Translate

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ruostunut ankkuri

Minä hetkittäin luulen että sinua lemmin,
sitten sinä jostain taas löydät sen ujouteesi pakenevan omanjengin.
Ei kukaan tuota ujouttasi voita, se etäisyyttä välillemme liikaa kasvattaa.
On välillä haaveeni liian suuret, silloin ikävä kasvattaa maahan kaipuuni
vahvat juuret. Sinulle kaiken tahtoisin antaa,
se kaikki vain uppoaa suohon, liikaan ujouteen.
Nyt on pää nollattu, eilisenhaamut ovat poissa,
riuhdoin itseni haaksirikon jälkeen laivaan huomiseen purjehtivaan.
Ruostuneen ankkurin heitän laivanpartaan yli.
Kai jostain vielä löytyy se paikka yksi ainoa syli, joka vain minua odottaa.
Voit tehdä minusta paremman naisen, sinun kiihkeän alamaisen,
joka ei huomaa muita miehiä ollenkaan.


@ tanninen satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto