Silloin, kun aamu ja yö
suutelevat toisiaan.
Silloin me unenrajamailla
kohdataan.
Unessani olet vierelläni,
kättä pidät kädelläni,
Tarjoat minulle pisaroita huuliltasi
suudeltavaksi pois.
Silloin hetken aamu empii,
ja yö aamuyön kanssa kiihkeästi
lempii.
Viipyy, vielä varjot
jossain unenmaassa.
Vihdoin kunnes harmaa väistyy
valon tieltä.
Herään, nousen unenmaasta,
runon torstaille toivosta kirjoitan,
on siitä poissa soinnut melankolian.
Aavistus rakkaudesta, se roikkuu
Otavassa kiinni. Sydämeni täynnä lämpöä,
sinulla on viitoitettutie, totuus, ja
avain porttiin,
sisälle unelmiini.
Olet kuin raikas helmeilevä Tokajin viini,
ja minä sinulle tahtoisin olla Anni
Domini.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti