Yksinäisyys

Voin kuulla kuinka itkun keskellä nauraa maa.

Se vain on hysteeristä tirskuntaa. Riisuin turhan

rihkaman sieluni päältä, niin syksykin silloin

tuntuu keväältä. Valvoo sisälläni yksinäisyys,

odottaa, että oveeni kolkutetaan. Olen valmiina

avaamaan, sinut sisälle huoneeseeni laskemaan.

En tiedä miksi, yksinäisyys on luotu päälle maan.

Minä ja mielikuvitukseni ollaan kahdestaan,

laitan runoissani sanat peräkkäin tanssimaan.

Huoneessani on hämärää, kuljenko tietä oikeaa,

vai väärää? Onko missään mitään päämäärää.

Eilistä ei kaivata saa, huomista huutaa katakombientuulet,

missä käytävässä askeleet kuulet?

Missä eksyksissä kulkee hän, joka haluaa itselleen ystävän..

@ tanninen satu