Translate

tiistai 7. marraskuuta 2017

Onko marraskuussa rakkautta ?

Tuuli oksistossa soi
sinun on aina liian helppoa
tappaa iloni särkeä sydämeni
minne piiloon järki viisaus meni
vuosi vuoden jälkeen
kirjoitti jälleen ihminen ystävälleen
aina se sattuu uudestaan
bumerangin lailla sydämen
palava rakkauden liekki
sammutetaan
minulla on suuria ystäviä
mahtavia filosofeja
järjen jättiläisiä
musiikin marttyyjä
maan alla viihtyviä myyriä
joku tavoittelee taivaalta tähtiä
joku nuori ystäväni
valkoiseen lakkiin lyyriä
joskus kauan aikaa sitten
oliko aika helpompaa
nykyisin onni rakkaus
sormustimella mitataan
en tahdo enää koskaan
rakastua sinuun uudestaan
en silloinkaan kun tuuli
nurkissa kaipuuta soi ja joskus
yhä suudellaan.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Malttamaton marraskuu


Malttamaton marraskuu
ryömi yli kynnyksen
routa olisi halunnut
tarttua vallan kahvaan kiinni
Luonto äiti tappeli vastaan
et tule vielä et saa
luoda talvelle lujaa pohjaa
minä lähetän vielä leudon
tuulen puhaltamaan
pakkasen pois
valutan lämmintä sadetta
sulattamaan talven hankien
siemenen
vielä on oleva kova taisto
ennen kuin routa saa
ryömiä vapaasti maankamaran
alle
luon katseeni ylöspäin
korkealle taivaan ikkunalle
horisonttiin hohtavien
salaisten auringon säteiden
paikkaan
odotan laupiaan Samarialaisen
saapuvan silittämään
unettomuudesta uupunutta
ohimoani ojentamaan
oljennuoran levolliseen
viikon alkuun etsimään
sitä kaiken alkujuurta viisauden
viitottamaa tietä punaisen
langan lähteelle elämän
ehtoopuolen tähteelle
sillä minä olen väsynyt
tunnen vuosien taakan
olkapäilläni niin kuin
orjankaltainen vetohärkä
tässä veristen uutiskuvien
terrorismin saastuttamassa
maailmassa.


tiistai 24. lokakuuta 2017

Ennen kuin pimeäntaite syvenee


Minulla on jäljellä
vain nämä särjetyn
ruukkuni sirpaleet
mitä sinä niille teet?
korjaatko kokoon?
päässäni tanssivat yön
tullen pirut sekä perkeleet
rakkaus kuin rutto
raatelee ihoni pintaa
liian paljon mennelle
elämälle tuli hintaa
sinun kasvosi niihin
aika lempeästi puuttui
mies tuskin ulkokuoreltaan
muuttui
mutta sisältä kuoli
se hymypoika pois

ukonrähjäke joskus
nauraa osaa se niin kuin
nuoripoika silloin kun kumartuu
ketterästi keräämään
lattialle vierineitä kolikoita
silloin minä voin
löytää ne kadonneet sanat
kirjoittaa oodin elämälle
ennen kuin pimeäntaite syvenee. 

perjantai 6. lokakuuta 2017

Pieni sääsatu


Hämärän hyssy hiipi lohduttamaan
lokakuun harson alle jäänyttä
ihmismassaa. Kauanko vielä
on aikaa että minä saan tulla
tipahtaa pilvistä alas huokaili
levottomasti pieni huove hiutale
tanssien polkkaa pilvien päällä
horisontissa. Liian pitkä aika
levottomalle odottaa siihen asti,
kun saisi liittyä ajolumen
suureen joukkohurmokseen.
Huurre taas iloitsi salaa siellä
täällä Suomen maan kamaralla
öisin kurkisteli ihmisten
ikkunapielistä. Se odotti aikaa
milloin saisi päästää valloilleen
taiteellisen lahjakuutensa 
maalata mahtavia kuvia
ikkunoihin joita sitten kaikki
ihastelisivat aamuisin
pakkasmittaria ulos vilkaistessaan.
Kuurankukiksi ihmiset nimittivät
noita taideteoksia. Huove
oli mestari unelmoinnissa sen
mielivuvat leijuivat kuin
kirkkaat pakkaksen jäädyttämät
lumikiteet siellä täällä.
Lokakuu se on normaalisti
loskan aikaa silloin,
kun talvi aloittaa soittaa
fanfaareja saapuvan roudan
odotuksessa. Routa se on
niin hieno herra tai rouva
ei suvaitse jäädyttää millään
suloisen Suomen maamme
kamaraa sekä kallioita
ilman että sen tuloa
ei toitotettaisi suureen 
ääneen. Sää ,sen vaihtelut
ovat Suomen kansalaisten 
mieleinen yhdistävä juttelunaihe.
Routarouva rakastaa puuterilunta
hän tuiskuttaa sitä naamaansa
aina silloin tällöin manaillen
aina samalla: viti, nattura, utukka,
höyhkä, vuotos, riite , kohma
kähmä, hyytös.

Oh world

Oh world,
how you dissapointed me
didn´t find my way
to the nites, - nites of satin.
I was only wrapped in rough linen.

Once I was young,
like Aino, the Karelian beauty,
just like a woman from Kalevala
and the world was laying on my feet…
It was before something
that I now, in my memories call
the endless witch-hunt.

And I wanted to be 
romantic and happy, then,
just for a while.

Now, wrapped in rough linen
I roughen myself,
and with my hallucinated mind
leave my inner softness
open to visions, poems.

My days are filled
with the variousity of loneliness
all of it, all of its kind.

And at the very moment
feeling so sad, so lonely
I stamp on my former dreams
with my own two feet

Those feet; once so strong
those Two, dancing,
through that Year
that once was
even my stumbling voice then,
turned to the echo of the voice of siren,
and like a mermaid, made of salty silky water,
I just danced through those endless nights
of that Year, that joy, that melody

And now, how can it be
that I wrap myself in rough linen
with the memories 
How can it be

Those nites of satin all so far,
never coming back
never again
to me.

© satu tanninen
TRANSLATION Leena Kulmala

Itseinhoa


Maailma kuinka
sinuun petyinkään,
en löytänyt tietäni
öisiin satiinisiin.
Minun vain karkeaan
pellavaan kiedottiin.
Nuorena olin niin kuin Kalevalan
nainen Aino,
niin oli elämä jaloissani.
Alkoi se loputon noitavaino.
Olisin halunnut romanttisen 
elämän, edes ottaa siitä
pienen palasen.

Nyt karheassa pellavassa
itseäni karkaisen,
näen runonäkyjä
aivoilla naisen harhaisen.
Jokainen päivä elämässä
on erilailla yksinäinen.
Tänään olen surullisista
surullisin, toivon
onnesta nyt poljin
jalkoihin.
Niihin jotka kerran
tulessa karkaistiin,
vahvoiksi kuin teräs.

Tanssin vuoden vain verran
jaloilla merenneidon,
pois pyrstöni suomut
kasvatin.
Mykkä äänenikin,
muuttui ääneksi seireenin.
Silti yksinäisyydessäni,
kietoudun karheaan pellavaan.
Satiinisia öitä turhaan
odotin, niitä ei tule kohdalleni enää
milloinkaan.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Matka syksyn sydämeen



Oi elämäni rakkaus
sisälläsi särkynein sirpalein.
Narsisteja syntyy särkyneistä
ihmisistä. Meitä maailma
pitää pilkkanaan,
syyskuun kohmeeseen vaipuvan käärmeen
nilkkani ympärille ristiksi
matkalle syksyn sydämeen saan.
Herään aamuun liian ahdistavaan,
nukuin pitkään niin kuin
Ruusunen tunnen ihollani
painon vuosikymmenten.
Sisälläni sydän silti nuori on
polttaa ikävä kaiho lohduton.
Rakkauden raunioilla
käryävä kasa karman
hiiliä on.
Aikamatkalla on liian helppo
matkustaa sisälle sammuneeseen
rakkauteen  tai filosofian viisauteen.
Kuka keittää minulle yksinäisistä
ysksinäisimmälle aamuteen ?
Minä vaivun jälleen horrokseen
näen unta kuinka käsivarret
kiedot ympärilleni, ja lohdun
särkynyt sydän silloin saa.
Aika myrskyn lailla
syksyn sydämeen ratsastaa.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto