Runo 2017 Juhannukselle.

Minä peukaloita pyöritin

hennosti hymyilin tai

helkkyen joskus nauruni

ääni soi kuiskivat rakkautta

korviin naisen kesäyön

hempeät miehekkäät suut

niin pistivät silmiin

nuorien hentojen naisten

kylkiluut

minä lauluäänen syntymälahjaksi

sain silti se jäi runojen riimien

jalkoihin vaikka laulaa

olisi minun täytynyt ain

vuodet ovat vierineet

hurmos jossain horroksessa

talvet nukkuu 

Juhannusyönä

heräävät ilman meren

sekä mannerten immet

tanssivat Juhannusyönä menninkäisten

kera keijut sekä suon salaisuudet

hyllyvät heinäsirkkojen

soiton tahtiin harsoiset rimmet.

Terrorismin varjossa

Herrat ne ovat kuin parasiitit

työläisten mahassa

tai täit tiukasti kiinni päänahassa

ne kylpevät kolikoissa sekä

paperi rahassa

______________________________

Minä olen minä vaikka sielu säpäleinä

sinä et usko siihen siihen sielun vaellukseen

kyy silti pesän tekekee omenapuun katveseen

se on lämmin paikka kivineen

kukaan ei voi pelastaa tätä maailmaa

me onnettomat täällä toisiamme pakenemme

jotkut unohtavat miltä näyttävät omat kuvajaisemme

tyhmyys tahtoo valtaa aivoista suuren osan se lamaan saa

auringon laskuun silti cowboy jossain ratsastaa

viisaita viininlaskijoita aina tarvitaan

janoisia sieluja ravitsemaan

lohduttava sana on kuin loppumaton

kaljahana aina juovuttava

uskonnon varjossa liikaa soditaan

terroristit ovat niin kuin nistit

tahtovat järjestäytyä kuin sosiaalistit

minä tahdon olla puolueton

mutta silti en tiedä missä pensas on

minne pääni piilotan niin kuin jänis.

Juhannus runo

Vie minua aika vierii vuosien virta.

Turhaan yritän tarttua ajan hetkeen kiinni,

mieleni pyörii niin kuin villi tuuliviiri.

Kasvoton nainen maailman teillä,

laulu on ilokseni tänne luotu.

Pohjoisen poltteen sieluuni sain,

tyttö olen karjalan nyt tanssin

kunnaillain.

Uupunut olen maailman tiellä,

vaikka olen naisia niitä,

joilla on karisma, lumo,

tahto sekä voima.

Varteni vanha , suoraryhtinen,

ajan patinoima.

Lauluni helkkyy laineille karjanmailla.

Inarin järvelle silti kaipuuni kaikuu.

Joikuni jonnekin tuulen mä

laulan, nostan pystyyn joutsen kaulan.

Kaunis on ääni pohjolan pojan,

rentukan kukka tahtoisin hetken mä

olla, taittavan varteni pohjoisen pojan

varrelta suomaan kostean ojan.

Rautaruukki

En ole melankolinen nainen

olen vain hiukan horroksessa

toivotaan ettei se kauan kestä.

Joskus tuulta kannan sylissäni

toisinaan taas se minua kantaa saa

on hauskaa myrsky tuulen

selässä ratsastaa.

Kuka ymmärtää voi milloin

ajan sävel duuria milloin bluesia soi.

Hetken tyyni on pinta veden

muistan vielä Raahen rannan

Fantin lahden meren. Sen

kirkkaan harvinaisen hetken

kun naurulokki maku palan

troolarilta sai. Rannalla

on hiljaista hetken aikaa

aika salaa sulautuu maisemaan.

Rautaruukki niin monta suuta

ajan myötä ruokki niin paljon

noki, tuhkaa jäi päiviin eilisiin.

Kaunis kesäpäivä , laiturilla

miehet raatamassa muuten

tili päivänä on tyhjä kassa.

En ole melankolinen nainen

olen vain hiukan horroksessa

toivotaan ettei se kauan kestä.

Joskus tuulta kannan sylissäni

toisinaan taas se minua kantaa saa

on hauskaa myrsky tuulen

selässä ratsastaa.

Kuka ymmärtää voi milloin

ajan sävel duuria milloin bluesia soi.

H-hetki

Huolien hukuttaman hulttion

humala hapettui happaman

haljun hajun hurjaan hulppeaan

hekumaan hanururisti hapuili

haikeita heliseviä harmonisia

haikuja Hellaksen halvan hajun

hyväillessä hajuaistinsa harhoja

hanurin haikeat hapulevat

hennot hetket harhauttivat

herkkiä heinäkuun helteen

hellimiä hikisiä hiljaisia hiippareita

harjujen herkkää huijaavat harjanteet

helisivät hullujen harakoiden hyppiessä

hilpeiden huhuilujen huuhkajien

huutojen hukkuessa hellyviin hetteisiin

heinäkuun helteiden

helliessä hentoja hippiäisiä

hiipiessä hopeapajun hartioilla

halla harhaili heinikossa

hunnutti huuraan heinien hahmot

huomaamaton hiljainen heinäsirkka

hapuili hajanaisia herkkiä helinöitä

Helinäkeiju heräsi herkkänä

haistelemaan heinäkuun hajuja.

Huomenna

Huomenna menen, ja

istutan kukat omalle

haudalleni

se on äitimaan multainen

syli kaikkialla.

Minä luon elämää

siellä missä madot

mullassa myllertää

sitten , kun olen kuollut.

Minun sisälläni sanat

ovat kortilla

ovat kärsineet inflaation

terrorismin iskujen

tukahduttamassa

mielessä,

joskus mietin

olenko enää kirjailija.

Isä

Kuollut ja kuopattu

jäljelle jäi vaan

vanunut vanha lierihattu

monet kalareissut nähnyt

monen multatahran

värjäämä

kalalle sekä kaislikolle

tuoksuva

sekä väärävarsinen

plastic paddingilla

korjattu piippu

sekä

pikkuhiljaa pois

haalistuvat muistot.