Pimeys

Olen pimeydenprinsessa,
valo yli varjojen, kun marraskuussa käy.
Pimeys vain yli olkapääni varjojansa luoda saa,
minua askel askeleelta, se seuraa maailman mustaksi saa.
On sisälläni sekalaiset sanat vuorisaarnojen,
ulospääsyänsä ne ulos takoo, nyrkit kipinöitä leimuten.

Olen sadekattojen päällä,
olen tuuli oikukkaalla säällä,
olen myrsky vesilasissa.
Laitan kaiken etuperin,
olen kovin lystikäs,
olen köyhä runojenlapsi.
Talvenvallan alla muutun armottomaksi.
Näen pimeydessäkin, valot sateenkaarien,
ne valoisaksi maailmani saa.
Se pimeys hyvin minulle sopii.

Soinnuksi , riimiksi kirjoitan kaiken synkkyyden.