Translate

lauantai 19. elokuuta 2017

Agitaattori


Yksinäni tai en tie
kulkukoiran tie on kapinen.
Hullut hurmiot monet
mutkat sekä turmiot
surman ajajan silmukat
monet kujakatit näin
yllättäen iloisena tai allapäin.
Nuo mielenosoitukset
luona torien kuulen
ajatuksissani äänet agittaattoreiden
missä asuu järki viisaus
kujilla asunnottomien ?
Kuu vain kumartaa
matka miestä maan
satuihin , jos uskoo se
kai enkelin siivet lapaluihin
viimeisen lautturin saapuessa
kasvamaan saa ?
Kuka on agitaattori kuka ei
mitenkä järjen ääni puhuu
kuinka sen soinnut soi ?


Don Quijote


Vihan pelon kahleet
ovat näkymättömän
kuin aaveet ne
tappavat liian monen
haaveet. Mitä me
ansaitsemme mitä
emme sitä ,että
sananvapaus poistetaan
päättäjien riimisanoja
ainoastaan luvalla
toistetaan.
Olen törmännyt siihen,
että totuus sensuroidaan
valheen vallan alle
kansa tiukasti ankkuroidaan.
Päin tuulta sekä tuulimyllyjä
vastaan taistelen kuin 
Don Quijote
Maailman tuulien tuomaa
pelon tuskan veren hajua
haistellen.

Turku


They are the makers of the people
Electically elected
their eyes
Truthfully closed
As a deaf warning
The voices went
omatunnottomat
Thinking decent
Took our country
Sacrifice to the altar
Lion's throat
The sword of terrorism
The blood was stained
In Turku, asphalt and sand.

Turku

He päättäjät kansan 
vaaleilla valitut
silmänsä
totuudelta sulkivat
kuuroina varoituksen
ääniltä kulkivat
omatunnottomat
ajatteluun kunnottomat
veivät maamme
uhri alttarille
leijonan kurkulla
terrorismin miekka 
vereen värjättiin
Turussa asfaltti sekä hiekka.


perjantai 18. elokuuta 2017

Nainen lähin omainen


Minkäs sille voi miksi
luoja naisen loi
maailman kansoittajaksi

kaapin paikan vartijaksi
silmän ruuaksi
ei katuluudaksi
niin kuin sovinistit
naista kohtelee
kai moni taistelee
paikasta naisen sydämestä
ei usein onni kestä
kyyneliä saa pestä
kiltti nainen laittaa
miehelle evästä
ei juokse mustasukkaisena
perästä
moni nainen on tehty
onnenlankakerästä
mies taas kuona erästä
lapsia nainen synnyttää
hellii paijaa silittää
tunteitaan miehelle tilittää
on järjeltään kuin
viisas Salomon
silloin maailmassa
suuri on on
kun naisen laulu
iloisena hyräillen soi.


tiistai 1. elokuuta 2017

Elosteleva elokuu


Älä tule liian lähelle
älä käy kiinni iholle
sinä vanha elosteleva
elokuu
minun sieluni
lyriikkaa lausuu
minulle älä esittele
kitaran soitto taitoa
älä ämmittele
hauku kauniiksi
tiukkapipoksi
en anna sinun
huuliani lipoa
ole hyvä usko
jo mitä tahdon sanoa
vierestäni pois katoa
et ole minun sydäntäni
sykähdyttävää satoa
muistutat liian kiimaista
lapamatoa
sinulla on vireet vinossa
et ole minun aalto taajuutta.




maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ajan karma


Tuuli saman tuoksun tuoda saa
mädän löyhkän jonka äiti maa
rinnoilleen oksentaa.
Kuulen jostain äänet kiväärin,
vaikka sotilaaksi syntynyt en.
Olkapään kastelee itkevän
lesken kyyneleet. Ajan karma
päivä päivän jälkeen syvenee,
minä en enää kauas koti nurkiltani
mene. Jokainen puolustaa
vain omaa oikeuttaan, kuka
raaskii palan murtaa omasta onnestaan
ja heikommalle ojentaa?
Olen silti vielä elossa
vaikka siat sotivat kaura pellossa,
ja liian mustaa on neste elämän.
Minä tästä kaikesta kirjoitan
tänään melankolisen iskelmän.
Suomi neito mielenosoitukseen
Kux lux klaaniin kaapuun puetaan.
Monta kertaa kateus, viha sillä
saastutetaan oma kotipiha.
Liian heikko on nuorten miesten liha,
monessa maassa nainen tyttö on
täysin arvoton. Minä tiedän missä
asuu naiseus sisälläni missä
minun paras arvo on.
Tyttäriä neljä synnytin,
heitä täällä suojelen, ja samaan
halaukseen sulkea tahtoisin
jokaisen maailman pojan,
sekä tyttären.


Ajatuksia


Annan vapaasti ajatusten tulla
hullun huumorin täyttää
mieli kuvat
ulos tahtoo sanojen joukko
orjina pidän niitä riutuneita
riimiparkoja 
sulaa vahaa tai taipuisaa
savea ovat itulaatikko
kirjailijan mieli vallan alla.


Tomorrow



Tomorrow will arrive
August August
Begins in every sense
Harvesting grain cuts
Maybe you can swim
I will remember all of them
Children of destiny
Each with their own
His share of time in books is here
There are a lot of moments that
Maybe nobody else can remember
Many happy memories
They also got out of control
According to wind
All of us want to
Sometimes waving the right
The sword is overthrown by King Solomon
Look at what kind of crowd
We get them
Dropped from the ground
Of the fallen angels
Nobody knows
Still today this morning
With the words I begin
I will write it to you all.

Huomenna


Huomenna saapuu se
elosteleva elokuu
alkaa kaikessa mielessä
sadonkorjuu viljanleikkuu
puidaan ehkä uidaan
muistelen kaikkia niitä
lapsia kohtalon
joilla kullakin oma
osansa täällä aika kirjoissa on
on paljon hetkiä joita
ehkä ei muista kukaan
monta onnellista muistoa
nekin pääsi karkaamaan
tuulen mukaan
kaikki meistä tahtovat
joskus heiluttaa oikeuden
miekkaa vilauttaa Salomonin
peistä millainen joukko
me saadaan heistä
maan päälle pudonneista
langenneista enkeleistä
sitä tiedä ei kukaan
silti myös  tänään aamun
sanoilla aloitan

sen teille kaikille kirjoitan.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

A life-long journey


A life-long journey, 
birch like love to whip your back. 
It will not be able to live to the fullest, a life of 
too much afraid.
Loneliness as a child of water 
around me, as well as a large space open arms.
It carries me over my dreams. 
Crystal clear or weak force, 
my soul anchored by the surface.
Dark winters, spring-like bright purchased. 
I am a prisoner of my feelings of life scale.
The smell of vanilla, or meadow wool 
the baptism of the summer night, the night mist. 
Teen poems to your beloved as 
the creator of the work.
This journey from the cradle to the grave, 
sometimes hitting nails pedal to the metal. 
Develop a continuous dramas, 
rusting in the wheel of life.
Still the heat flows in my veins, 
as well as the pain. To burn incense to
the salvation of my soul. 
On my way to stream the last 
Ferryman's journey, there is 
not an escort with me at all.



Elämän mittainen matka


Elämän mittainen matka,
rakkaus raippana piiskaa selkää.
Se ei täysillä voi elää, joka elämää
liikaa pelkää.
Yksinäisyyttä kuin lapsivettä
ympärilläni, sekä avaruuden suuri syli.
Se kantaa minua unelmieni yli.
Kristallin kirkasta tai heikkoa voimaa,
sieluni pintaan ankkuroimaa.
Talvista pimeää, keväinen kirkashanki.
Olen elämänmittaisten tunteideni vanki.
Vaniljan tuoksua, tai niittyvillan
kesäyönkastetta, usvaa yön.
Teen runojen luojana rakkaimman työn.
Tämä matka kehdosta hautaan,
lyö joskus nauloja lautaan.
Kehittää draamoja jatkuvaan,
elämän rattaaseen ruostuvaan.
Vieläkö virtaa suonissani lämpö,
sekä tuska. Sieluni suitsuttaa pelastusta.
Olen matkalla virralle viimeisen
lautturin matkaan, sinne ei
pääse mukaani saattajatkaan.


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Peloton perjantai


Peloton perjantai
avaa esirippunsa
maailman teatterin
areena on valmiina
klovnien sekä
primadonnien astua
valokeilaan
minä sanoillani eilistä
peilaan
odotan outojen sanojen
tanssivan esille
eristetyistä aivojen 
kammioista
niitä tahdon levittää
kuin tulvavettä sammiosta.


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Sanani tuuli pois vie




Ääretön syys on niin kuin
yksinäisyys joka kalvaa
sisällä ihmisen. Moni päivä
on meille tuntematon
vaikea on iltaa kohden ennustaa.
Hän joka armoa kohden matkustaa
vastaan saa monta muuria korkeaa
jonka yli on pakko ponnistaa.
Moni lähimmäinen meille on
tuntematon kuljemme toistemme
ohi kuin aavelaivat jotka
merta kyntävät. Joskus tuuli
taas viestin korviimme tuo
kutsuvat toisen ihmisen luo.
Syttyy rakkaus kunnes aika
sen ohi on, ei tietään tunne
kukaan kujilla kohtalon.

Minä tekstin kirjoitan
ehkä sävellän siihen sävelmän
tai sanani tuuli pois vie
sellainen on kirjailijan tie.


My word goes away



The inexhaustible autumn is like
Loneliness that slams
Inside a human being. Many days
Is unknown to us
It is difficult to predict for the evening.
He who graciously travels
Receives many walls high
Over which it is forced to strike.
Many of us are close to us
The unknown we walk to each other
Over like the adventures of those
Sea plowing. Sometimes wind
Again the message we will eject
Call on another person.
Kindle love until time
It's past you, you do not know it
No one in the alley of fate.

I'll write the text
Maybe I can sing it with a tune
Or the wind out of my word
Such is the writer's way.


Fibromyalgia


Hän ylös nousi ennen heräämistään
haukotteli pitkään
ei hänen mielialaa häirineet
öiset painajaiset
joskus hetken oli hän
kuin muutkin naiset
kivun käätöpiirin kanssa
oli hetken hän sinut
kuolemani jälkeen miten
jälkeen moni muistaa minut?
Jääkö elämään ainoakaan
tarinani, joku ehkä muistaa niistä
pari.

Yhdentekevää, hällä väliä
uuteen aamuun herää hän 
aamuöiseen heinäkuuhun.

Joskus ahdistus voittaa
ennen kuin aamu koittaa
silti aamu soittaa aina
kankeasti ensiviuluaan
fibromyalgia tai reuma
mikä on totta mikä kuvitelma
tämän avaruudessa keinuvan maan ?




perjantai 14. heinäkuuta 2017

Risaisen elämän peitto


Risaisen elämän peitto
on ehkä reijällinen elämän
kiekon virheellinen heitto
tai vatsaa vääntävä
torstain hernekeitto
joskus tulee eteen stop
merkki risteyksessä 
valtatiellä elämän kantapäillä
saat tuntea vaanivan kuoleman
minä tunnen sisälläni
miltä tuntuu ihmisestä
elämän laitapuolen nuoleman
saa hän aina huolia enemmän kuin
joku muu
nyt on herisevä heinäkuu
lääkäri niin kuin jääkäri
mittaa jäseniä naisen eläväisen
itsepäisen
sanoo huolestuen
kysyy miten tässä kunnossa pärjää hän ?

On elämäni risainen sekä liian
visainen päivät pikkuhiljaa
viikoiksi muodostuu sisälläni
aika vauhdilla rappeutuu.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Heinäkuu


Sorsa vettä vasten peilaa
itseään, sitten lähtee
vettä pitkin uimaan.
Kaislikko aamu tuulen
tahtiin keinuu, silkkiuikku
tanssii taas,
kahisevat kaislat,
ja aurinko nousee
jälleen taivaan rantaan
keinumaan.

Niin se tapahtui se
gigolo käki toisen
pesään rakastui, parinsa
munimaan sinne toi.

Hartaasti heinäkuu hetkisen
hellettä heinä pellolla pitää saa.

Olen vain se kirjoittava nainen,
sydämeni riippulukoin suljin,
yksin tämän loppu matkan kuljin.



perjantai 23. kesäkuuta 2017

Runo 2017 Juhannukselle.


Minä peukaloita pyöritin
hennosti hymyilin tai
helkkyen joskus nauruni
ääni soi kuiskivat rakkautta
korviin naisen kesäyön
hempeät miehekkäät suut
niin pistivät silmiin
nuorien hentojen naisten
kylkiluut
minä lauluäänen syntymälahjaksi
sain silti se jäi runojen riimien
jalkoihin vaikka laulaa
olisi minun täytynyt ain
vuodet ovat vierineet
hurmos jossain horroksessa
talvet nukkuu 
Juhannusyönä
heräävät ilman meren
sekä mannerten immet
tanssivat Juhannusyönä menninkäisten
kera keijut sekä suon salaisuudet
hyllyvät heinäsirkkojen
soiton tahtiin harsoiset rimmet.




Terrorismin varjossa

Herrat ne ovat kuin parasiitit
työläisten mahassa
tai täit tiukasti kiinni päänahassa
ne kylpevät kolikoissa sekä
paperi rahassa



______________________________



Minä olen minä vaikka sielu säpäleinä
sinä et usko siihen siihen sielun vaellukseen
kyy silti pesän tekekee omenapuun katveseen
se on lämmin paikka kivineen
kukaan ei voi pelastaa tätä maailmaa
me onnettomat täällä toisiamme pakenemme
jotkut unohtavat miltä näyttävät omat kuvajaisemme
tyhmyys tahtoo valtaa aivoista suuren osan se lamaan saa
auringon laskuun silti cowboy jossain ratsastaa
viisaita viininlaskijoita aina tarvitaan
janoisia sieluja ravitsemaan
lohduttava sana on kuin loppumaton
kaljahana aina juovuttava
uskonnon varjossa liikaa soditaan
terroristit ovat niin kuin nistit
tahtovat järjestäytyä kuin sosiaalistit
minä tahdon olla puolueton
mutta silti en tiedä missä pensas on

minne pääni piilotan niin kuin jänis.


Juhannus runo


Vie minua aika vierii vuosien virta.
Turhaan yritän tarttua ajan hetkeen kiinni,
mieleni pyörii niin kuin villi tuuliviiri.

Kasvoton nainen maailman teillä,
laulu on ilokseni tänne luotu.
Pohjoisen poltteen sieluuni sain,
tyttö olen karjalan nyt tanssin
kunnaillain.

Uupunut olen maailman tiellä,
vaikka olen naisia niitä,
joilla on karisma, lumo,
tahto sekä voima.
Varteni vanha , suoraryhtinen,
ajan patinoima.

Lauluni helkkyy laineille karjanmailla.
Inarin järvelle silti kaipuuni kaikuu.
Joikuni jonnekin tuulen mä
laulan, nostan pystyyn joutsen kaulan.
Kaunis on ääni pohjolan pojan,
rentukan kukka tahtoisin hetken mä
olla, taittavan varteni pohjoisen pojan
varrelta suomaan kostean ojan.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Rautaruukki


En ole melankolinen nainen
olen vain hiukan horroksessa
toivotaan ettei se kauan kestä.
Joskus tuulta kannan sylissäni
toisinaan taas se minua kantaa saa
on hauskaa myrsky tuulen
selässä ratsastaa.
Kuka ymmärtää voi milloin
ajan sävel duuria milloin bluesia soi.

Hetken tyyni on pinta veden
muistan vielä Raahen rannan
Fantin lahden meren. Sen
kirkkaan harvinaisen hetken
kun naurulokki maku palan
troolarilta sai. Rannalla
on hiljaista hetken aikaa
aika salaa sulautuu maisemaan.
Rautaruukki niin monta suuta
ajan myötä ruokki niin paljon
noki, tuhkaa jäi päiviin eilisiin.
Kaunis kesäpäivä , laiturilla
miehet raatamassa muuten
tili päivänä on tyhjä kassa.

En ole melankolinen nainen
olen vain hiukan horroksessa
toivotaan ettei se kauan kestä.
Joskus tuulta kannan sylissäni
toisinaan taas se minua kantaa saa
on hauskaa myrsky tuulen
selässä ratsastaa.
Kuka ymmärtää voi milloin
ajan sävel duuria milloin bluesia soi.


H-hetki

Huolien hukuttaman hulttion
humala hapettui happaman
haljun hajun hurjaan hulppeaan
hekumaan hanururisti hapuili
haikeita heliseviä harmonisia
haikuja Hellaksen halvan hajun
hyväillessä hajuaistinsa harhoja
hanurin haikeat hapulevat
hennot hetket harhauttivat
herkkiä heinäkuun helteen
hellimiä hikisiä hiljaisia hiippareita
harjujen herkkää huijaavat harjanteet
helisivät hullujen harakoiden hyppiessä
hilpeiden huhuilujen huuhkajien
huutojen hukkuessa hellyviin hetteisiin
heinäkuun helteiden
helliessä hentoja hippiäisiä
hiipiessä hopeapajun hartioilla
halla harhaili heinikossa
hunnutti huuraan heinien hahmot
huomaamaton hiljainen heinäsirkka
hapuili hajanaisia herkkiä helinöitä
Helinäkeiju heräsi herkkänä
haistelemaan heinäkuun hajuja.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Huomenna


Huomenna menen, ja
istutan kukat omalle
haudalleni
se on äitimaan multainen
syli kaikkialla.
Minä luon elämää
siellä missä madot
mullassa myllertää
sitten , kun olen kuollut.


Minun sisälläni sanat
ovat kortilla
ovat kärsineet inflaation
terrorismin iskujen
tukahduttamassa
mielessä,
joskus mietin
olenko enää kirjailija.

Isä

Kuollut ja kuopattu
jäljelle jäi vaan
vanunut vanha lierihattu
monet kalareissut nähnyt
monen multatahran
värjäämä
kalalle sekä kaislikolle
tuoksuva
sekä väärävarsinen
plastic paddingilla
korjattu piippu
sekä
pikkuhiljaa pois

haalistuvat muistot.


torstai 25. toukokuuta 2017

Jotain aitoa


Kerään kaikki huoleni
padotun virran taakse.
Silmieni valo se on
kohta sumeneva.
Sydämeni on kasvattanut
haaroja liian moneen suuntaan.
Rakkautta minä piiloudun
taas tämän sydämeni kasvattaman
puun taa. Pian saapuu taas
kesän lämpimät yöt,
ja ylleni syttyy tähtitaivas.
Kuu taas hullutta korviini
kuiskaa, näytä minulle
mitä patosin sen virran taa.
Yksin kävelen taas täällä
maan päällä liukasta kallion
liuskaa. Sisälläni on vielä
jotain aitoa , ja puhdasta.
Minulla on haavoitetun
karhun voimat, ja salattujen
sanojen lohduttava loisto.

Aivojen valo

Toukokuu kulkee kera kiireen vilkkaan
se on tolkuton ansa, ja astun
harhaan omaa tyhmyyttä maailma pilkkaa.
Maailmaa terrorismi pitää otteessaan
meitä on liian monta järjetöntä
onnetonta. Tunkiolta jostain
kaupungin laidalle vielä tuoksuu sonta.
Kevät pölyllä muuraa silmät
kirjailijan umpeen, vielä on aikaa
siihen kun näen kukkivan lumpeen.
Aivojen valo riittää talous hallintoon
ainoastaan, soinnut , riimit
odottavat sisältäni löytyvää
pelastavaa mielikuvituksellista lasta.
Minua ei voi löytää nyt toukokuussa
mistään ihmisvilinästä, ei edes
piilosta nurkasta kapakasta.
En sovi sekaan sosialisuuen
Hevi Hannun kanssa juttelen
silloin tällöin millaisena näemme
saapuvan tulevaisuuden.



Lailla iltaruskon

Lailla iltaruskon
mitenkä käy lapsuuden uskon,
ja ateismi valtaa maailmaa ?

Matkaamme suureen tunemattomaan
kuuleeko taivas kuiskaako maa?
Mitä äidit isä voivat vain aavistaa
mikä on valta mikä armon maa
kuka parhaimmat vastaukset omistaa.
Tiede sekä totuus vaistojen virta
johtaa jonnekin kauas pois
katsooko enkeli taivaan rappusilta,
kun lapsuuden usko haihtuu
kuin koskaan ollutkaan ois?
Mikä on polkumme, matkamme
pää kasvaa vain kääpää sekä jäkälää?
Ken tietää kaikesta totuuden

silti kulkee tietä kanssamme vaieten?


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidin elämää

Nostalgia asuu
kermanvärissä
kiiltonakakengissä
pienen tytön jaloissa.
Siellä vanhan kaasulampun
valjussa valossa
siinä vanhassa
huojuvassa talossa.
Muistan monta
äitien päivää
siniristi lippua
katselelin salossa
kunnes koin äitiyden.
Minut otti valtaansa
nälkä elämän
sisälleni kasvoi
pelko siitä miten
lasten käy loukkaavatko
he kätensä tai jalkansa
miten heille elämässä käy.
Siihen ei vastausta näy
jokaisella on oma
elämän kaaressa.
Toivon sitä, että lapseni
saa öisin uinua turvallisessa
höyhen saaressa.


Parisuhde

Elämä on taistelua vastatuuleen
silti nostan ryhdin suoraksi,
ja hymyä puristan huuliin.
Kauan aikaa sitten sinä olit
öitteni kuningas, päivieni
ruhtinas. Sydämemme koti
oli maailman kaunein palatsi,
ja minä tanssin villisti
kuin paratiisin Eeva silmiesi

edessä alasti.


ÄITI


Pitkä polku elämää
huomista en ehkä 
enää nää
nainen synnyttää
Aatamin poikia
tai Eevan tyttäriä
saa hän
se on äidin polusta
kasvava tie.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Joskus

Joskus on päiviä milloin
ilo sekä suru rinta rinnan kulkevat
silloin oven pielet ahtaaksi käy.
Ei siltä tunteelta mitään
viisasta mielessä näy.
Sinä minulle olisit halunnut
timantteja , ja punapohjaisia
muotikenkiä vain ostaa.
Minä ainoastaan olisin
halunnut aidon rakkauden

koskaan sinulta sitä saanut en.

Sielunruokaa


Miten kutsuisinkaan sitä hetkeä,
kun sokea löytää tien.
Virvoittelevien vetten yllä
palaa sielunlamppu.
Kutsuen suunnan menettänyttä,
ja meri kuiskaten salaisuutensa
huokaa.
Lisää sokealle vaeltajalle
sielunruokaa tuokaa.


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ystävä


Vaikka aina kaikki kaunis murtuu,
ystävä kallis olet siellä missä
lohtu kruunaa talven kruunun.
Talven on joskus oikea aika 
luovuttaa keväälle valtakuntansa.
Antaa kesän tulla kovan 
taistelun jälkeen. 
Sydän tukehtua haluaa, keskelle
oikukkaiden säiden. Silloin sinun
viisaat sanasi saavat kaiken keskelle
sen armollisen kirkkauden.
Viisas filosofi, omaa polkua
etsimässä, et ole koskaan
siellä toivottomuuden pimeässä.
Sillä nimesi on tatuoitu
siruun sisälle sieluuni.
Minä matkan teen taakse
vuosikymmenten,
muistan tukeasi, ja lohdutusta.
Tunnen elämää suurempaa
johdatusta.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Ympyrässä


Olen tässä samassa ympyrässä
kehää kiertämässä omaa painavaa
myllyn kiveä hiertämässä
missä on se hihaan piilotetu
pataässä ? Ei huijaamalla
voi selvitä aina elämässä.
Auringon edessä on musta
pilvi saasteinen, valo on poissa
minä viihdy en noissa maailman
karkeloissa. Niissä järjetön
taluttaa sokeaa ,ja tehtaan piiput
kaiken kauniin nokeaa.
Olenko filosofien sukua
vaikka en kanna toogan 
kaltaista pukua?
Tässä maailman nyrkkeilykehässä
otan usein lukua, mutta
aina kaadu en . Tarvitsen
vain sen lopullisen tyrmäyksen
mistä ei enään nouse kukaan
vaan tuhkaksi nousee
tuulen mukaan.


Liikaa sadetta


Tunnen sisälläni piilossa olevan
klovnin irvistävän tälle oikuilliselle
säälle kuume puristaa minut
paholaisen alasimelle taottavaksi.
Muistelen liikaa menyttä aikaa
liian paljon tuskaa sitä pakoon
pääse en. Niin kauan on toivoa
paremmasta, kun ystävä filosofoi
siitä iloa elämään saan.
Unelmat kantavat hetkeen seuraavaan,
tunnelin päässä pieni valo
leimahtaa tulitikun kanssa siellä
seisoo hän filosofian villi ruhtinas.
Minä tässä hetkessä kierin
käärinliinoissa elämän.
Miksi on niin täi näin ?
Liian paljon sadetta ne kaikki
niskaani saan ,kun räystäs
kevään kourissa aivastaa.
Ei ole hauskaa sairastaa
silti joskus sanat lentoon SAAN
niin kuin leijan nousemaan
torstai toivon luokseni kuljettaa.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sointulassa 15.4.2017



Maailman ytimessä on
joskus liian pelottavaa
hengittää jotkut ihmiset
ovat sairaan pahoja.
Diktaattorit jossain aina
ihmisten elämää valvovat.
Minä salaa piiloudun
Sointulan sen kulttuurikahvilan
varjoihin. Minä en ole niitä
ihmisiä jotka voidaan
kuuluvan johonkin valmiiseen
lokeroon. Joskus ehkä vaatekomeron
nurkkaan oman pakopaikan
rakennan.
Nuoret sekä vanhat ihmiset
minua kättelevät. Lausun
hiljaa nimeni toivoen
etteivät oudot uudet tyypit
liukkaaksi lyyrikoksi minua
tunnista.
Aina jutellaan asiaa tai sen vierestä.
Minä näen kauniin miehen
ovesta sisälle tulevan.
Hän minulle hymyilee,
ja sydämmellisesti kättelee.
Olen lähdössä kotiin
hän moneen kertaan pyytää
älä vielä mene.
Minä lähden silti vaikka hukkua
voisin sen miehen silmiin,katseeseen.
Mahdollisesti me joskus me vielä jossain
kohdataan se asia jää mieleeni
vaivamaan .
Silti alan omaa hautaa kaivamaan,
olen puoleksi jo kuollut
vaikka vielä minä hengitän, ja
runo ratsulle aamuisin kevyesti
jalkaan uudet kengät kengitän.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto