Translate

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kuuleeko kapteeni


Ilta on jo myöhäinen,
minä matkassa siskojen
kuljen tiellä yön varjojen,
yön tummuessa kumartamaan.
Katulamppujen suudellessa
maanpintaa , valokeilojen
leikatessa tietä yksinäisten.
Tänään minä en laula,
olen hiljaa,
istun puistossa yksinäisten.

Joukossa itsepäisten hahmojen,
haaksirikkoisten satamassa
on lunta puistonpenkeillä.
Minä kylmästä väristen,
on poissa minun suojelusenkelini,
se lensi kapakan ikkunaan.

Siipensä taittoi matkallaan,
minä joukossa taas laulan,
joku toinen lauantai.
Tänään olen hiljaa,
niin vaikenen, joukossa
yksinäisten.

Kotiin puistosta kävelen, suljen silmäni,
uneen hiljenen.
Yöni onko se surullinen,
kulkeeko hän saatossa
enkelten. Isääni muistelen,
isänpäivää päin,
kuljen unessani eteenpäin.

torstai 19. syyskuuta 2019

Olen maailman nainen


Olen maailman maatuska
englannin siveä kalpea leidi.
Minussa on Monalisaa, madonnaa,
katuhuoran irstasta saastunutta verta.
Houkuttelevaa reittä pulleaa nännipihaa,
suomineidon sileää joutsenkaulaa.
Kannan kurkussani lumoavaa
ääntä, jolla Seireenit laulaa.
Egyptin Kleopatran salaista lumoa
Japanin pyöreää painivaa sumoa.
Olen mailman naisten sirkuspeili,
Karjalan kunniden simpsakka heili.
Sisäinen Tanjuska ripaskaa tanssii
hempeä kaihomieli Wiener valssii.
Minussa on luostareiden nunnien
lempeä taistelu kehon puhtauden tiellä.
Jätettyjen morsianten kyynelten meri
jota kukaan ei koskaan jaksa niellä.

Geenesäni on Suomen
metsän pihka ja koivun mahla,
tunturien tuulet ja valkoisen peuran
jalkojen juoksu. Suomen soiden, hillojen,
mättäiden, suopursun tuoksu.
Jalkojeni jäljillä kaikuu satakielen laulu
sekä vuoripuron juoksu.
Minussa elää yhä Karjalan itkijänaisten
surkea valittava kaipuu, ja kyynelten
tahtiin varteni pikkuhiljaa kumaraan taipuu.

lauantai 31. elokuuta 2019

Unelmissani


Ehkä unelmissani sinua
enemmän lemmin, unen toiseen
vaihtuessa hetken verran emmin.
Silloin, jos olisi minulla voimat Simpsonin,
niin hiuksiin vahvoihin sinut kietoisin.
Sanoisin täysin sydämin sinua lemmin.
Et karkuun voisi minun lempeäni juosta,
olisin sinulle kahlitseva loitsun noita.

Rakkauteni olisi paino kutsuva
suonhengen taiankutsu suosta.
Niin mättäältä mättäälle tanssivat

Ilmattaret kesäyön immet, 
ja usvan hunnut
päällensä vetävät maat, mättäät sekä rimmet.

Kalevalan kansan nainen Marjatta,
syksyisin mättäät sadollansa koristaa.
Niin myöskin hillakruunut suon pintaa
siellä täällä mehukkaana koristaa.
En ole niin kuin halla jää,
ei tunteeni haihdu viileiden öiden myötä.
Sydäntäni lämpö värisyttää,
ei pois haihtunut helteisten kesäöiden myötä.

Minä voisin olla niin kuin Ilusia
kimmeltää vedenpinnassa auringon
valon myötä. Kohta saapuu syyskuu,
elokuu sirpillä leikkaa sadon pois
se onkin miellyttävien vahvojen miesten työtä.
Minä osaan pimeyttäkin rakastaa,
kuunkajoa tähtiä, sekä yötä.


maanantai 12. elokuuta 2019

Päivänkorennon tanssi


Päivänkorennon tanssi
Se hetki , kun kesä ei laula
enää lauluja niin silti
sisälleni kesän saan säilymään
kuljen huomiseen häilyvään.
Sinä teet maailmasta kauniimman
sen värit sävyt elän paremmin,
ja huomiseen kuljen askelin
aremmin. Tänään vielä
päivänkorento tanssii
päällä neliapiloiden nurmikon,
ja minä koen sisäisen
hurmion, se vaikka voi
olla alku oudon turmion.
Sisälläni soi häämarssi
yksinäisten ihmisten
yltiöpäisten. Rakkaus se voi
niin lyhyt hetki kuin tähdenlento
halki avaruuden suuren.
Syksyyn kasvatan sisälleni
jonkun toivon siemenen
missä yhteinen tiemme on
löydänkö sen jostakin ?
Tunnen sisälläni suuntaa
antavan huomiseen kasvavan
tukevan juuren.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Lyriikkasoppaa


Katua katsoo katuva näin
hetkessä asiat ovat peräkkäin
minä keijukaisen sateessa 
tanssivan näin
se ylväänä siipiään
väräytteli
on edessä satu tai 
annettava latu kun sitä sinulta 
pyydetään
joskus olin pimeän rajamailla
ja näin hyvän valoahohtavan enkelin
tunnen elämän karman
kuin kieron kovettuneen rinkelin
tunnen asfalttiprinssit sekä
ylpeät prinsessat päällä maan
minä lyriikkasoppaa
maailman näläisille sieluille
toreilla jaan
on otsallani sympatian kruunu
ja kesäisin variksen saappaat
jalkoihini Maa Äiti lahjoittaa
varo vihollinen seisoo
siinä pukeutuneena
mustan enkelin vaatteisiin
ja pedofiili korkeaan virkaan valittiin
ja kansa suutaan aukoo turhaan
niin kuin kala kuivalla maalla hengittäen(c) tanninen satu

torstai 27. kesäkuuta 2019

Elämänkaari


Aurinko hetken nukkuu 
kuollut aamu heräänkö sylistä yön ?
Haikeaa kurkien huutoa ja keijujen jalan jälkiä.
Aamun auringon säteiden tarvitsee lävistää ilma.
Elämä voi olla hetkisen pelkkä kuvitelma.
Kävelen olkapäilläni koko Linnunradan paino
käteeni mahtuu elämän kaaren viivat. Kaikkeuden 
keskellä minä elän
käännän yön hiipiessä horisonttiin
päivälle selän.
Olen nainen, joka kävelee elämän ja kuoleman reunassa.
Olen tyhjentänyt kyyneiden kaivon kauan sitten.
Kaikki myötätunto kyyneleet ja unet
ovat vain muistojen hentoja haikuja
eramaiden kallioiden kaikuja.
Kasteiset yöt ,ja huomenna ei ole millään mitään merkitystä.
Olen upottanut sinut hetkeksi minuun
ruumiini kostaa sen ,että olen nainen.
Taivaan puolesta synnytän poikia jotka

 ovat sotilaita, uskollisia, voittamattomia ja hetken rohkeita.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto