Before the storm

 Before the storm, I see you in my dreams

You're the light that guides me through the dark

Before the storm, I feel you in my heart

You're the reason why I'm holding on

But I know that soon the clouds will come

And the rain will wash away our love

Before the storm, I want to say goodbye

But I don't know how to let you go

Before the storm, I hear you in my mind

You're the song that fills me with hope

Before the storm, I touch you in my soul

You're the fire that keeps me warm

But I know that soon the wind will blow

And the thunder will tear us apart

Before the storm, I want to hold you tight

But I don't know how to make you stay

6.12.2023 satu tanninen

Linnan juhlissa

 Minä torille saavuin,

kun ilta jo hämärti

katulamppujen rivi

kuin tuikkivat tähdet

vuoroin toistensa jälkeen

syttyivät palamaan.

Joulukuun ilta oli

pian märkä, ja musta

kaduilla mielenosoittajat

kiihtyivät marssiin

sateen tahdittamaan.

Sisällä Helsingin sydämen,

eduskuntatalo oli

nukahtanut keskelle

kaamoksen. Turhuuden

alttarille tänään puettiin

harakoiden parvi

linnan juhlia varten.

Jossain harjoitteli

heinäsirkka ensi viulua

varten, tämä ilta olkoon

pimeyden keskellä

tanssivien kaunotarten.

Sitä pyörintää, ja hyörinää

mitä media taas juhlista

uutisissa lähettää. Ei nämä suuret

luokkaerot voi nälkäjonojen

nuokkuvaa kansaa lähentää.

Kaiken kirjava tanssiva joukko

niin kuin satukirjan prinssit,

ja prinsessat, sekä keisari

ilman vaatteita. Ne hetkisen

marssivat tärkätyin kauluksin,

ja Seitsemän päivää lehti

makeat juorun saa.

Vaan jossain laitakaduilla

marssii levottomin askelin

Veikko Hurstin joukko,

etsien sateen kourista

kuivaa yösijaa pelastavaa.

(c) tanninen satu

Hyvää itsepäisyyspäivää

Minun Suomi

Minun Suomi.

Tämä eu: n orja

nöyrtymässä, alistumassa.

Talven vallan alla,

alamaisia esivallalle

vilusta väristen.

Piiloudumme koti nurkkaan,

kylmyydestä täristen.

Häpeämme uusavuuttomuutta.

Ennen oli miehet rautaa,

naiset terästä,

lapset syntyivät kuonasta,

jäte-erästä.

Maa oli syntinen laulu,

kahdeksan surman luodin kotimaa.

Lumen verinen pinta,

arkut alttarin edessä.

Elinkautinen, mies, pontikka pullo,

ja potku aseen iskurin perästä.

Kiväärin kiiltävä lakka,

huulessa roikkuva holkkitupakka.

Vielä minä muistan sotainvalideja,

kunnioitan kuusikon sankareita.

Karujen korpien kankaiden taisto,

suon, kuokan, ja Jussin vaisto.

Lampien, soiden petollinen kehto,

isänmaa, itsenäisyys, ja elinehto.

Tämä karu Suomenmaa,

käppyrä männyt halaamassa taivasta.

Jokien jäiden kylmät kyhmyt,

äitimaan suonikohjut.

Talven, hankien alla piilossa.

Meidän Suomemme,

alistuneena talven vallan alle.

Minä vielä heikkona vikisen,

kirjoitan viestin maailmalle.

My Finland

My Finland.

This eu slave to humble themselves,

to submit mass.

The winter under the rule,

in subjection to the governing authorities

with cold colors.

Home hiding in a corner,

cold trembling.

We are ashamed of the new helplessness.

Before, it was the men of iron,

women of steel,

the children were born in the slag,

a consignment of waste.

March was a sinner song,

seven deadly bullet homeland.

Snow bloody surface,

trunks before the altar.

Life, man, moonshine bottle,

and kick the gun after firing pin.

Rifle glossy lacquer,

lip hanging sleeve tobacco.

Yet I remember the war invalids,

I respect spruce heroes.

Infertile unspoilt forests of fabrics battle,

bog, the hoe and Jussi's instinct.

Ponds, swamps treacherous cradle,

fatherland, independence, and survival.

This rugged Finland's land,

curled up in pine trees hugging the sky.

The rivers of ice cold nodules,

the mother of the varicose veins.

For winter, the snow under the carpet.

Our Eng We,

submission to the winter under the rule.

I still weak wail.

I write a message to the world.

© satu tanninen

Kaikki reakti

Joulukuu ja kaamos