Ajan karma

Tuuli saman tuoksun tuoda saa

mädän löyhkän jonka äiti maa

rinnoilleen oksentaa.

Kuulen jostain äänet kiväärin,

vaikka sotilaaksi syntynyt en.

Olkapään kastelee itkevän

lesken kyyneleet. Ajan karma

päivä päivän jälkeen syvenee,

minä en enää kauas koti nurkiltani

mene. Jokainen puolustaa

vain omaa oikeuttaan, kuka

raaskii palan murtaa omasta onnestaan

ja heikommalle ojentaa?

Olen silti vielä elossa

vaikka siat sotivat kaura pellossa,

ja liian mustaa on neste elämän.

Minä tästä kaikesta kirjoitan

tänään melankolisen iskelmän.

Suomi neito mielenosoitukseen

Kux lux klaaniin kaapuun puetaan.

Monta kertaa kateus, viha sillä

saastutetaan oma kotipiha.

Liian heikko on nuorten miesten liha,

monessa maassa nainen tyttö on

täysin arvoton. Minä tiedän missä

asuu naiseus sisälläni missä

minun paras arvo on.

Tyttäriä neljä synnytin,

heitä täällä suojelen, ja samaan

halaukseen sulkea tahtoisin

jokaisen maailman pojan,

sekä tyttären.

Ajatuksia

Annan vapaasti ajatusten tulla

hullun huumorin täyttää

mieli kuvat

ulos tahtoo sanojen joukko

orjina pidän niitä riutuneita

riimiparkoja 

sulaa vahaa tai taipuisaa

savea ovat itulaatikko

kirjailijan mieli vallan alla.

Tomorrow

Tomorrow will arrive

August August

Begins in every sense

Harvesting grain cuts

Maybe you can swim

I will remember all of them

Children of destiny

Each with their own

His share of time in books is here

There are a lot of moments that

Maybe nobody else can remember

Many happy memories

They also got out of control

According to wind

All of us want to

Sometimes waving the right

The sword is overthrown by King Solomon

Look at what kind of crowd

We get them

Dropped from the ground

Of the fallen angels

Nobody knows

Still today this morning

With the words I begin

I will write it to you all.

Huomenna

Huomenna saapuu se

elosteleva elokuu

alkaa kaikessa mielessä

sadonkorjuu viljanleikkuu

puidaan ehkä uidaan

muistelen kaikkia niitä

lapsia kohtalon

joilla kullakin oma

osansa täällä aika kirjoissa on

on paljon hetkiä joita

ehkä ei muista kukaan

monta onnellista muistoa

nekin pääsi karkaamaan

tuulen mukaan

kaikki meistä tahtovat

joskus heiluttaa oikeuden

miekkaa vilauttaa Salomonin

peistä millainen joukko

me saadaan heistä

maan päälle pudonneista

langenneista enkeleistä

sitä tiedä ei kukaan

silti myös  tänään aamun

sanoilla aloitan

sen teille kaikille kirjoitan.

A life-long journey

A life-long journey, 

birch like love to whip your back. 

It will not be able to live to the fullest, a life of 

too much afraid.

Loneliness as a child of water 

around me, as well as a large space open arms.

It carries me over my dreams. 

Crystal clear or weak force, 

my soul anchored by the surface.

Dark winters, spring-like bright purchased. 

I am a prisoner of my feelings of life scale.

The smell of vanilla, or meadow wool 

the baptism of the summer night, the night mist. 

Teen poems to your beloved as 

the creator of the work.

This journey from the cradle to the grave, 

sometimes hitting nails pedal to the metal. 

Develop a continuous dramas, 

rusting in the wheel of life.

Still the heat flows in my veins, 

as well as the pain. To burn incense to

the salvation of my soul. 

On my way to stream the last 

Ferryman's journey, there is 

not an escort with me at all.

Elämän mittainen matka

Elämän mittainen matka,

rakkaus raippana piiskaa selkää.

Se ei täysillä voi elää, joka elämää

liikaa pelkää.

Yksinäisyyttä kuin lapsivettä

ympärilläni, sekä avaruuden suuri syli.

Se kantaa minua unelmieni yli.

Kristallin kirkasta tai heikkoa voimaa,

sieluni pintaan ankkuroimaa.

Talvista pimeää, keväinen kirkashanki.

Olen elämänmittaisten tunteideni vanki.

Vaniljan tuoksua, tai niittyvillan

kesäyönkastetta, usvaa yön.

Teen runojen luojana rakkaimman työn.

Tämä matka kehdosta hautaan,

lyö joskus nauloja lautaan.

Kehittää draamoja jatkuvaan,

elämän rattaaseen ruostuvaan.

Vieläkö virtaa suonissani lämpö,

sekä tuska. Sieluni suitsuttaa pelastusta.

Olen matkalla virralle viimeisen

lautturin matkaan, sinne ei

pääse mukaani saattajatkaan.

Peloton perjantai

Peloton perjantai

avaa esirippunsa

maailman teatterin

areena on valmiina

klovnien sekä

primadonnien astua

valokeilaan

minä sanoillani eilistä

peilaan

odotan outojen sanojen

tanssivan esille

eristetyistä aivojen 

kammioista

niitä tahdon levittää

kuin tulvavettä sammiosta.

Sanani tuuli pois vie

Ääretön syys on niin kuin

yksinäisyys joka kalvaa

sisällä ihmisen. Moni päivä

on meille tuntematon

vaikea on iltaa kohden ennustaa.

Hän joka armoa kohden matkustaa

vastaan saa monta muuria korkeaa

jonka yli on pakko ponnistaa.

Moni lähimmäinen meille on

tuntematon kuljemme toistemme

ohi kuin aavelaivat jotka

merta kyntävät. Joskus tuuli

taas viestin korviimme tuo

kutsuvat toisen ihmisen luo.

Syttyy rakkaus kunnes aika

sen ohi on, ei tietään tunne

kukaan kujilla kohtalon.

Minä tekstin kirjoitan

ehkä sävellän siihen sävelmän

tai sanani tuuli pois vie

sellainen on kirjailijan tie.

My word goes away

The inexhaustible autumn is like

Loneliness that slams

Inside a human being. Many days

Is unknown to us

It is difficult to predict for the evening.

He who graciously travels

Receives many walls high

Over which it is forced to strike.

Many of us are close to us

The unknown we walk to each other

Over like the adventures of those

Sea plowing. Sometimes wind

Again the message we will eject

Call on another person.

Kindle love until time

It's past you, you do not know it

No one in the alley of fate.

I'll write the text

Maybe I can sing it with a tune

Or the wind out of my word

Such is the writer's way.

Fibromyalgia

Hän ylös nousi ennen heräämistään

haukotteli pitkään

ei hänen mielialaa häirineet

öiset painajaiset

joskus hetken oli hän

kuin muutkin naiset

kivun käätöpiirin kanssa

oli hetken hän sinut

kuolemani jälkeen miten

jälkeen moni muistaa minut?

Jääkö elämään ainoakaan

tarinani, joku ehkä muistaa niistä

pari.

Yhdentekevää, hällä väliä

uuteen aamuun herää hän 

aamuöiseen heinäkuuhun.

Joskus ahdistus voittaa

ennen kuin aamu koittaa

silti aamu soittaa aina

kankeasti ensiviuluaan

fibromyalgia tai reuma

mikä on totta mikä kuvitelma

tämän avaruudessa keinuvan maan ?

Risaisen elämän peitto

Risaisen elämän peitto

on ehkä reijällinen elämän

kiekon virheellinen heitto

tai vatsaa vääntävä

torstain hernekeitto

joskus tulee eteen stop

merkki risteyksessä 

valtatiellä elämän kantapäillä

saat tuntea vaanivan kuoleman

minä tunnen sisälläni

miltä tuntuu ihmisestä

elämän laitapuolen nuoleman

saa hän aina huolia enemmän kuin

joku muu

nyt on herisevä heinäkuu

lääkäri niin kuin jääkäri

mittaa jäseniä naisen eläväisen

itsepäisen

sanoo huolestuen

kysyy miten tässä kunnossa pärjää hän ?

On elämäni risainen sekä liian

visainen päivät pikkuhiljaa

viikoiksi muodostuu sisälläni

aika vauhdilla rappeutuu.

Heinäkuu

Sorsa vettä vasten peilaa

itseään, sitten lähtee

vettä pitkin uimaan.

Kaislikko aamu tuulen

tahtiin keinuu, silkkiuikku

tanssii taas,

kahisevat kaislat,

ja aurinko nousee

jälleen taivaan rantaan

keinumaan.

Niin se tapahtui se

gigolo käki toisen

pesään rakastui, parinsa

munimaan sinne toi.

Hartaasti heinäkuu hetkisen

hellettä heinä pellolla pitää saa.

Olen vain se kirjoittava nainen,

sydämeni riippulukoin suljin,

yksin tämän loppu matkan kuljin.