissaan,
silloin jatkavat sukuaan.

Lapsi on lapsi, hetkisen vaan
kohta hiukset hohtavat harmauttaan.
Nainen ja mies,
huopaavat; soutavat aina erisuuntiin kohta on
rakkoja sormissaan.

Jotakin puuttuu

Jotakin puuttuu,
jotakin on,
liekkiä odotan kohtalon.
Paljon on vettä virrannut,
paljon päiviä kadonnut.
Madoiksi muutumme joskus maan,
uskoen sieluun uudistuvaan.

Voi Luoja mitenkä olen rukoillut,
mitenkä vastausta odottanut.
Usko ja toivo, rinnalla maan
pyörivät vauhdilla akselissaan.

Riimi ja sointu elämä on,
taistelu kova kohtalon.
Mitä se toisille antaakaan,
toiset ryömivät tuskissaan.
Jokainen uskoo johonkin,
ateisti omiin aatoksiin.

Jumalan lapset riidoissaan
puolustavat oikeaa uskoaan.
Ikoni vai koraani,
et kai vain ole shamaani.
Enkeli siellä, enkeli täällä
suojelee lasta liukkaalla jäällä.

Usko ja toivo, satuja lukea saa;
raamatun lukijat turvaavat Jumalaan.

Joskus siivet kanttaa

Joskus siivet kantaa enkelin,
joskus sulat valkoiset mä menetin.
Mitä usko ystävyys,
mitä uusi sielun syys.
Miksi tuskaa polttavaa
sydämeni kantaa saa?

Miksi vaihtuu tuulet sen
elämäni iloisen.
Miksi pohjamudissa on aika
nöyrtyä ja madella.
On aika niittää,
on aika kylvää,
on aika ilon ja nuoruuden.
On aika luopua on aika nöyrtyä,
on aika tuskan ja jäähyväisten.

Tämä ikuinen kiertokulku,
on aiheena moniin runoihin,
sen taas tähän paperille toistin,
ja kirjoitin.

Tänä yönä

Tänä yönä oksensin hiekkaa, metallia,
sieluni itki,
verisen tuskan ruumiini kitki.
Työ jota teen,
vaikuttaa terveyteen.
Polttava kuume yöllä iski,
pöydällä kasvaa lasien tiski.

Nestettä paljon,
lääkettä nielen,
happo eilen poltti kurkun ja kielen.
Kipua tuskaa,
hengitys koskee,
iho on rikki kirvelee poskee.

Tätäkö tämä elämän työ?
Tuskin tämä edes leiville lyö.
Valvon ja valvon,
ammatinvaihto,
terveys tärkein
minulle on.
Työ tämä on kauheaa,
en tahdo tätä, olla onneton.

Taivas tippuu

Taivas tippuu myrsky salamoi,
vaan en mä sille mitään tehdä voi.
Taas tuuli jostain avaruuden kaiun toi,
ja isä kossupullostansa pohjan näkyville joi.

Vintin rappusille mummo merkkaa katiskaa,
velipoika jahtaa pyrstötähteänsä seuraavaa.
Vaanii takana karu todellisuus,
siskolikalla taas uusi tulevaisuus.

Lailla viattoman uskon, kaikuu laulu iltaruskon.
Katson kaukaisuuteen silmin langenneen enkelin,
kuka tapettiin taas piirsi ristinmerkin perään siihen lisäsi
kuvan munamankelin.

Sotken aina kaiken ,alkaa piinaava matka todellisuuteen,
viime yönä valvoin taas aamukuuteen.
Huudan nimeäsi tajuamatta muuta ollenkaan,
Juicen jalanjäljet kasvaa runoon seuraavaan.
Jäljilläsi kuljen askelin niin epävarmoin
harppoen ja horjuen, kuka sieluni on vallannut
se on alkulähde tuskanrunojen

Kyyneleet

Kyyneleet

Kyyneleet, niin paljo on vettä virrannut
sen jälkeen, kun tuska päälleni syöksyen iski.
Sen jälkeen ei kuivuneet kyyneleet, kun
tietoisuus tajunnan kysyi miksi?

Surua, tuskaa kantaa saan, kun kumaraan painuvat
hiljaiset maan.
Miksi päättäjillä tyhmyys tiivistyy,
mikä on siitä seuraus, mikä syy?
Nyt kansa napisee kiihtyen,
kuka meille vaihtaisi hallituksen?

Herrat ja narrit kikkailee,
Kreikalle rahaa kikkailee.
Kansa Suomen nyt venyttää euroaan,
ja katseet luo mediaa seuraamaan.

Perjantai taasen tullut on,
töihin käy kansa uupumaton.
Urputan, jurputan tässä vaan
liittyen joukkoon kasvavaan