Translate

perjantai 6. lokakuuta 2017

Pieni sääsatu


Hämärän hyssy hiipi lohduttamaan
lokakuun harson alle jäänyttä
ihmismassaa. Kauanko vielä
on aikaa että minä saan tulla
tipahtaa pilvistä alas huokaili
levottomasti pieni huove hiutale
tanssien polkkaa pilvien päällä
horisontissa. Liian pitkä aika
levottomalle odottaa siihen asti,
kun saisi liittyä ajolumen
suureen joukkohurmokseen.
Huurre taas iloitsi salaa siellä
täällä Suomen maan kamaralla
öisin kurkisteli ihmisten
ikkunapielistä. Se odotti aikaa
milloin saisi päästää valloilleen
taiteellisen lahjakuutensa 
maalata mahtavia kuvia
ikkunoihin joita sitten kaikki
ihastelisivat aamuisin
pakkasmittaria ulos vilkaistessaan.
Kuurankukiksi ihmiset nimittivät
noita taideteoksia. Huove
oli mestari unelmoinnissa sen
mielivuvat leijuivat kuin
kirkkaat pakkaksen jäädyttämät
lumikiteet siellä täällä.
Lokakuu se on normaalisti
loskan aikaa silloin,
kun talvi aloittaa soittaa
fanfaareja saapuvan roudan
odotuksessa. Routa se on
niin hieno herra tai rouva
ei suvaitse jäädyttää millään
suloisen Suomen maamme
kamaraa sekä kallioita
ilman että sen tuloa
ei toitotettaisi suureen 
ääneen. Sää ,sen vaihtelut
ovat Suomen kansalaisten 
mieleinen yhdistävä juttelunaihe.
Routarouva rakastaa puuterilunta
hän tuiskuttaa sitä naamaansa
aina silloin tällöin manaillen
aina samalla: viti, nattura, utukka,
höyhkä, vuotos, riite , kohma
kähmä, hyytös.

Oh world

Oh world,
how you dissapointed me
didn´t find my way
to the nites, - nites of satin.
I was only wrapped in rough linen.

Once I was young,
like Aino, the Karelian beauty,
just like a woman from Kalevala
and the world was laying on my feet…
It was before something
that I now, in my memories call
the endless witch-hunt.

And I wanted to be 
romantic and happy, then,
just for a while.

Now, wrapped in rough linen
I roughen myself,
and with my hallucinated mind
leave my inner softness
open to visions, poems.

My days are filled
with the variousity of loneliness
all of it, all of its kind.

And at the very moment
feeling so sad, so lonely
I stamp on my former dreams
with my own two feet

Those feet; once so strong
those Two, dancing,
through that Year
that once was
even my stumbling voice then,
turned to the echo of the voice of siren,
and like a mermaid, made of salty silky water,
I just danced through those endless nights
of that Year, that joy, that melody

And now, how can it be
that I wrap myself in rough linen
with the memories 
How can it be

Those nites of satin all so far,
never coming back
never again
to me.

© satu tanninen
TRANSLATION Leena Kulmala

Itseinhoa


Maailma kuinka
sinuun petyinkään,
en löytänyt tietäni
öisiin satiinisiin.
Minun vain karkeaan
pellavaan kiedottiin.
Nuorena olin niin kuin Kalevalan
nainen Aino,
niin oli elämä jaloissani.
Alkoi se loputon noitavaino.
Olisin halunnut romanttisen 
elämän, edes ottaa siitä
pienen palasen.

Nyt karheassa pellavassa
itseäni karkaisen,
näen runonäkyjä
aivoilla naisen harhaisen.
Jokainen päivä elämässä
on erilailla yksinäinen.
Tänään olen surullisista
surullisin, toivon
onnesta nyt poljin
jalkoihin.
Niihin jotka kerran
tulessa karkaistiin,
vahvoiksi kuin teräs.

Tanssin vuoden vain verran
jaloilla merenneidon,
pois pyrstöni suomut
kasvatin.
Mykkä äänenikin,
muuttui ääneksi seireenin.
Silti yksinäisyydessäni,
kietoudun karheaan pellavaan.
Satiinisia öitä turhaan
odotin, niitä ei tule kohdalleni enää
milloinkaan.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Matka syksyn sydämeen



Oi elämäni rakkaus
sisälläsi särkynein sirpalein.
Narsisteja syntyy särkyneistä
ihmisistä. Meitä maailma
pitää pilkkanaan,
syyskuun kohmeeseen vaipuvan käärmeen
nilkkani ympärille ristiksi
matkalle syksyn sydämeen saan.
Herään aamuun liian ahdistavaan,
nukuin pitkään niin kuin
Ruusunen tunnen ihollani
painon vuosikymmenten.
Sisälläni sydän silti nuori on
polttaa ikävä kaiho lohduton.
Rakkauden raunioilla
käryävä kasa karman
hiiliä on.
Aikamatkalla on liian helppo
matkustaa sisälle sammuneeseen
rakkauteen  tai filosofian viisauteen.
Kuka keittää minulle yksinäisistä
ysksinäisimmälle aamuteen ?
Minä vaivun jälleen horrokseen
näen unta kuinka käsivarret
kiedot ympärilleni, ja lohdun
särkynyt sydän silloin saa.
Aika myrskyn lailla
syksyn sydämeen ratsastaa.

Journey to the heart of autumn



Oh my love of life
within broken fragments within you.
Narcissists are generated from breakouts
people. Our world
flout,
a snake hanging in September
around my ankle
to travel to the heart of autumn I get.
I wake up in the morning too distressing,
I slept for a long time like that
I feel the rose on my skin
weight decades.
In my heart, the heart is still young
burns the unlucky cat lazy.
With the ruins of love
a creeping pile of karma
there is coal.
Time travel is too easy
travel inside out
love or philosophy wisdom.
Who cooks me for lonely
in the most mundane mornings?
I'll bother again in horror
I see a dream about how the arms
the information around me, and the comfort
the broken heart then gets.
Time with the storm
fall into the heart of the rides.


tiistai 5. syyskuuta 2017

Sateen nuolema nainen


Sateen nuolema nainen
mikä on matkan pää mainen
oletko rietas, vai katuvainen?
Äiti maa imettää meitä
juuriensa alle eksyneitä.
Tyhjyys käsivarsilla 
mereen hukkuneet ihmislapset
naiset, miehet, harmaahapset.
Olen nähnyt aivan liikaa,
liian vähän tuntenut rakkautta,
liian vähän juonut elämän mettä,
liian vähän juonut elävää vettä.
Niin ovat vuodet pyörineet
elämän sirkkelissä,
ja repineet terät 
ihoni pintaa
reittä, vatsaa, pulleaa rintaa
koskaan kysymättä
elämän hintaa.
Olen saapunut perille
vuosien myötä juossut
joutavan jäljillä etsien työtä,
ja kaiken toivon menettänyt
ajan myötä.

Wind blowing


You might be time for you
stood, and they could fall
bursts into bloom again
cherry. Heart
is somewhat restless, and
inside of me dancing with butterflies in March.
I'm as restless as a friend
Peter Pan and fairy dust
charisma-like atmosphere
spread. I've noticed
when I fly above the rainy bestow,
Goblins and tired
climbed the autumn darkness
arrival at the caves.
It may be sometimes so
that I fall in love too much leprechaun
to shed tears.
Now, today is thus look forward to
blowing the wind of fate,
I want a secure nest
winter comes from
sheltered cavity.


Tuulen puhallus



Sinun kohdallasi ehkä aika
seisahtuu ja syksyn tullen
kukkaan puhkeaa uudestaan
kirsikkapuu. Sydän
on hiukan levoton, ja
sisälläni tanssii perhosten maa.
Olen yhtä levoton kuin ystäväni
Peter Pan , ja keijupölyä
karisman kaltaista ilmaan
levitän. Minut huomataan
kun lennän yllä sateisen suomaan,
ja menninkäiset unisina
kömpivät syksyn pimeyden
saapuessa luolistaan.
Voi olla joskus niin
että kiinnyn liikaa menninkäisen
vuodattamiin kyyneliin.
Nyt tänään on näin odotan
puhallusta tuulen kohtalon,
tahdon turvallisen pesän
talven tullen paikasta
suojaisen onkalon.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Maailmanpyörä palaa


Joku palvoo rakkautta
toinen lietsoo vihaa
kolmas palvoo vain
himoa hamuaa lihaa
levottomat lapset
kiertävät ympyrää
häntiensä ympärillä
pyörivät pitkin pihaa
sydän ei koskaan totu
ikävään ilo on kuin
ilveilevä klovni
tai mykkä miimikko
Turun torin veren tahraamilla
kivilliä
minä olen erakko
tai tanssin hiilillä
katson maailmaa
alta kulmieni salaa
pelkään terrorismin peikkoja
mielettömiä ISIS taistelijoita
moraalilta heikkoja
en kumarra Mekkaan päin
minä palavan maailmanpyörän
lumoihin tuijottamaan jäin.


perjantai 1. syyskuuta 2017

Syyskuun kyy


Aina kevään tullen me
paskiaiset toisiimme
kuin takiaiset tarrauduttiin.
Kesän yli toistemme
sylissä raahauduttiin.
Sitten kun syksy saapui
sinä simpukan helmen
lailla kuoreen piilouduit.
Minä maailman laineille
yksin kellumaan jäin
ja ikävän, kaipuun kyyneleet
tulvimaan maailman sai.
Sekosin päivistä tiennyt en
oliko arki vai sunnuntai.
Hukkasin sisältäni onnen
ilosta syntyvän huomisen.
Kovat myrskytuulet ovat
vielä edessä päin, tänään
minä hengähdän välissä
tuulen, ja sylissä sateen.
Toiveita unelmien matkalla ;
pimeys ei saa elävänä haudata
meitä toisiimme kiintyneitä.
Syyskuun kyy naisen nilkan
ympärille kietoutuu.
Peter Pan on sammattanut
sisältään liekin kujeilevan.
Kysymyksiä mielestä
ilmaan nousee taas,
minä illan tullen yksin
huoneessa kuljen. 
Kesän lämmön muistojen
arkkuun suljen. 
Sytytän kynttilään liekin
sen varjot seinille lepattaa.


Käärmeenkielinen syyskuu


Rajut raiteet juna-asemien välillä
itsemurhien vahinkojen verellä
värjäämät
miten pärjään syksyn tullen
kuiva kelo tunteet senkin sisällä
epätoivo kolkuttaa pehmeään
kaarnaan
minä joskus joutavia saarnaan
joronjäljillä pyörin ympyrää
hännän perässä
minä synnyin sanojen Sammon
takojaksi kultahippuna 
kuona erässä
Satu Waltari hänen mukaan
nimi tytölle annettiin
kultatuolissa muutama 
kuukausi vauvana kannettiin
sitten Hämärän matkamiehien
mukaan annettiin 
ajattelen mitä ajattelen
yksinäisyys joskus käärmeenkielellä
korvaani kuiskaa.

maanantai 28. elokuuta 2017

MORAALIN PARADOKSI


Todellisessa elämässä kohtaamistamme kiistoista useimmat johtuvat oman edun tavoittelemisesta. Niinpä oletamme usein virheellisesti, että jos olisimme aina samaa mieltä toisen osapuolen kanssa, tällaisia kiistoja ei syntyisi. Sivistys valtioissa näemme, että myös toisten intressien ottaminen omien päätöstemme perustaksi johtaa konflikteihin. Emme siis ole vielä löytäneet harmonisen , ja järjestyneen yhteiskunnan loogista perustaa.
Kirjailijan täytyy ajatella asioiden eri puolia ihmisten arvoa puolustaa heikkoja vanhuksia ja kerjäläisiä yms, sisälläni taakkana on kuin juuttunut kuin gramofonin neula levy lautaselle ajatus ristiriidan ratkaisemisesta. Tässä tapauksessa kirjailijalla on toinen minä, se tiukka johtaja

joka yrittään parhaansa mukaan huolehtia hyväntekeväisyysjärjestön rahoista oikeuden mukaisella tavalla. Kohtaamme syvällisen ja tärkeän totuuden: neuvottelut, joissa kumpikin osapuoli tavoittelee henkilökohtaista voittoa, voivat johtaa tasapainoon, mutta jos kumpikin osapuoli tarkastelee vain toisen osapuolen etua, konsensusta ei saavuteta koskaan. Lisäksi tällainen loisi yhteiskunnan, joka on aina risti riidassa itsensä kanssa. Tämä tosiasia on voimakkaasti useimpien ihmisten odotusten vastainen. Koska Suomessa ei pystytä saattamaan asukkaiden välisiä suhteita tasapainoon, se muuttuu lopulta piittaamattomien ja karkeiden ihmisten maaksi. Koska kotimaassa keskitytään huolehtimaan ainoastaan omista intresseistä, se synnyttää inhottavia luonteita. Kun ahneet eivät onnistu asettamaan rajoja asenteille kaikki minulle nyt heti, piittaamattomat ja karkeat voivat hyötyä käyttämällä edukseen sitä, että hyväntekeväisyysjärjestön työntekijät tavoittelevat yhteistä etua olemalla piittaamatta omasta edustaan. Kirjailijan täytyy ajatella asioita monelta eri kantilta. Kohtaamme syvällisen ja tärkeän totuuden: neuvottelut, joissa kumpikin osapuoli tavoittelee henkilökohtaista voittoa, voivat johtaa tasapainoon, mutta jos kumpikin osapuoli tarkastelee vain toisen osapuolen etua, konsensusta ei saavuteta koskaan. Lisäksi tällainen loisi yhteiskunnan, joka on aina risti riidassa itsensä kanssa. Tämä tosiasia on voimakkaasti useimpien ihmisten odotusten vastainen. Ennen puhuttiin herrasmiesten maasta nyt se on mielestäni kuollut, ja kuopattu käsite, jos ei pystytä saattamaan asukkaiden välisiä suhteita tasapainoon, se muuttuu lopulta piittaamattomien ja karkeiden maaksi. Koska herrasmiesten maassa keskityttiin huolehtimaan toisten intresseistä, se synnytti inhottavia luonteita. Nyky yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka suhtautuvat varsin kyynisesti hallituseen ,ja päättäjiin jopa inhoavat hyväntekeväisyysjärjestöjä.. Heidän mukaansa se kohottaa rahan kaiken muun yläpuolelle. He ajattelevat, että ne, joilla on rahaa, ovat sietämättömiä ja että rikkaat katsovat olevansa muun yhteiskunnan yläpuolella, kun taas köyhät saavat kärsiä koko ihmiskunnan puolesta. He uskovat, että raha vääristää normaalit ihmisten väliset suhteet.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Nuorallatanssija


Jättänyt olet jälkesi,
minun sydämeeni.
Aamu armon taas
lähettää, tänne meille
elämässä eksyneille.

Odotan hetkeä,
että minut löydetään.
Ehkä sidon kiinni,
köydenpään,
josta voi nuoran
tanssijalle virittää.

Nuoralla tanssien,
vietän hetken tämän pienen.
Elämän polullani horjuen,
tanssin päällä nuoran sen,
joka viritetty on rakkautemme ylle.




Näin on näreet


Sekasortoinen joukkohurmos
Ihminen valaistuu seura etsii
johtajaa , körttikansa virisikirja
kourissa lauluja veisaa.
Tuntee olevansa ihminen,
hauras mutta hetken tasapainoinen.
Ei tahdo olla hän aika kammoinen.
Onkaloissa luisen pään
aika hukkuu ikävään.
Kuinka kestän tämän
oikuttelevan sään.
Taivas valuu taas kuka
vettä kaataa saavista alas?
Joskus jossain nero nukkuu
psalmien alle joukkohurmos hukkuu
aika harhaan johdattaa.
Sade taas pois katoaa,
ja taivas esiripun aukaisee
kohta Fenix-lintu on taas tuhkaa,
ja maailman uusi luominen
odottaa miestä mahtavaa.
Likaisen kauneuden vankina
on maa, lauma kentaurien
polkee ruohoa paikallaan.
Riivaajat piiskaavat selkää
ihmisen. Synkät yön tunnit
vaativat uhrinsa pimeyden luolissa,
kultatuoliin diktaattorit
kansan joukon edessä kruunataan.
Makeimman naurun nauraa
köyhä kerjäläinen, hän
näkee lapsen lailla kaiken
viisaan totuuden.

This is how you look


A confused mass carousel
Man is brightening up the club looking for
The leader of the circus book
In singing  songs.
He feels he is human,
Fragile but balanced for a moment.
She does not want to be pretty brave.
Hocks with a bony head
The time goes astray.
How do I endure this?
Weathering weather.
The sky is burning again who
Water to pour down to get down?
Sometimes somewhere the genius sleeps
Under the psalms, the mass of the world is lost
Time to mislead leads.
Rain falls away again,
And the skirt of heaven opens
The Fenix bird is again ash,
And the new creation of the world
Wait for the man to be awesome.
Prisoner of dirty beauty
Is a land, a herd of centaurs
Picks grass in place.
The devils whack their backs
human. Blur night hours
Require their sacrifice in the caves of darkness,
Dictators of gold medal
The crowd is crowned.
The coolest laugh laughs
Poor beggar, he
Sees everything as a child
Wise truth.


lauantai 19. elokuuta 2017

Agitaattori


Yksinäni tai en tie
kulkukoiran tie on kapinen.
Hullut hurmiot monet
mutkat sekä turmiot
surman ajajan silmukat
monet kujakatit näin
yllättäen iloisena tai allapäin.
Nuo mielenosoitukset
luona torien kuulen
ajatuksissani äänet agittaattoreiden
missä asuu järki viisaus
kujilla asunnottomien ?
Kuu vain kumartaa
matka miestä maan
satuihin , jos uskoo se
kai enkelin siivet lapaluihin
viimeisen lautturin saapuessa
kasvamaan saa ?
Kuka on agitaattori kuka ei
mitenkä järjen ääni puhuu
kuinka sen soinnut soi ?


Don Quijote


Vihan pelon kahleet
ovat näkymättömän
kuin aaveet ne
tappavat liian monen
haaveet. Mitä me
ansaitsemme mitä
emme sitä ,että
sananvapaus poistetaan
päättäjien riimisanoja
ainoastaan luvalla
toistetaan.
Olen törmännyt siihen,
että totuus sensuroidaan
valheen vallan alle
kansa tiukasti ankkuroidaan.
Päin tuulta sekä tuulimyllyjä
vastaan taistelen kuin 
Don Quijote
Maailman tuulien tuomaa
pelon tuskan veren hajua
haistellen.

Turku


They are the makers of the people
Electically elected
their eyes
Truthfully closed
As a deaf warning
The voices went
omatunnottomat
Thinking decent
Took our country
Sacrifice to the altar
Lion's throat
The sword of terrorism
The blood was stained
In Turku, asphalt and sand.

Turku

He päättäjät kansan 
vaaleilla valitut
silmänsä
totuudelta sulkivat
kuuroina varoituksen
ääniltä kulkivat
omatunnottomat
ajatteluun kunnottomat
veivät maamme
uhri alttarille
leijonan kurkulla
terrorismin miekka 
vereen värjättiin
Turussa asfaltti sekä hiekka.


perjantai 18. elokuuta 2017

Nainen lähin omainen


Minkäs sille voi miksi
luoja naisen loi
maailman kansoittajaksi

kaapin paikan vartijaksi
silmän ruuaksi
ei katuluudaksi
niin kuin sovinistit
naista kohtelee
kai moni taistelee
paikasta naisen sydämestä
ei usein onni kestä
kyyneliä saa pestä
kiltti nainen laittaa
miehelle evästä
ei juokse mustasukkaisena
perästä
moni nainen on tehty
onnenlankakerästä
mies taas kuona erästä
lapsia nainen synnyttää
hellii paijaa silittää
tunteitaan miehelle tilittää
on järjeltään kuin
viisas Salomon
silloin maailmassa
suuri on on
kun naisen laulu
iloisena hyräillen soi.


tiistai 1. elokuuta 2017

Elosteleva elokuu


Älä tule liian lähelle
älä käy kiinni iholle
sinä vanha elosteleva
elokuu
minun sieluni
lyriikkaa lausuu
minulle älä esittele
kitaran soitto taitoa
älä ämmittele
hauku kauniiksi
tiukkapipoksi
en anna sinun
huuliani lipoa
ole hyvä usko
jo mitä tahdon sanoa
vierestäni pois katoa
et ole minun sydäntäni
sykähdyttävää satoa
muistutat liian kiimaista
lapamatoa
sinulla on vireet vinossa
et ole minun aalto taajuutta.




maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ajan karma


Tuuli saman tuoksun tuoda saa
mädän löyhkän jonka äiti maa
rinnoilleen oksentaa.
Kuulen jostain äänet kiväärin,
vaikka sotilaaksi syntynyt en.
Olkapään kastelee itkevän
lesken kyyneleet. Ajan karma
päivä päivän jälkeen syvenee,
minä en enää kauas koti nurkiltani
mene. Jokainen puolustaa
vain omaa oikeuttaan, kuka
raaskii palan murtaa omasta onnestaan
ja heikommalle ojentaa?
Olen silti vielä elossa
vaikka siat sotivat kaura pellossa,
ja liian mustaa on neste elämän.
Minä tästä kaikesta kirjoitan
tänään melankolisen iskelmän.
Suomi neito mielenosoitukseen
Kux lux klaaniin kaapuun puetaan.
Monta kertaa kateus, viha sillä
saastutetaan oma kotipiha.
Liian heikko on nuorten miesten liha,
monessa maassa nainen tyttö on
täysin arvoton. Minä tiedän missä
asuu naiseus sisälläni missä
minun paras arvo on.
Tyttäriä neljä synnytin,
heitä täällä suojelen, ja samaan
halaukseen sulkea tahtoisin
jokaisen maailman pojan,
sekä tyttären.


Ajatuksia


Annan vapaasti ajatusten tulla
hullun huumorin täyttää
mieli kuvat
ulos tahtoo sanojen joukko
orjina pidän niitä riutuneita
riimiparkoja 
sulaa vahaa tai taipuisaa
savea ovat itulaatikko
kirjailijan mieli vallan alla.


Tomorrow



Tomorrow will arrive
August August
Begins in every sense
Harvesting grain cuts
Maybe you can swim
I will remember all of them
Children of destiny
Each with their own
His share of time in books is here
There are a lot of moments that
Maybe nobody else can remember
Many happy memories
They also got out of control
According to wind
All of us want to
Sometimes waving the right
The sword is overthrown by King Solomon
Look at what kind of crowd
We get them
Dropped from the ground
Of the fallen angels
Nobody knows
Still today this morning
With the words I begin
I will write it to you all.

Huomenna


Huomenna saapuu se
elosteleva elokuu
alkaa kaikessa mielessä
sadonkorjuu viljanleikkuu
puidaan ehkä uidaan
muistelen kaikkia niitä
lapsia kohtalon
joilla kullakin oma
osansa täällä aika kirjoissa on
on paljon hetkiä joita
ehkä ei muista kukaan
monta onnellista muistoa
nekin pääsi karkaamaan
tuulen mukaan
kaikki meistä tahtovat
joskus heiluttaa oikeuden
miekkaa vilauttaa Salomonin
peistä millainen joukko
me saadaan heistä
maan päälle pudonneista
langenneista enkeleistä
sitä tiedä ei kukaan
silti myös  tänään aamun
sanoilla aloitan

sen teille kaikille kirjoitan.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

A life-long journey


A life-long journey, 
birch like love to whip your back. 
It will not be able to live to the fullest, a life of 
too much afraid.
Loneliness as a child of water 
around me, as well as a large space open arms.
It carries me over my dreams. 
Crystal clear or weak force, 
my soul anchored by the surface.
Dark winters, spring-like bright purchased. 
I am a prisoner of my feelings of life scale.
The smell of vanilla, or meadow wool 
the baptism of the summer night, the night mist. 
Teen poems to your beloved as 
the creator of the work.
This journey from the cradle to the grave, 
sometimes hitting nails pedal to the metal. 
Develop a continuous dramas, 
rusting in the wheel of life.
Still the heat flows in my veins, 
as well as the pain. To burn incense to
the salvation of my soul. 
On my way to stream the last 
Ferryman's journey, there is 
not an escort with me at all.



Elämän mittainen matka


Elämän mittainen matka,
rakkaus raippana piiskaa selkää.
Se ei täysillä voi elää, joka elämää
liikaa pelkää.
Yksinäisyyttä kuin lapsivettä
ympärilläni, sekä avaruuden suuri syli.
Se kantaa minua unelmieni yli.
Kristallin kirkasta tai heikkoa voimaa,
sieluni pintaan ankkuroimaa.
Talvista pimeää, keväinen kirkashanki.
Olen elämänmittaisten tunteideni vanki.
Vaniljan tuoksua, tai niittyvillan
kesäyönkastetta, usvaa yön.
Teen runojen luojana rakkaimman työn.
Tämä matka kehdosta hautaan,
lyö joskus nauloja lautaan.
Kehittää draamoja jatkuvaan,
elämän rattaaseen ruostuvaan.
Vieläkö virtaa suonissani lämpö,
sekä tuska. Sieluni suitsuttaa pelastusta.
Olen matkalla virralle viimeisen
lautturin matkaan, sinne ei
pääse mukaani saattajatkaan.


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Peloton perjantai


Peloton perjantai
avaa esirippunsa
maailman teatterin
areena on valmiina
klovnien sekä
primadonnien astua
valokeilaan
minä sanoillani eilistä
peilaan
odotan outojen sanojen
tanssivan esille
eristetyistä aivojen 
kammioista
niitä tahdon levittää
kuin tulvavettä sammiosta.


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Sanani tuuli pois vie




Ääretön syys on niin kuin
yksinäisyys joka kalvaa
sisällä ihmisen. Moni päivä
on meille tuntematon
vaikea on iltaa kohden ennustaa.
Hän joka armoa kohden matkustaa
vastaan saa monta muuria korkeaa
jonka yli on pakko ponnistaa.
Moni lähimmäinen meille on
tuntematon kuljemme toistemme
ohi kuin aavelaivat jotka
merta kyntävät. Joskus tuuli
taas viestin korviimme tuo
kutsuvat toisen ihmisen luo.
Syttyy rakkaus kunnes aika
sen ohi on, ei tietään tunne
kukaan kujilla kohtalon.

Minä tekstin kirjoitan
ehkä sävellän siihen sävelmän
tai sanani tuuli pois vie
sellainen on kirjailijan tie.


My word goes away



The inexhaustible autumn is like
Loneliness that slams
Inside a human being. Many days
Is unknown to us
It is difficult to predict for the evening.
He who graciously travels
Receives many walls high
Over which it is forced to strike.
Many of us are close to us
The unknown we walk to each other
Over like the adventures of those
Sea plowing. Sometimes wind
Again the message we will eject
Call on another person.
Kindle love until time
It's past you, you do not know it
No one in the alley of fate.

I'll write the text
Maybe I can sing it with a tune
Or the wind out of my word
Such is the writer's way.


Fibromyalgia


Hän ylös nousi ennen heräämistään
haukotteli pitkään
ei hänen mielialaa häirineet
öiset painajaiset
joskus hetken oli hän
kuin muutkin naiset
kivun käätöpiirin kanssa
oli hetken hän sinut
kuolemani jälkeen miten
jälkeen moni muistaa minut?
Jääkö elämään ainoakaan
tarinani, joku ehkä muistaa niistä
pari.

Yhdentekevää, hällä väliä
uuteen aamuun herää hän 
aamuöiseen heinäkuuhun.

Joskus ahdistus voittaa
ennen kuin aamu koittaa
silti aamu soittaa aina
kankeasti ensiviuluaan
fibromyalgia tai reuma
mikä on totta mikä kuvitelma
tämän avaruudessa keinuvan maan ?




perjantai 14. heinäkuuta 2017

Risaisen elämän peitto


Risaisen elämän peitto
on ehkä reijällinen elämän
kiekon virheellinen heitto
tai vatsaa vääntävä
torstain hernekeitto
joskus tulee eteen stop
merkki risteyksessä 
valtatiellä elämän kantapäillä
saat tuntea vaanivan kuoleman
minä tunnen sisälläni
miltä tuntuu ihmisestä
elämän laitapuolen nuoleman
saa hän aina huolia enemmän kuin
joku muu
nyt on herisevä heinäkuu
lääkäri niin kuin jääkäri
mittaa jäseniä naisen eläväisen
itsepäisen
sanoo huolestuen
kysyy miten tässä kunnossa pärjää hän ?

On elämäni risainen sekä liian
visainen päivät pikkuhiljaa
viikoiksi muodostuu sisälläni
aika vauhdilla rappeutuu.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Heinäkuu


Sorsa vettä vasten peilaa
itseään, sitten lähtee
vettä pitkin uimaan.
Kaislikko aamu tuulen
tahtiin keinuu, silkkiuikku
tanssii taas,
kahisevat kaislat,
ja aurinko nousee
jälleen taivaan rantaan
keinumaan.

Niin se tapahtui se
gigolo käki toisen
pesään rakastui, parinsa
munimaan sinne toi.

Hartaasti heinäkuu hetkisen
hellettä heinä pellolla pitää saa.

Olen vain se kirjoittava nainen,
sydämeni riippulukoin suljin,
yksin tämän loppu matkan kuljin.



Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto