Translate

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukuu satukuu


Myyrä teki talveksi pesän

savusaunan lauteiden alle
sinä hetkenä jääruusu puhkesi 
kukkimaan tuvan ikkunalle
keltainen kanttarellikori
talveksi täyttyy lumienkeleillä
niin sellaista on meillä
jotkut päivät ovat nopeita
pomppivia jäniksen loikkia
toiset etanan jarrutuksia
minulla on taiteilijan aivot
syvät silmien katseet
kuin satujen toivekaivo
vuodet ne ovat renkaita
vyötärön ylle
aina olen valmis sinun
syleilylle kaikkien
vuosien jälkeen yhä
rakastan tuota ukonrähjäkettä
jonka sisältä löytyy
ikuinen Peter Pan
en odota enää hänen
aikuiseksi koskaan kasvavan
olen tottunut ikuiseen
epävarmuuteen ihmisten
suhteen 
nyt on joulukuu
aloitan jonkun kiinnostavan
aamupuhteen.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Piste

Jäykkyys vääntää niskan pään
kivun kivi reen jalaksien
alle jään on pakko liikkua
en tahdo suolapatsaaksi
jähmettyä
saapuu joulukuu lyriikkaa
mieli lausuu aivot autiot
sanoja malttamattomana
odottavat
levottomuus leijuu
pään yllä vastaisin kyllä
jos kysyisit jotain tärkeää
olen täynnä rakkauden
suurta tunnetta sekä liikaa
järkeä
tänään en toivo sitä
että alkaa päätä niskaa
selkää särkeä
tahdon että sille jyräävälle

kivulle tulee piste


lauantai 18. marraskuuta 2017

Kantaako unelma

Kantaako unelma meidän
yhteinen tie huomiseen
ontuen se vie.
On ansaittava kannuksensa
oltava persoonallinen
erilainen ehkä muut
sini ristin tatuoin olkapäähän
siihen se jäähän?
Ajan armottomuus
huominen outo tulevaisuus.
Ikävä naulaa minut
omaan Golkatanpuuhun
ei helposti kyynelten maku
tule suuhun. Menen huomiseen
hammasta purren ikävää
kaipuuta surren.
Äiti maa avaruuteen oksentaa
he lipevät lierot hallitukseen
pääsevätkö ihmiset kierot?
Miten löydät sinä ystävän
kuinka kohtalot nivoutuvat
toisiinsa ,ja niin kuin rakkaus
ja kaipaus ovat elämässä

kivuliaina satuttavina loisina.


Mykkäkoulun priimus



Mykkäkoulun priimus
hiljaisuus valtaa viikon
päivä päivältä
ei montaa sanaa
ei anna hän sanojen totuudessa
palaa ei vanno luotettavaa
lemmen valaa
varmaan on petollinen salaa
järjenjättömaa kasvaa
rikkaruohoja se on kirosanojen
viidakko joko tunnet 
Lauri Viidan jo?
Järjettömyys paistaa läpi kuin
musta-aurinko
marraskuu on pimeyden viidakko
annan vapaasti sanojen virrata
pian on tulva ja terävä on
lyriikan kulma eivät sanat
ota loppumista siinä on pulma
iski kirjailijan päähän sanojen 
ripuli kun hän ensin mykkänä
viikkoja kipuili se on sillä sipuli
kaikki meni yli äyräiden
ja minuus mukana virran sen
istun taivaan kannen alla aika
lyö minua kuin vasaralla
taltalla takoo vuosirenkaita
ihon pintaan 
inhoa itseironoaa
rakkautta vihaa mausteeksi 
sormustimellinen olen jälleen
rikki revittynä ajan uhrialttarilla
tunnen viiltävän kivun ajan poltteen
sisällä inhimillisen ihmisen



tiistai 7. marraskuuta 2017

Onko marraskuussa rakkautta ?

Tuuli oksistossa soi
sinun on aina liian helppoa
tappaa iloni särkeä sydämeni
minne piiloon järki viisaus meni
vuosi vuoden jälkeen
kirjoitti jälleen ihminen ystävälleen
aina se sattuu uudestaan
bumerangin lailla sydämen
palava rakkauden liekki
sammutetaan
minulla on suuria ystäviä
mahtavia filosofeja
järjen jättiläisiä
musiikin marttyyjä
maan alla viihtyviä myyriä
joku tavoittelee taivaalta tähtiä
joku nuori ystäväni
valkoiseen lakkiin lyyriä
joskus kauan aikaa sitten
oliko aika helpompaa
nykyisin onni rakkaus
sormustimella mitataan
en tahdo enää koskaan
rakastua sinuun uudestaan
en silloinkaan kun tuuli
nurkissa kaipuuta soi ja joskus
yhä suudellaan.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Malttamaton marraskuu


Malttamaton marraskuu
ryömi yli kynnyksen
routa olisi halunnut
tarttua vallan kahvaan kiinni
Luonto äiti tappeli vastaan
et tule vielä et saa
luoda talvelle lujaa pohjaa
minä lähetän vielä leudon
tuulen puhaltamaan
pakkasen pois
valutan lämmintä sadetta
sulattamaan talven hankien
siemenen
vielä on oleva kova taisto
ennen kuin routa saa
ryömiä vapaasti maankamaran
alle
luon katseeni ylöspäin
korkealle taivaan ikkunalle
horisonttiin hohtavien
salaisten auringon säteiden
paikkaan
odotan laupiaan Samarialaisen
saapuvan silittämään
unettomuudesta uupunutta
ohimoani ojentamaan
oljennuoran levolliseen
viikon alkuun etsimään
sitä kaiken alkujuurta viisauden
viitottamaa tietä punaisen
langan lähteelle elämän
ehtoopuolen tähteelle
sillä minä olen väsynyt
tunnen vuosien taakan
olkapäilläni niin kuin
orjankaltainen vetohärkä
tässä veristen uutiskuvien
terrorismin saastuttamassa
maailmassa.


tiistai 24. lokakuuta 2017

Ennen kuin pimeäntaite syvenee


Minulla on jäljellä
vain nämä särjetyn
ruukkuni sirpaleet
mitä sinä niille teet?
korjaatko kokoon?
päässäni tanssivat yön
tullen pirut sekä perkeleet
rakkaus kuin rutto
raatelee ihoni pintaa
liian paljon mennelle
elämälle tuli hintaa
sinun kasvosi niihin
aika lempeästi puuttui
mies tuskin ulkokuoreltaan
muuttui
mutta sisältä kuoli
se hymypoika pois

ukonrähjäke joskus
nauraa osaa se niin kuin
nuoripoika silloin kun kumartuu
ketterästi keräämään
lattialle vierineitä kolikoita
silloin minä voin
löytää ne kadonneet sanat
kirjoittaa oodin elämälle
ennen kuin pimeäntaite syvenee. 

perjantai 6. lokakuuta 2017

Pieni sääsatu


Hämärän hyssy hiipi lohduttamaan
lokakuun harson alle jäänyttä
ihmismassaa. Kauanko vielä
on aikaa että minä saan tulla
tipahtaa pilvistä alas huokaili
levottomasti pieni huove hiutale
tanssien polkkaa pilvien päällä
horisontissa. Liian pitkä aika
levottomalle odottaa siihen asti,
kun saisi liittyä ajolumen
suureen joukkohurmokseen.
Huurre taas iloitsi salaa siellä
täällä Suomen maan kamaralla
öisin kurkisteli ihmisten
ikkunapielistä. Se odotti aikaa
milloin saisi päästää valloilleen
taiteellisen lahjakuutensa 
maalata mahtavia kuvia
ikkunoihin joita sitten kaikki
ihastelisivat aamuisin
pakkasmittaria ulos vilkaistessaan.
Kuurankukiksi ihmiset nimittivät
noita taideteoksia. Huove
oli mestari unelmoinnissa sen
mielivuvat leijuivat kuin
kirkkaat pakkaksen jäädyttämät
lumikiteet siellä täällä.
Lokakuu se on normaalisti
loskan aikaa silloin,
kun talvi aloittaa soittaa
fanfaareja saapuvan roudan
odotuksessa. Routa se on
niin hieno herra tai rouva
ei suvaitse jäädyttää millään
suloisen Suomen maamme
kamaraa sekä kallioita
ilman että sen tuloa
ei toitotettaisi suureen 
ääneen. Sää ,sen vaihtelut
ovat Suomen kansalaisten 
mieleinen yhdistävä juttelunaihe.
Routarouva rakastaa puuterilunta
hän tuiskuttaa sitä naamaansa
aina silloin tällöin manaillen
aina samalla: viti, nattura, utukka,
höyhkä, vuotos, riite , kohma
kähmä, hyytös.

Oh world

Oh world,
how you dissapointed me
didn´t find my way
to the nites, - nites of satin.
I was only wrapped in rough linen.

Once I was young,
like Aino, the Karelian beauty,
just like a woman from Kalevala
and the world was laying on my feet…
It was before something
that I now, in my memories call
the endless witch-hunt.

And I wanted to be 
romantic and happy, then,
just for a while.

Now, wrapped in rough linen
I roughen myself,
and with my hallucinated mind
leave my inner softness
open to visions, poems.

My days are filled
with the variousity of loneliness
all of it, all of its kind.

And at the very moment
feeling so sad, so lonely
I stamp on my former dreams
with my own two feet

Those feet; once so strong
those Two, dancing,
through that Year
that once was
even my stumbling voice then,
turned to the echo of the voice of siren,
and like a mermaid, made of salty silky water,
I just danced through those endless nights
of that Year, that joy, that melody

And now, how can it be
that I wrap myself in rough linen
with the memories 
How can it be

Those nites of satin all so far,
never coming back
never again
to me.

© satu tanninen
TRANSLATION Leena Kulmala

Itseinhoa


Maailma kuinka
sinuun petyinkään,
en löytänyt tietäni
öisiin satiinisiin.
Minun vain karkeaan
pellavaan kiedottiin.
Nuorena olin niin kuin Kalevalan
nainen Aino,
niin oli elämä jaloissani.
Alkoi se loputon noitavaino.
Olisin halunnut romanttisen 
elämän, edes ottaa siitä
pienen palasen.

Nyt karheassa pellavassa
itseäni karkaisen,
näen runonäkyjä
aivoilla naisen harhaisen.
Jokainen päivä elämässä
on erilailla yksinäinen.
Tänään olen surullisista
surullisin, toivon
onnesta nyt poljin
jalkoihin.
Niihin jotka kerran
tulessa karkaistiin,
vahvoiksi kuin teräs.

Tanssin vuoden vain verran
jaloilla merenneidon,
pois pyrstöni suomut
kasvatin.
Mykkä äänenikin,
muuttui ääneksi seireenin.
Silti yksinäisyydessäni,
kietoudun karheaan pellavaan.
Satiinisia öitä turhaan
odotin, niitä ei tule kohdalleni enää
milloinkaan.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Matka syksyn sydämeen



Oi elämäni rakkaus
sisälläsi särkynein sirpalein.
Narsisteja syntyy särkyneistä
ihmisistä. Meitä maailma
pitää pilkkanaan,
syyskuun kohmeeseen vaipuvan käärmeen
nilkkani ympärille ristiksi
matkalle syksyn sydämeen saan.
Herään aamuun liian ahdistavaan,
nukuin pitkään niin kuin
Ruusunen tunnen ihollani
painon vuosikymmenten.
Sisälläni sydän silti nuori on
polttaa ikävä kaiho lohduton.
Rakkauden raunioilla
käryävä kasa karman
hiiliä on.
Aikamatkalla on liian helppo
matkustaa sisälle sammuneeseen
rakkauteen  tai filosofian viisauteen.
Kuka keittää minulle yksinäisistä
ysksinäisimmälle aamuteen ?
Minä vaivun jälleen horrokseen
näen unta kuinka käsivarret
kiedot ympärilleni, ja lohdun
särkynyt sydän silloin saa.
Aika myrskyn lailla
syksyn sydämeen ratsastaa.

Journey to the heart of autumn



Oh my love of life
within broken fragments within you.
Narcissists are generated from breakouts
people. Our world
flout,
a snake hanging in September
around my ankle
to travel to the heart of autumn I get.
I wake up in the morning too distressing,
I slept for a long time like that
I feel the rose on my skin
weight decades.
In my heart, the heart is still young
burns the unlucky cat lazy.
With the ruins of love
a creeping pile of karma
there is coal.
Time travel is too easy
travel inside out
love or philosophy wisdom.
Who cooks me for lonely
in the most mundane mornings?
I'll bother again in horror
I see a dream about how the arms
the information around me, and the comfort
the broken heart then gets.
Time with the storm
fall into the heart of the rides.


tiistai 5. syyskuuta 2017

Sateen nuolema nainen


Sateen nuolema nainen
mikä on matkan pää mainen
oletko rietas, vai katuvainen?
Äiti maa imettää meitä
juuriensa alle eksyneitä.
Tyhjyys käsivarsilla 
mereen hukkuneet ihmislapset
naiset, miehet, harmaahapset.
Olen nähnyt aivan liikaa,
liian vähän tuntenut rakkautta,
liian vähän juonut elämän mettä,
liian vähän juonut elävää vettä.
Niin ovat vuodet pyörineet
elämän sirkkelissä,
ja repineet terät 
ihoni pintaa
reittä, vatsaa, pulleaa rintaa
koskaan kysymättä
elämän hintaa.
Olen saapunut perille
vuosien myötä juossut
joutavan jäljillä etsien työtä,
ja kaiken toivon menettänyt
ajan myötä.

Wind blowing


You might be time for you
stood, and they could fall
bursts into bloom again
cherry. Heart
is somewhat restless, and
inside of me dancing with butterflies in March.
I'm as restless as a friend
Peter Pan and fairy dust
charisma-like atmosphere
spread. I've noticed
when I fly above the rainy bestow,
Goblins and tired
climbed the autumn darkness
arrival at the caves.
It may be sometimes so
that I fall in love too much leprechaun
to shed tears.
Now, today is thus look forward to
blowing the wind of fate,
I want a secure nest
winter comes from
sheltered cavity.


Tuulen puhallus



Sinun kohdallasi ehkä aika
seisahtuu ja syksyn tullen
kukkaan puhkeaa uudestaan
kirsikkapuu. Sydän
on hiukan levoton, ja
sisälläni tanssii perhosten maa.
Olen yhtä levoton kuin ystäväni
Peter Pan , ja keijupölyä
karisman kaltaista ilmaan
levitän. Minut huomataan
kun lennän yllä sateisen suomaan,
ja menninkäiset unisina
kömpivät syksyn pimeyden
saapuessa luolistaan.
Voi olla joskus niin
että kiinnyn liikaa menninkäisen
vuodattamiin kyyneliin.
Nyt tänään on näin odotan
puhallusta tuulen kohtalon,
tahdon turvallisen pesän
talven tullen paikasta
suojaisen onkalon.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Maailmanpyörä palaa


Joku palvoo rakkautta
toinen lietsoo vihaa
kolmas palvoo vain
himoa hamuaa lihaa
levottomat lapset
kiertävät ympyrää
häntiensä ympärillä
pyörivät pitkin pihaa
sydän ei koskaan totu
ikävään ilo on kuin
ilveilevä klovni
tai mykkä miimikko
Turun torin veren tahraamilla
kivilliä
minä olen erakko
tai tanssin hiilillä
katson maailmaa
alta kulmieni salaa
pelkään terrorismin peikkoja
mielettömiä ISIS taistelijoita
moraalilta heikkoja
en kumarra Mekkaan päin
minä palavan maailmanpyörän
lumoihin tuijottamaan jäin.


perjantai 1. syyskuuta 2017

Syyskuun kyy


Aina kevään tullen me
paskiaiset toisiimme
kuin takiaiset tarrauduttiin.
Kesän yli toistemme
sylissä raahauduttiin.
Sitten kun syksy saapui
sinä simpukan helmen
lailla kuoreen piilouduit.
Minä maailman laineille
yksin kellumaan jäin
ja ikävän, kaipuun kyyneleet
tulvimaan maailman sai.
Sekosin päivistä tiennyt en
oliko arki vai sunnuntai.
Hukkasin sisältäni onnen
ilosta syntyvän huomisen.
Kovat myrskytuulet ovat
vielä edessä päin, tänään
minä hengähdän välissä
tuulen, ja sylissä sateen.
Toiveita unelmien matkalla ;
pimeys ei saa elävänä haudata
meitä toisiimme kiintyneitä.
Syyskuun kyy naisen nilkan
ympärille kietoutuu.
Peter Pan on sammattanut
sisältään liekin kujeilevan.
Kysymyksiä mielestä
ilmaan nousee taas,
minä illan tullen yksin
huoneessa kuljen. 
Kesän lämmön muistojen
arkkuun suljen. 
Sytytän kynttilään liekin
sen varjot seinille lepattaa.


Käärmeenkielinen syyskuu


Rajut raiteet juna-asemien välillä
itsemurhien vahinkojen verellä
värjäämät
miten pärjään syksyn tullen
kuiva kelo tunteet senkin sisällä
epätoivo kolkuttaa pehmeään
kaarnaan
minä joskus joutavia saarnaan
joronjäljillä pyörin ympyrää
hännän perässä
minä synnyin sanojen Sammon
takojaksi kultahippuna 
kuona erässä
Satu Waltari hänen mukaan
nimi tytölle annettiin
kultatuolissa muutama 
kuukausi vauvana kannettiin
sitten Hämärän matkamiehien
mukaan annettiin 
ajattelen mitä ajattelen
yksinäisyys joskus käärmeenkielellä
korvaani kuiskaa.

maanantai 28. elokuuta 2017

MORAALIN PARADOKSI


Todellisessa elämässä kohtaamistamme kiistoista useimmat johtuvat oman edun tavoittelemisesta. Niinpä oletamme usein virheellisesti, että jos olisimme aina samaa mieltä toisen osapuolen kanssa, tällaisia kiistoja ei syntyisi. Sivistys valtioissa näemme, että myös toisten intressien ottaminen omien päätöstemme perustaksi johtaa konflikteihin. Emme siis ole vielä löytäneet harmonisen , ja järjestyneen yhteiskunnan loogista perustaa.
Kirjailijan täytyy ajatella asioiden eri puolia ihmisten arvoa puolustaa heikkoja vanhuksia ja kerjäläisiä yms, sisälläni taakkana on kuin juuttunut kuin gramofonin neula levy lautaselle ajatus ristiriidan ratkaisemisesta. Tässä tapauksessa kirjailijalla on toinen minä, se tiukka johtaja

joka yrittään parhaansa mukaan huolehtia hyväntekeväisyysjärjestön rahoista oikeuden mukaisella tavalla. Kohtaamme syvällisen ja tärkeän totuuden: neuvottelut, joissa kumpikin osapuoli tavoittelee henkilökohtaista voittoa, voivat johtaa tasapainoon, mutta jos kumpikin osapuoli tarkastelee vain toisen osapuolen etua, konsensusta ei saavuteta koskaan. Lisäksi tällainen loisi yhteiskunnan, joka on aina risti riidassa itsensä kanssa. Tämä tosiasia on voimakkaasti useimpien ihmisten odotusten vastainen. Koska Suomessa ei pystytä saattamaan asukkaiden välisiä suhteita tasapainoon, se muuttuu lopulta piittaamattomien ja karkeiden ihmisten maaksi. Koska kotimaassa keskitytään huolehtimaan ainoastaan omista intresseistä, se synnyttää inhottavia luonteita. Kun ahneet eivät onnistu asettamaan rajoja asenteille kaikki minulle nyt heti, piittaamattomat ja karkeat voivat hyötyä käyttämällä edukseen sitä, että hyväntekeväisyysjärjestön työntekijät tavoittelevat yhteistä etua olemalla piittaamatta omasta edustaan. Kirjailijan täytyy ajatella asioita monelta eri kantilta. Kohtaamme syvällisen ja tärkeän totuuden: neuvottelut, joissa kumpikin osapuoli tavoittelee henkilökohtaista voittoa, voivat johtaa tasapainoon, mutta jos kumpikin osapuoli tarkastelee vain toisen osapuolen etua, konsensusta ei saavuteta koskaan. Lisäksi tällainen loisi yhteiskunnan, joka on aina risti riidassa itsensä kanssa. Tämä tosiasia on voimakkaasti useimpien ihmisten odotusten vastainen. Ennen puhuttiin herrasmiesten maasta nyt se on mielestäni kuollut, ja kuopattu käsite, jos ei pystytä saattamaan asukkaiden välisiä suhteita tasapainoon, se muuttuu lopulta piittaamattomien ja karkeiden maaksi. Koska herrasmiesten maassa keskityttiin huolehtimaan toisten intresseistä, se synnytti inhottavia luonteita. Nyky yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka suhtautuvat varsin kyynisesti hallituseen ,ja päättäjiin jopa inhoavat hyväntekeväisyysjärjestöjä.. Heidän mukaansa se kohottaa rahan kaiken muun yläpuolelle. He ajattelevat, että ne, joilla on rahaa, ovat sietämättömiä ja että rikkaat katsovat olevansa muun yhteiskunnan yläpuolella, kun taas köyhät saavat kärsiä koko ihmiskunnan puolesta. He uskovat, että raha vääristää normaalit ihmisten väliset suhteet.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Nuorallatanssija


Jättänyt olet jälkesi,
minun sydämeeni.
Aamu armon taas
lähettää, tänne meille
elämässä eksyneille.

Odotan hetkeä,
että minut löydetään.
Ehkä sidon kiinni,
köydenpään,
josta voi nuoran
tanssijalle virittää.

Nuoralla tanssien,
vietän hetken tämän pienen.
Elämän polullani horjuen,
tanssin päällä nuoran sen,
joka viritetty on rakkautemme ylle.




Näin on näreet


Sekasortoinen joukkohurmos
Ihminen valaistuu seura etsii
johtajaa , körttikansa virisikirja
kourissa lauluja veisaa.
Tuntee olevansa ihminen,
hauras mutta hetken tasapainoinen.
Ei tahdo olla hän aika kammoinen.
Onkaloissa luisen pään
aika hukkuu ikävään.
Kuinka kestän tämän
oikuttelevan sään.
Taivas valuu taas kuka
vettä kaataa saavista alas?
Joskus jossain nero nukkuu
psalmien alle joukkohurmos hukkuu
aika harhaan johdattaa.
Sade taas pois katoaa,
ja taivas esiripun aukaisee
kohta Fenix-lintu on taas tuhkaa,
ja maailman uusi luominen
odottaa miestä mahtavaa.
Likaisen kauneuden vankina
on maa, lauma kentaurien
polkee ruohoa paikallaan.
Riivaajat piiskaavat selkää
ihmisen. Synkät yön tunnit
vaativat uhrinsa pimeyden luolissa,
kultatuoliin diktaattorit
kansan joukon edessä kruunataan.
Makeimman naurun nauraa
köyhä kerjäläinen, hän
näkee lapsen lailla kaiken
viisaan totuuden.

This is how you look


A confused mass carousel
Man is brightening up the club looking for
The leader of the circus book
In singing  songs.
He feels he is human,
Fragile but balanced for a moment.
She does not want to be pretty brave.
Hocks with a bony head
The time goes astray.
How do I endure this?
Weathering weather.
The sky is burning again who
Water to pour down to get down?
Sometimes somewhere the genius sleeps
Under the psalms, the mass of the world is lost
Time to mislead leads.
Rain falls away again,
And the skirt of heaven opens
The Fenix bird is again ash,
And the new creation of the world
Wait for the man to be awesome.
Prisoner of dirty beauty
Is a land, a herd of centaurs
Picks grass in place.
The devils whack their backs
human. Blur night hours
Require their sacrifice in the caves of darkness,
Dictators of gold medal
The crowd is crowned.
The coolest laugh laughs
Poor beggar, he
Sees everything as a child
Wise truth.


lauantai 19. elokuuta 2017

Agitaattori


Yksinäni tai en tie
kulkukoiran tie on kapinen.
Hullut hurmiot monet
mutkat sekä turmiot
surman ajajan silmukat
monet kujakatit näin
yllättäen iloisena tai allapäin.
Nuo mielenosoitukset
luona torien kuulen
ajatuksissani äänet agittaattoreiden
missä asuu järki viisaus
kujilla asunnottomien ?
Kuu vain kumartaa
matka miestä maan
satuihin , jos uskoo se
kai enkelin siivet lapaluihin
viimeisen lautturin saapuessa
kasvamaan saa ?
Kuka on agitaattori kuka ei
mitenkä järjen ääni puhuu
kuinka sen soinnut soi ?


Don Quijote


Vihan pelon kahleet
ovat näkymättömän
kuin aaveet ne
tappavat liian monen
haaveet. Mitä me
ansaitsemme mitä
emme sitä ,että
sananvapaus poistetaan
päättäjien riimisanoja
ainoastaan luvalla
toistetaan.
Olen törmännyt siihen,
että totuus sensuroidaan
valheen vallan alle
kansa tiukasti ankkuroidaan.
Päin tuulta sekä tuulimyllyjä
vastaan taistelen kuin 
Don Quijote
Maailman tuulien tuomaa
pelon tuskan veren hajua
haistellen.

Turku


They are the makers of the people
Electically elected
their eyes
Truthfully closed
As a deaf warning
The voices went
omatunnottomat
Thinking decent
Took our country
Sacrifice to the altar
Lion's throat
The sword of terrorism
The blood was stained
In Turku, asphalt and sand.

Turku

He päättäjät kansan 
vaaleilla valitut
silmänsä
totuudelta sulkivat
kuuroina varoituksen
ääniltä kulkivat
omatunnottomat
ajatteluun kunnottomat
veivät maamme
uhri alttarille
leijonan kurkulla
terrorismin miekka 
vereen värjättiin
Turussa asfaltti sekä hiekka.


perjantai 18. elokuuta 2017

Nainen lähin omainen


Minkäs sille voi miksi
luoja naisen loi
maailman kansoittajaksi

kaapin paikan vartijaksi
silmän ruuaksi
ei katuluudaksi
niin kuin sovinistit
naista kohtelee
kai moni taistelee
paikasta naisen sydämestä
ei usein onni kestä
kyyneliä saa pestä
kiltti nainen laittaa
miehelle evästä
ei juokse mustasukkaisena
perästä
moni nainen on tehty
onnenlankakerästä
mies taas kuona erästä
lapsia nainen synnyttää
hellii paijaa silittää
tunteitaan miehelle tilittää
on järjeltään kuin
viisas Salomon
silloin maailmassa
suuri on on
kun naisen laulu
iloisena hyräillen soi.


tiistai 1. elokuuta 2017

Elosteleva elokuu


Älä tule liian lähelle
älä käy kiinni iholle
sinä vanha elosteleva
elokuu
minun sieluni
lyriikkaa lausuu
minulle älä esittele
kitaran soitto taitoa
älä ämmittele
hauku kauniiksi
tiukkapipoksi
en anna sinun
huuliani lipoa
ole hyvä usko
jo mitä tahdon sanoa
vierestäni pois katoa
et ole minun sydäntäni
sykähdyttävää satoa
muistutat liian kiimaista
lapamatoa
sinulla on vireet vinossa
et ole minun aalto taajuutta.




maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ajan karma


Tuuli saman tuoksun tuoda saa
mädän löyhkän jonka äiti maa
rinnoilleen oksentaa.
Kuulen jostain äänet kiväärin,
vaikka sotilaaksi syntynyt en.
Olkapään kastelee itkevän
lesken kyyneleet. Ajan karma
päivä päivän jälkeen syvenee,
minä en enää kauas koti nurkiltani
mene. Jokainen puolustaa
vain omaa oikeuttaan, kuka
raaskii palan murtaa omasta onnestaan
ja heikommalle ojentaa?
Olen silti vielä elossa
vaikka siat sotivat kaura pellossa,
ja liian mustaa on neste elämän.
Minä tästä kaikesta kirjoitan
tänään melankolisen iskelmän.
Suomi neito mielenosoitukseen
Kux lux klaaniin kaapuun puetaan.
Monta kertaa kateus, viha sillä
saastutetaan oma kotipiha.
Liian heikko on nuorten miesten liha,
monessa maassa nainen tyttö on
täysin arvoton. Minä tiedän missä
asuu naiseus sisälläni missä
minun paras arvo on.
Tyttäriä neljä synnytin,
heitä täällä suojelen, ja samaan
halaukseen sulkea tahtoisin
jokaisen maailman pojan,
sekä tyttären.


Ajatuksia


Annan vapaasti ajatusten tulla
hullun huumorin täyttää
mieli kuvat
ulos tahtoo sanojen joukko
orjina pidän niitä riutuneita
riimiparkoja 
sulaa vahaa tai taipuisaa
savea ovat itulaatikko
kirjailijan mieli vallan alla.


Tomorrow



Tomorrow will arrive
August August
Begins in every sense
Harvesting grain cuts
Maybe you can swim
I will remember all of them
Children of destiny
Each with their own
His share of time in books is here
There are a lot of moments that
Maybe nobody else can remember
Many happy memories
They also got out of control
According to wind
All of us want to
Sometimes waving the right
The sword is overthrown by King Solomon
Look at what kind of crowd
We get them
Dropped from the ground
Of the fallen angels
Nobody knows
Still today this morning
With the words I begin
I will write it to you all.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto