Translate

tiistai 2. tammikuuta 2018

Tammikuun ajatuksia


Valmiin tien vangit
eivät kulje siitä
missä saa käyttää
luovuuden vapisevia siipiä
minä olen joskus hiljainen
hiipijä toisinaan kuljen
ukset räiskyen paukkuen
sitten ovat ne hetket kun
silmiini syttyy äityyden
tai rakastetun tuike

lauantai 30. joulukuuta 2017

Hyvää Uutta Vuotta


Tänään kirjoitan sydämeni laulun
maalan sielun purppuravärein
elämän kaaren taulun
levoton maisema huokaa
revontulien tanssi taivaalle tuokaa
joikaa jouten Pohjolan kansa
Kalevalan kankaille on viritetty
ajan paula sieville Seireeneille
merelle ansa elämän ankkuri
heiluu myrskyn vietävänä
luonto äiti polkee jalkaa
tanner tömisee tuuli puhaltamaan
alkaa Pohjolan puhurit soivat
peikot noidat haltijat piirissä
ilakoivat
soittaa Seita taikarumpuaan
Sampo Lappalainen käy
moottorikelkan satulaan
hytkyy sohjon alla suot sekä
rimmet itkee kosteudesta
kauniit neidot sekä immet
terhakka tuuli käy kiinni
hiuksiin Uutta Vuotta kohden
ajan aalloilla taas soudettiin
vanhan vuoden muistot
mukaan noudettiin uusien
tuulien matkaan hyvin joudettiin
vanha vuosi väistyä saa
huominen eteenpäin ajanratsulla
laukkaa.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Maalliset normit


Maalliset normit täyttävät
hormit pellit ovat kiinni
normaaliisuuteen tukehdun
tahdon vapaana leijua
atmosfääreissä en tahdo
olla pulloon suljettu henki
en maailman normien renki
ei maistu minulle marenki
ilmassa viuhtovat pilkkakirveiden
erät niissä on vaanivat
terävät terät
joskus ajatukset vapaana
kelluvat toisinaan maailma
on suljetun pullon kaltainen
vankila elämä anna 
minulle aikaa olla
filosofin kaltainen
leijuva persoona
minä tahdon aikaa
kirjoittaa palan taiteilijaelämää
kirjojen kansien väliin
se on sitä hektistä harmoniaa
omaa pakonomaista Narniaa. 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukuu satukuu


Myyrä teki talveksi pesän

savusaunan lauteiden alle
sinä hetkenä jääruusu puhkesi 
kukkimaan tuvan ikkunalle
keltainen kanttarellikori
talveksi täyttyy lumienkeleillä
niin sellaista on meillä
jotkut päivät ovat nopeita
pomppivia jäniksen loikkia
toiset etanan jarrutuksia
minulla on taiteilijan aivot
syvät silmien katseet
kuin satujen toivekaivo
vuodet ne ovat renkaita
vyötärön ylle
aina olen valmis sinun
syleilylle kaikkien
vuosien jälkeen yhä
rakastan tuota ukonrähjäkettä
jonka sisältä löytyy
ikuinen Peter Pan
en odota enää hänen
aikuiseksi koskaan kasvavan
olen tottunut ikuiseen
epävarmuuteen ihmisten
suhteen 
nyt on joulukuu
aloitan jonkun kiinnostavan
aamupuhteen.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Piste

Jäykkyys vääntää niskan pään
kivun kivi reen jalaksien
alle jään on pakko liikkua
en tahdo suolapatsaaksi
jähmettyä
saapuu joulukuu lyriikkaa
mieli lausuu aivot autiot
sanoja malttamattomana
odottavat
levottomuus leijuu
pään yllä vastaisin kyllä
jos kysyisit jotain tärkeää
olen täynnä rakkauden
suurta tunnetta sekä liikaa
järkeä
tänään en toivo sitä
että alkaa päätä niskaa
selkää särkeä
tahdon että sille jyräävälle

kivulle tulee piste


lauantai 18. marraskuuta 2017

Kantaako unelma

Kantaako unelma meidän
yhteinen tie huomiseen
ontuen se vie.
On ansaittava kannuksensa
oltava persoonallinen
erilainen ehkä muut
sini ristin tatuoin olkapäähän
siihen se jäähän?
Ajan armottomuus
huominen outo tulevaisuus.
Ikävä naulaa minut
omaan Golkatanpuuhun
ei helposti kyynelten maku
tule suuhun. Menen huomiseen
hammasta purren ikävää
kaipuuta surren.
Äiti maa avaruuteen oksentaa
he lipevät lierot hallitukseen
pääsevätkö ihmiset kierot?
Miten löydät sinä ystävän
kuinka kohtalot nivoutuvat
toisiinsa ,ja niin kuin rakkaus
ja kaipaus ovat elämässä

kivuliaina satuttavina loisina.


Mykkäkoulun priimus



Mykkäkoulun priimus
hiljaisuus valtaa viikon
päivä päivältä
ei montaa sanaa
ei anna hän sanojen totuudessa
palaa ei vanno luotettavaa
lemmen valaa
varmaan on petollinen salaa
järjenjättömaa kasvaa
rikkaruohoja se on kirosanojen
viidakko joko tunnet 
Lauri Viidan jo?
Järjettömyys paistaa läpi kuin
musta-aurinko
marraskuu on pimeyden viidakko
annan vapaasti sanojen virrata
pian on tulva ja terävä on
lyriikan kulma eivät sanat
ota loppumista siinä on pulma
iski kirjailijan päähän sanojen 
ripuli kun hän ensin mykkänä
viikkoja kipuili se on sillä sipuli
kaikki meni yli äyräiden
ja minuus mukana virran sen
istun taivaan kannen alla aika
lyö minua kuin vasaralla
taltalla takoo vuosirenkaita
ihon pintaan 
inhoa itseironoaa
rakkautta vihaa mausteeksi 
sormustimellinen olen jälleen
rikki revittynä ajan uhrialttarilla
tunnen viiltävän kivun ajan poltteen
sisällä inhimillisen ihmisen



Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto