Muistojensuo tänään on upottavampi
kuin ennen, minä muistelen sinua
silti vain ohimennen. Nyt on marraskuu,
hämärä hiuksilleni hiljaa laskeutuu.
Kaikesta minä jo luovutin, olen
valmista viljaa viikatteelle tuonenlautturin.
En odota enää yhtään mitään,
jo tahtoisin ikilepoon alle mullan routaisen.
Se on ainoa paikka levätä, särkyneiden enkelten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti