Translate

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Rakasmuisto



Hän mummo laulaa aina falsettiin,
nenäänsä hiukan honottaa,
sitä aina odottaen yhdessä kuunneltiin.
Me ollaan se ikuinen sielujenpari,
vintinhämärässä joskus tämä
liitto, kunnes kuolema meidät
erottaa siunattiin.
Läpi näiden vuosikymmenten,
sinun sanasi kuulen ,
hyvin muistan jokaisen.
Sen hetken muistettavuus,
aivojeni kiintolevylle
ikuisesti poltettiin.
Sinä olet mielessäni,
sinut sinne polttomerkittiin.
Minä muistan sinun pitkänvartalon,
joka kylkiluun kaaren pistävän.
Kerran elämässä oli
sellainen päivä,
ei koskaan enää myöhemmin.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Laivarotta viimeinen



Minä olen se sitkeä rotta,
laivarotta viimeinen.
Joka haaksirikon sattuessa
viimeisenä pelastuslautalle
sukeltaa.
Joskus öisin kuin laiva
myrskyn keskellä nitisee,
ja natisee. Pelottaa
sielussa laivarotan kapisen.
Laivassa yksinäisessä se
hiljaa pelosta vikisee,
ääneen sanoo ” minä vapisen”.
Jyviä, ja akanoita niitä
riittää ruuakseen.
Rotta toista silmäänsä raottaa,
ajantajun todellisuuden
hetkeksi kadottaa.

Sinä sanot



Sinä sanot aina minulle,
että olen kaunis,
ja ettei sinua kiinnosta naiset
ollenkaan.

Kuulostat niin epäuskottavalta,
sinua kiinnostaa aina kuulla se
ääneen sanottuna. Sinulla olisi mahdollisuus
halutessasi minua rakastaa.
Niin suuri on sanoissasi
kuuluva epätoivoinen mahdollisuus.
Tämä ei saa olla näin,
menen taas yksin nukkumaan.
Sinut jätän pullosi
kanssa juttelemaan.

Tykkään sinusta, se ei nyt
taida auttaa ,niin yksinäinen
on toivottomuuden lautta.
Minä leikin aina nykyisin etten sinua
huomaa…. vaikka sielu huutaa pelastusta.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Vuodenkierto



Maailmaan niin avaraan
lentää tiensä päähän laulujoutsen.
Niin kantaa siivet uljaan linnun tuon.
Täällä nurmet , metsät pellot vihannoi.
Minä tunnen suurta ikävää,
kun linnut syksyn tullen lähtee lentämään.
Talven tullen niitä kaipaan niin,
käyn yksin kesänunelmiin.
Kevät riemun, se tuo rintaani,
kun palaavat ne takaisin
auroin suurin kantavin.

Niin palaa taas luokseni
parvet kesälintujen.
Minä mukaan yhdyn laulamaan,
kevään kuoroon helisevään.
Täällä kohta taas linnunlaulu soi,
en tunne hetken ikävää.
Kevät se herää elämään.



Saturuno



Tänään sisälläni pieni kaihonliekki
hiukan ankeasti ääntelee.
Sydämeni on kuin villikieppi,
sen lämpökö ajatuksiani kääntelee?
Niin ehkä tahtoisin minä olla
se villi vapaa sorsa, istua parvensa
kanssa kuutamolla.
Pilvi patjanaan on kuulla,
sen päältä se hiljaa istuu, hymyilee.
Lastensadun lailla, joskus
maailma on outo, sekä arvaamaton.
Kaipaan sinne niin noihin
lapsuuteni öihin saduntuntuisiin.
Jossakin on maa lapsien,
siellä Hannu, sekä Kerttu
rakkautta osakseen tarpeeksi saa.
Minä rakastan sitä elämäni
Hannua, se on Kertun osa.
Osa oikeata elämää,
sadunlailla muuttuvaa.



keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Äidin osa



Äidin osa on kantaa lasta
vatsassaan kuukautta yhdeksän.
Sitten sanoo hän, nyt synnytän.
Sen jälkeen alkaa toinen vastuun aika,
sen kasvattamisen suuri taika.
Nuo erilaiset vaiheet sen pienen taimen
kasvatettavan.
Niin monta puhallusta, halausta
tarvitaan, ennekuin on lapsen
aika varttua, kasvaa aikuiseksi,
lentää pesästä maailmaan.

Kello käy



Kello käy, kello käy,
ei määränpäähän suoraa
tietä missään näy.
On lasissani välähtänyt
viini elämän, ja korvissani
soi ääni loppuun soitetun iskelmän.
Vasta äsken huomasin kuinka
paljon voi joskus sanoa, ilman sanojakin.
Se on ääni musiikin,
joka päässäni soi niin kuin ennenkin.
Se yöni oli kummallinen,
kelloni tanssi kanssa viikatenaisen.

Hiljainen unenaika
tuuditti lastaan, sanoi surra et saa.
Vielä on hetki jäljellä aikaa,
ennekuin sinut kiedotaan
valkeaan palttinaan.
Maanpoveen haudataan.
Vielä jäljellä toivoa on öistä punaisen satiiniin.
Sinä öisin unessani sidot uumalleni
vyön punaisensatiinin.


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Sanoja kevätsateiden välissä



Sanoja kevätsateiden välissä,
virvoittavia lauseita rakkaudesta.
Sanoja ihmisistä ihmisille, elämästä.
Mies niin arkinen, tarvitsee
oman runon, lohduttavat
lauseet eksynyttä elämänmerellä.
Kallein kiitos ystävältä,
se ajattelee minusta niin
kauniisti.
Minä olen se keväinen pajupuu,
kukkivat versot oksillani.
Kaipaan sitä toista pajua
kasvamaan vierelleni.
Sinua minä rakastan, oinasmiestä
keväänraivaajaa.
Kevät kevään jälkeen,
ei kuole rakkauteni,
se helisee kirkkaana
keväällä auringonpaisteessa sisälläni.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kuollut rakkaus



Rakkaus se meni nyhjäämiseksi.
Teki miehen vihaiseksi,
olisi tahtonut satujen prinsessan
itselleen. Kiltin, nöyrän,
ja alamaisen, sellaisen naisen.
Älä rajoita minun vapauttani,
se itsellinen nainen ehdoksi
kaikelle pani.
Olisi tahtonut enemmän seksiä,
olisi tahtonut, että mies olisi
kuin kani.

Siihen se rakkauden liekki sammui,
turhiin odotuksiin,
turhiin kuvitelmiin.
Ei ollut sitä tukea turvaa,
ei empatiasta tietoakaan.
Kaikin keinoin puhalsin epätoivoisesti
hillokseen savuavaan.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Äitimaa on surullinen



Maaäiti ei sitä tiedä kuinka olla vois.
Helmaansa hän kuivaa kyyneleet,
lantioillaan vuotavat haavat syvenneet.
Kuinka tätä maapalloamme raiskataan,
lailla naisten muslimien.
Niin arvottomaksi tunnen tänään
osan naisien.

Ei voi surullisempi olla äitimaa.
Tuulen teillä saasteet lentää saa,
luotisateissa sotien,
ihmiset pelkää, tulevaa osumaa.
Tuulen teillä lentää, roskia
syönyt kituva uljas lintunen.
Ei sitä tietää voi ihminen,
miltä tuntuu kuolla, saasteita sisällään.

Se ei ole oikeata luonnon elämää,
kuinka me tätä maapalloamme
saastutetaan.
Ei lentoon nouse enää se lintunen,
joka kituu, syö palan muovisen.
Tämä nykypäivää on perheen Suomisen.


Heleä keväänhuilunääni



Minne piilottaisin nämä tunteet,
kun eteeni saavut niin aina liikaa häikäisee.
Minä kaikin voimin yritän sinut
unohtaa, mutta aina väkisin
jossain kohdataan.
Hahmosi vanki olen,
niin kuin tyhjössä kulkisin.
On sisälläni sanat elämän taikurin.
Ei tunteilla koskaan pelleillä saa,
tahto ihmisen on tulla rakastetuksi,
toista rakastaa.
Olet sisälläni se heleä keväänhuilunääni.
Minä edessäsi olen ääneltäni mykkä,
sanallisesti minä sinusta kirjoitan;
tuhat runoa rakkaudesta.


Hyvää syntymäpäivää



Totuus se revitään irti maasta
voimalla kaurapuuron.
Elovenatytöt maahan luottavat,
satoon huomisen.
Minä vain olen runoilija,
nainen tuhansien riimisanojen.
Minulla on sisälläni tämän
maailman lyhyt aika,
aika luoda satuttavia sanoja.
Sanoja lohduttavia, vakavia
sanoja rakkaudesta.
Surusta suuria säveliä säveltää.
On täällä maailmassa niin paljon
kaunistakin katseltavaa,
seassa rumuuden.
Minä sinulle sanani tänään
läheteän, ystävälle syntymäpäivärunoni
kirjoitan. Veli Tuomas, tänään
viettää syntymäpäiviään.
Minä onnea hänelle lähetän
tämän runon verran.
Onnea Tuomo sinulle toivotan.

@ tanninen satu

Tajunnanvirtaa pitkin 2





Tajunnanvirtaa pitkin
kanoottini kulkee yön
kuunvalon merkitsemää
virtaa pitkin.
Olen Pokahontas,
voimakas nainen,
samalla heikko, ja kuolevainen.
Minulla on voimaa
antaa virran viedä.
Voimaa jakaa rakkautta rajatonta.

Nousen kanssa kuutamon,
vedenrantaa kulkemaan.
Sieluni kera kojootin,
ulvoo kuutamoon.

Sydämeni aina joutuu,
näkyväiseen kiintymään.
Kertakerran jälkeen joudun pettymään,
olet ainut ikäväni arvoinen.
Mies kuukasvoinen,
patajätkä pariton,
missä korttipakan toinen pari on?

Olen matkalla viimeisen lautturin
matkaan, sinne myydään menolippu
ainoastaan.
Tunnemmeko mitään jälkeen kuoleman?
Olen kasvanut kurilla,
kovilla sormilla kuritettuna,
maailman orjattarena.
Ilman rakkautta minut elämässä jätettiin,
pimeimpiin nurkkiin piilotettiin.
Sieluni syntisenä kivitettiin.

@ tanninen satu

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Vain kerran elämässä



Niin monta asiaa voi tapahtua
vain kerran elämässä eikä
koskaan enää myöhemmin.
Läpi näiden vuosikymmenten
muistan yhden päivän eilisen.
Kai ikuisesti muistan päivän,
niin leikkasivat meidän
elämämme vain sen päivän
toisiaan. Vuosikymmenen
jälkeen taas uudestaan kohdataan.
Jätit sellaisen jäljen
minun sieluuni, että
sydämeeni sinut ikuisuudeksi
tallensin.
Minä en pysty pitämään
pois sinua sydämeni luennoilta.
Rauniolla rakkauden,
narttu jättää kusipään.
Minä kaipaan joskus eiliseen,
yhden päivän eläisin taas uudelleen.
Vuosikymmenen jälkeen muistaisin
taas sinun mua suudelleen.

@ tanninen satu

Stew guy



I am a beggar of love,
cup on my hand.
Today I woke up
this lethargy of the world
circulate.
I might have wanted
just stay couch
sleep.
I like the red paper
heart,
I miss the love
with me to pass.

I walk my journey alone,
Among friends,
I sing, dance, laugh
through tears.
There's love in war
time after time,
again wounded.
I can not stay in love
trench and lay down.
Today I rise again
again to fight.
I am here today
among you, I'm looking for
my partner, broken stew guys
the end of a deck of cards innings.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Oinaiden raivauskutsu



Se mykkyyden selkäranka poikki katkesi,
aloin taas vauhdilla kirjoittamaan
runosuoni auki ratkesi.
Väljillä vesillä riimien pesillä,
istuvat ne yksinäiset mandariinisorsat.
Pöyhistelevät höyheniään,
kevät se on aivan nurkan takana.
Joko huomenna kevät kuiskaa
korvaani villin oinaiden
raivauskutsun.
Joko puskemme sarvet yhteen,
sinä ja minä me oinaspari.

@ tanninen satu

Sanojen toistoja



Toistan, sanoja toistan, loistan,
tuskan poistan.
Sen jonnekin ulkoistan.
Niin vikkelä kielen
jaloistaan.
Hetken kukoistan,
Juicea lasiin,
maljani läikkyy joskus yli.
Niin se on yksinäisten paikka,
se pimeä kylmä yönsyli.
Kello käy, aika olkapäätä
koputtaa, kiire, kiire
jonnekin on.
Ei minua saa enempää
hoputtaa.
Meikkaa, meikkaa,
hiukset leikkaa ,
sitä suurta osaa hetken feikkaa.
Pukkaa keikkaa,
klovnin osa,
on nauraa, vaikka
suru maskin alla
puristaa kurkkua, kaulaa.
Tässä oravanpyörässä on
pyörittävä vauhdin mukana.
Unessa rakkani meni jo menojaan,
ja aamu taas valkeni.

@ tenninen satu

Meillä on sama maailma



Meillä on sama maailma,
minä kuulen äänet sen.
Sinä kuljet korvasi peittäen,
minä sinulle laulan rakkaudesta.
Se ei äänenä korviisi asti kestä.
Ei ole minulla paluuta eilisestä,
mikään ei voi koskaan
palata enää ennalleen.
Minä näillä suurilla surunsaappailla
eteenpäin meen.
Maailmassa yhteisessä kuivaan
poskiltani salaa sen kyyneleen.
Niin usein herään yöllä yksin,
menneisyyden kaikuja silloin kuuntelen.
Sinun maailma, minun maailma
on samanlainen, silti niin erilainen.
Maailma onko se kaunis,
keskellä rumuuden ajatuksissani
sinua suutelen.

Avaruudenkuoro



Tähdet avaruuden kuoroon
laulavat, kylmyys soi autiuden
hellyyttään. Tuuli vei kaiun
äänien jonnekin pois.
Sylissäni nukkuu pimeys yön.
Valvon alla kirkkaan tähtivyön.
Revontulet yhtyvät, lauluun yön.
Maa on autio, melkein rakkaudeton.
Maa ei tiennyt kuinka
yksinäinen onnellinen olla vois.
Sisälläni on rakkaus vuosisatojen,
se nukkuu keskellä
sammuneiden ajatuksien.
On tieni liian yksinäinen,
kai laulaa minulle kuiskaten avaruus.
Sen lohduttavan äänen
kuulla kai sisälläni hetken voin.
Tyhjyys se on ontto äänettömyys,
joka täyttää sielun yksinäisten.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

SINÄ JA MINÄ



Sinä mies olet silmissäni
se nokea komea hopeapaju.
Niin olet silmissäni kasvanut
korkeaksi komeaksi.
Niin ne paksut lainehtivat
hiuksesi, niihin niin mielelläni
työntäisin sormeni.
Tunnustelisin mustaa silkkistä
tuntua paksujen tummien hiusten.
Äänesi korvissani on kaunis heleä huilun ääni.
Rakkaus sinuun on sisälläni kuin
aurinko kesäisen sateen jälkeen.
Se kuivattaa, sekä lämmittää.
Voin sinua rakastaa halki vuosikymmenten,
se tunne kantaa nuoruudesta kypsään
aikaan vanhuuden.
Sinä olet hän, joka kevät
saat puroni vuolaana virtaamaan.
Tahdon kuunnella ääntäsi,
niin kauan kun kuuloni on kunnossa.
Silti olemme ne kaksi mandariinisorsaa
lentämässä erisuuntiin.
Maailmassa eniten pelkään sitä ,että emme
koskaan enää tapaa SINÄ JA MINÄ.

@ tanninen satu

Kuten hedelmät ovat kypsyneet (versio 2)



Kuten hedelmät ovat kypsyneet,
on tullut aika elonkorjuun,
taas maamies korjaa satoaan.
Ei tänä vuonna vaani halla,
saa nukkuakin taivasalla.

