Ironisuudenrannalla

Ironisuudenrannalla itkee typeryys loppumaton.

Minä sytytin sen liekin, ja sinä bensiiniä siihen lisäsit,

liekkiin roihuavaan. Se hetki oli siinä, hyppäsit

tunteitasi pakoon, siihen liikkuvaan junaan.

Olit niin kuin nainen, vajavainen, ilman isää kasvatettu.

Puolikas tunteeton, satuttavamies.

Otin omanoikeuden maailmaan, särkemään, tuhoamaan

rakkautta rajatonta. Minä sillat poltan sinun jälkeesi,

en anteeksi enää anna. En uhrilahjoja enää koskaan alttarillesi kanna.

Lupasit hetki sitten ettet koskaan enää minua loukkaa.

Sen jälkeen kesti vain hetkinen, sieluni päälle poljit, kun minä maailmasta tästä totuutta hain.

Kynsilleni tallasit ,sirpaleeksi kaiken sisältäni murskaten.

Minä tästä loukkauksenahdingosta, koskaan enää ylös nouse en.