Minulla on laulava sydän,
se useimmin kaihosta,
surusta laulaa. Joskus rakkaudesta,
ääni huutaa täyttä kaulaa.
Sydän musiikkia, runoja
tulvillansa, se on minun
ja hänen maailmansa,
joka kädestäni uskaltaa
tarttua.
Nyt on aika kunnioittaa,
Suomea, ja itsenäisyyttä sen.
Itsepäisyyttä kunnioittaa taistelijoiden.
Suomineidon helmoihin,
nyt laulan aidon kaipauksen.
Laulan niille, rohkeille
ihmisille, jotka niin paljosta
joutuivat kerran luopumaan.
Emme me pysty sitä ymmärtämään,
kuinka paljon me heiltä
saimme. Saimme tulevaisuuden
erilaisen.
Helliin käsiin suljen muistot
raskaat Suomen kansan.
Peittelen pehmeimpiin
lämpimiin peittoihin,
lohduttaviin lakaniin.
© satu tanninen