Nainen kohdussaan,
kantaa lasta äitimaan
kuukautta yhdeksän,
sitten sanoo synnytän.
Ei tietää sitä mies voi,
kuinka nainen reagoi
haasteisiin elämän,
ihmeeseen syntymän.

Kaikki täällä maailmassa
jatkaa kiertokulkuaan,
vauva ,lapsi , aikuinen kun on
vanhus harmaahapsinen.
Silloin on tullut sadonkorjuun aika
alkaa elämässä loppukesän aika.

@ tanninen satu

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Jokelan salin ylväät pylväät



Tuntuu kuin haudasta olisin herännyt.
Voitan taisteluni tämän aamun kanssa,
voitan tämän erän.
Kahvi se tahtoo vain sisimpäni myrkyttää,
media uutisten, ja mainosten aatteitaan tyrkyttää.
Niin lahot on ne yhteiskunnan tukipylväät.
Lahoudesta vain Jokelan hirsiä syytetään,
minä tiedän sen mitä vapaamuurarit
meille tarjoilee, se on ikivanha
homeinen klisee.

Sanataiteenperinnearkisto sanoo:
kirjoita nainen, kirjoita elämästä Jokelan.
Toivomme niin Jokelan uudesti syntyvän.
Niin kuin feenixlintu tuhkastaan
saammeko Jokelan siivilleen lentämään.
Aamu-uutisesta sain kipinän
kirjoita runo siitä, mihin ei järki riitä.
Rikki, sekä ruuti ilmassa vain pölisee,
kun sisältäni herää voimakas vahva klisee.
Poistetaan tämä unen taakka,
herätään todellisuuteen alle giljotiinin.
Minä pääni tahdon paikallaan pitää,
ei sitä saa katkasta vaikka sisälläni
turhat riimit itää.
Öisessä unessani viimeyönä
tanssivat ne Jokelan salin pylväät ylväät.

@ tanninen satu

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Maanantai



Aivoton mies joukkoja johtaa.
Eilinen, ja huominen keskiyöllä
hetkisen kohtaa.
Uskooko hän jälleensyntymään?
Veretön zombie aamuruuhkaan
kiireisenä vaeltaa.
Naiset maailmassa usein
alistetaan, rautakoroin maahan poljetaan.
Raiskaus, on se sana
jolla niin monta naista tuhotaan.
Saarnaajat, sekä noidat
kilpailevat paikasta valokeilassa.
Aamu auringon taivaanrantaan ankkuroi.
Minun sydämeni, levottomasti kipunoi.
Tänään tämän päivän asiat jotenkin
paikalleen organisoin.
Ennen kuulematon sana,
tekee innostumisen piikin
ihmismieleen uutta etsivään.
Ihanteenani sanat filosofin,
niillä eväillä tänään hyvin pärjätään.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hautajaisten jälkitunnelmissa



Äiti, helmikussa delaa.
Pappi maaliskuussa arkun siunaa,
kädet yhteen liittäkää, rukoilkaa.
Oli silloin lauantai,
pakkasta riitti läpi Suomenmaan.
Minä lauluni käännän molliin,
unettomuus yön läpi minut soutaa.
Aamu vilustuneen naisen ylös noutaa.
Kohta tässä kai jo nokosille joutaa.
Kaiken elämä nurin niskoin kääntää,
minä lusikkaa sopassani vain uitan.
Tässä elämässä toiset siunaa tosiaan.
Minut neljällä tyttärellä siunataan.
Se on tyylipuhdasta matkaa,
korkokengät seuraavat toisiaan.

Joskus minusta kai mummo leivotaan,
pääsen kiikkutuoliin riimejäni
ruotimaan, lastenlapsia keinuttamaan.
Ennen pitkää lauluni taas duurissa
kai soi, nyt on vielä sunnuntai,
ja mollivoittoisesti sitä tänään vietetään.
Maailma kaiken nurin niskoin kääntää,
karjalankieltä mummo unessani vääntää.
Pappi unessani siunaa itseään,
minä leivän toivon pöydässämme
riittävän. Joskus lapsenlapsia
jonkun minulle siittävän.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto