Translate

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Näkemiin yö

Näkemiin yö,
sydämeni yksinäisyyttään villinä lyö.
Ihmisyys sisälläni kuohuaa,
se on skumppaa makeaa.
Yön varjot, yhtyy tanssiin pimeyden.
Aamua kohti valvoa saan,
niin on kylmä,
vilu viltin alle ankarana käy.

Jo saapuu aamuyö,
ei pimeyden kansaa nurkissani
enää näy.
Siis hyvästi yö,
sydämeni villinä taas lyö.
Pian taas aamu sarastaa,
ja kastehelmin kyyneleitään
äitimaa saa vuodattaa.

On likaisia lapset sen,
kun luotoa saastuttaa ihminen.
Kuin alienit luolistaan,
käy joukko kylmä tunteeton.
Nyt on kiire ryöstää,
maailmaa raiskataan.
Rikkaus, ja raha vaan
kasvattaa omaa statustaan.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Ajatus


Ajatus
unelman piiskanisku
vaatteiden kahina.
Riisuttu naamio,
paljasiho,
irrallaan ajasta.
Kaipuuni syliin sukellan.
Toivon helmeni löydettävän.

Turhan riisuminen
ajatuksen lento,
olen kuin perhonen
kaunis ,ja hento.
Vailla kukkaa, ja mettä,
virvoittavaa vettä.
Paikkaa hetkisen
viivähtää,
rinnalleni ystävää
kiihkosta värisevää.

Unelmia


Oli unessani prinssi,
tumma komea niin.
Aamulla ,kun heräsin
oli puhelimessani
unelmien jälki,
tie taivaisiin.


Perhoset tanssivat
masurkkaa sateessa,
ne vallanneet vatsani on.
Olen niin kuin vapaa lintu häkissäni,
kahleitteni sisällä lennän olen
niin levoton.

Äiti maa, rinnoillasi ratsastaa
yönnymfit pelokkaat,
ne merihevosin niin kauniin
korskein merenaaltoihin
aamun tullen sukeltaa.

Sielussani asuu Afroditenpoika,
hän öisin ukkospilveen lyö
salamoita. Nyt tumma taivaanranta
on , aamu kovin arvaamaton.
Minä siivet kasvatan,
ne ilmaa alleen saa,
tänään on se päivä,
kun salamat villinä lyödä saa.
Tänään ukkostaa.

Torstai


Siinä missä ennen pimeys sisälläni
sijaa sai. Nyt syttyy aamun heikko
kajo. Nyt on jo torstai.
Yölintu pois lentää,
kun aamu koittaa saa.
Taas toivonsäde herää,
hetken silmiäni hieron vaan.
On yö aikaa unelmienmaan,
nyt aamu ne unelmani
hetkeksi sammuttaa.

Oli unessani prinssi,
tumma komea niin.
Aamulla ,kun heräsin
oli puhelimessani
unelmien jälki,
tie taivaisiin.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Olen puolikuiva kämmekkä


Olen puolikuiva kämmekkä,
suonkosteutta huutava.
Tule ja kastele minut
virvoittavalla vedellä,
niin saat kulkea minun edellä.
Juuri tällaisena kesänä
valvoin myöhään.
Nyt on jo aamu,
pian vaihtuu heinäkuuksi.
Ei kukaan koskaan ole niin kuin sinä,
ei kukaan koskaan voi olla niin kuin minä.

Kesäkuun viimeinen keskiviikko,
muistan tämän sadekesän.
Kylmän yksinäisen linnunpesän.
Valo aamun saapui,
yön hämärän valta jo kaatui.
Kauniimman päivän teille
ojennan , hopealautasella
hohtavan.

Pilviverhot aukaisevan,
nämä yksinäiset kesäaamut,
ne vielä muistan lämpimästi
silloin, kun pimeys lyö
ruutuikkunaani talvi-illoin.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kiiltäviä kiteitä


Kiiltäviä kiteitä,
kipinä toivoa taskussa.
Siitä se joskus, jos vaikka
edessä olisi hetkellisen ilon paikka.
En halua ottaa pohjakosketusta kariin,
sen tahdon kyllä väistää.

Kiteellä mies ruusun minulle
taittaa, toisen oman korvan taaksensa
näyttää.
Rakennettiin sähköjunarata,
lattialla leikittiin.
Palattiin päiviin lapsuuden,
sen epävarmaan huomisen.

On mukana kipinä toivoa,
se toivo olisi siitä,
että kaapistasi tulet ulos.
Kosketit minun sieluani,
palan minusta mukanasi veit.
Aikamatkan lapsuutemme teit.
Kysyit oletko kuulut Inarista,
yhdessä eksyttiin elämässä.

Nyt hetken kuulen lapsuudesta
naurua, lähden sitä etsimään.
Jatkamaan elämän unohdettua
satua.
Olen kuullut miehestä,
niin kauniista, sekä rikkinäisestä.
Sirpaleitasi en voi liimata peiliksi
takaisin,
sinut joskus hajotin.
Ei mennyt aika voi enää
palata takaisin.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

On aika vaieta


On aika vaieta,
olla hiljaa,
kuunnella sadetta.
Osaan antaa anteeksi,
osaan hukkua hulluuden alle,
osaan näyttää kieltä maailmalle.

Olen sanaton,
sillä sieluni duurissa soi,
päivää kohti ui sieluni lautta,
se ei kulje tuhannen kapakan kautta.

Odotin sinua,
kuin kuuta nousevaa.
Nyt vain yksin yössä
sudet huutaa saa.
Muistan sen äänen karmivan,
ja hyytävän pakkasen purevan.
 
Akujärvi jää kantaa saa,
avanto saunan odottaa
uimaan taas.
Vira viisas koira on,
kesy kettuni peloton.
 
Poroni pataan ei joutua saa,
tahdon sillä hetkisen ratsastaa.
Rajalla tullikopit pienet on,
tunnelma pakkasessakin
unohtumaton.

Kesäloma sekä nainen



 

Nainen ei ollut koskaan mihinkään tyytyväinen.
Tahtonsa vain murtaa joskus omat kyyneleet.
Murrun joskus arkipäivän pyörteeseen,
olen useamman kerran kompuroinut, unelmieni sirpaleisiin.
Soinnut ankkuroinut lauluun epävireiseen.

Ei tiedä tämän maailman päättäjät,
kuinka suuren onnentunteen loma tuo naisensydämeen.
Kaatosade joskus pienen peiton heittää,
ylle maailman niin pahanlaisen.
On taito kerätä ne onnensirpaleet,
välistä öisenpainajaisen.

Arkipäivänsankarit heittää naulaan työnsä 
hetkeksi, kun koittaa kesäloman aika.
Luodaan sydämiimme nyt levontaika.
Murran nyt salvat ruostuneet,
kun runooni rakennan lohdunsanoman.

Äänisateen, se rummuttaa,
se soi ja soi, ja soi, se epätoivon sydämiimme toi.
Nyt runoilija soinnut paikoillensa ankkuroi.
Meille sateen riimit taas hetken täällä rummuttaa,
ja aamu päiväksi nousta saa.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Vapaa kuin taivaanlintu


Vapaa kuin taivaanlintu,
vapaa kulkemaan
minne vaan saappaani
suntaa näyttää saa.
Kuljen vaikka paljain jaloin,
kesällä myös paljain navoin.
Sieluni on täysin avoin,
ei rakkaus minua saa juurtumaan
minnekään.

Tuskaa sielussani kannan,
lapinpojan puukoniskun,
kerran sieluuni sain.
Arpeni se tuskaa polttaa,
voi tuota komeata kolttaa.
Laavu Levin sen kuvan aina
sielussani kannan,
jalkojeni juosta annan.
Vaikka sielussani tuskanpannan
kireyttä säätää en voi.
Laulu Lappalaisen kieronmiehen
askeleitteni tahdissa tiellä soi.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannus runoni

Vie minua aika vierii vuosien virta.
Turhaan yritän tarttua ajan hetkeen kiinni,
mieleni pyörii niin kuin villi tuuliviiri.

Kasvoton nainen maailman teillä,
laulu on ilokseni tänne luotu.
Pohjoisen poltteen sieluuni sain,
tyttö olen karjalan nyt tanssin
kunnaillain.

Uupunut olen maailman tiellä,
vaikka olen naisia niitä,
joilla on karisma, lumo,
tahto sekä voima.
Varteni vanha , suoraryhtinen,
ajan patinoima.

Lauluni helkkyy laineille karjanmailla.
Inarin järvelle silti kaipuuni kaikuu.
Joikuni jonnekin tuulen mä
laulan, nostan pystyyn joutsen kaulan.
Kaunis on ääni pohjolan pojan,
rentukan kukka tahtoisin hetken mä
olla, taittavan varteni pohjoisen pojan
varrelta suomaan kostean ojan.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Rakkautta vain


Joskus suuri kaatosade tulla vois,
huuhtoa meistä sen kaiken pahan pois.
Niin silloin minä voisin täysillä
sinua rakastaa.

Vain pienen nanosekunnin,
rakkauttasi sielussani pitelin.
Sen jälkeen alkoi ilmalento
elämän, sait allesi mustat siivet.
Pois lensi hän taakse sinitaivaan,
mä nousen hetkeksi taas unelmien
ilmalaivaan.

Tahdon rakkautta murun
varastaa, sen sisälleni
ikuisuudeksi piilottaa.
On jossain maarakkauden,
ja maa särkyneen pienen sydämen.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

RUNO KIUSAAMISTA VASTUSTAMAAN



Tuulimyllyt mielessäni,
samaa ilmaa pyörittää.
Tahdon toisenlaiseen maailmaan,
mutten sitä missään nyt
mä nää.

Hiuksieni värit hehkuu 
kultaa purppuraa.
Elämä ei silti jalkojani
kanna, saatan usein
polultani pois horjahtaa.
Nyt kätes mulle anna,
että siihen tarttua mä saan.
Koulukiusaajat tahdon pois,
ne ei ei saa maailmaamme
sekoittaa.

On herkkä mieli pienen ihmisen,
älä anna särkyä koskaan sen.
Kiusatun elämän tunnelissa
näkyy vain mustaa pimeää.

Valoa ei missään hän nähdä voi,
kun sanat pahat hänen mieltää
viiltää satuttaa.
Tehkäämme huomisesta
kiva kiusaamaton maa.
Niin silloin minun laulunikin,
taas duurissa se soida haluaa.

-MADE SATU TANNINEN 20.06 2012-

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Akujärvi

Joulupukki odotin sinua,
kuin kuuta nousevaa.
Nyt vain yksin yössä
sudet huutaa saa.
Muistan sen äänen karmivan,
ja hyytävän pakkasen purevan.

Akujärvi jää kantaa saa,
avanto saunan odottaa
uimaan taas.
Vira viisas koira on,
kesy kettuni peloton.

Poroni pataan ei joutua saa,
tahdon sillä hetkisen ratsastaa.
Rajalla tullikopit pienet on,
tunnelma pakkasessakin
unohtumaton.

-made satu tanninen-

Tähdenlennon aikana


Tähdenlennon aikana,
sano se taikasana.
Seitarumpua rummuttaa saan,
kipinät nuotion jo ylös
yöhön pimeään lyö.
Revontulien siivillä
ratsastaa saan,
aika näyttää tien
sinne kairan kaltioon.

Minä valkoinen peura
lapin yössä olen.
Lumi talvin tuiskuaa,
kun peuran sielun
alleni mä saan.
Laukkaan yli kaamoksen,
yli lapin maan.
Sä poltit sydämeeni nimes
seidan tulikirjaimin.
Vie yöllä unessa yhteiset
askeleemme seitakiven luo.
On unessani sinun hahmosi
kaikkein suloisin,.

Soi noitarummut suurin
sävelin pumtsi pumtsi pum.
Se rytmi sydäntemme
syke tarttuvin.
Rummunkalvot kiihkeänä
värisee, joka solullani
huutaa yö. Noitarumpu
villinä tärisee.
Joka solullani sua
huudan mun luo.
Aika pakenee,
yön tummuus sakenee.
Huuma yön vain
nostaa myrskyn koilliseen.
Kaipaus tarttuu kiinni,
mun pieneen sydämeen.

Tämä muistot varjoineen,
ne minua seuraa minne vain meen.
Jos tahtoisit puhaltaa hiileen hehkuvaan,
niin kanssasi jälleen jaan
tämän kairan, suuren lapinmaan.

Nähtyäni kaiken


Nähtyäni kaiken,
näen elämässä enemmän.
Näen rakkauden raastavan pintaa,
se ei koskaan kysy hintaa,
kun sydäntä raastaa ,satuttaa.

Kuka muistaa vilpittömästi
rakastaa, hullun leiman otsaansa saa.
Unta minä näen,
haluan rakkautta, rahaa,
elämää parempaa.

Voi kun elämä olisi pelkkä
läpihuutojuttu vain,
monta onnellista paria
käsikkäin.

Panen elämäni tasaiseksi,
tämän raskaan elämän.
Olen tyttö, olen äiti,
olen nainen,
olen yksinäinen,
olen eläväinen;
sekä itsepäinen.

Erämaan kosketus


Erämaan kosketus ohimolla.
Laavulla on hyvä olla,
olen liehuvaliekinvarsi
kuivaa puuta riittää.
Sitä kylvää mitä voi
niittää.

Alla revontulien,
minä ajattelen,
olen niin kuin hyvä noita.
Sytyttelen tarinoita,
jos et sydäntäni voita
niin kaira kutsuu kulkijaa
lapin suuri erämaa.

Olen kuuron poron kesyttäjä,
joikaava lantalainen.
Poroaidan istuja
myrskyn tuulen nostattaja.
Täällä erakkona saan olla
tyttö tuulentuvanmaan.

Veri vaatii kokoajan
kulkemaan, jostain saapuu
leikki varjojen.
Sain noidan sydämen,
tanssin yllä liekkien,
vietin täällä lapsuuden.
Kanssa pojan kauniin sen,
ken särki minun sydämen.
Jälkeen vuosikymmenten,
hän jäi kiinni lapsuuteen,
ja jatkaa yhä junaleikkejään.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Minun paratiisi


Minun paratiisissani
eivät kuki omenapuut.
Käärmeet eivät kuiski
ohjeita elämää varten.
Paratiisini Aatami on
ainoastaan kaunotarten.
Minä en ole Eeva,
olen ruma nainen.
Liian ruma
rakkautta varten,
rakkaus on ainoastaan
kaunotarten.

FILOSOFIAA


 

Filosofi maailmaansa halki
poikki pisti.
Väitteli, kiisteli perustelua
vaati.
Siitä syttyi aivoriihi,
puheraati

Joku suuttui,
aivot juuttui,
ajatukset solmuun pisti.
Jos ei muuta keksinyt,
niin naiset syytti:
olet sovinisti.

Vielä kerran väitellään,
onko avaruudessamme
meidän suurin Jumalamme.
Hatunnoston arvoista,
on päätänsä vaivata,
haroa päälakea,
ottaa kiinni karvoista.

Onko rakkaus kemiaa,
vaiko harhaa tosi suurta,
tässä tätä logiikkaa;
pientä jutunjuurta.

Hengellään sai ilmaan laivan,
päälle ajatusten taivaan.
Minä vielä päätä vaivaan,
menen mustaan aukkoon
sisään.
Siellä voimaa pyydän lisää,
onko siellä toinen maa,
ja meri.
Toinen filosofoiva toveri?

Ikävä




Kaiken tämän tähden,
minä tulen,
minä lähden.
Alla yksinäisten tähden,
minä elän,
minä kuolen.
Siirryn tuonne
taakse rajan
toisen puolen.

Tuonen lautan
laudallekin,
minä vielä
nimes vuolen.
Puukko mulle
mukaan tuokaa,
arkkuun
viimeiselle
matkalle suokaa.

Ikävä


Mahla valuu,
laavan hehkun
tunnen lanteillani.
Kuka sinne sen pani,
se ei lopu panemalla
peiton alla.
Ei naimalla napa
paukkuen pakkasessakaan.
Himo, se ei huku
ensimmäiseen
kaatosateeseen.

Ikävä mun on sua,
etkö tunne niin.
Ikävä polttaa
lanteillani,
rinnoillani
kätesi
haaveissani.

Ikävä padot
räjäyttää,
mikä tässä
elämässä
mättää.
Pian sammuu
elonliekki.
Tuhlaamme
aikaamme täällä,
elämällä
puolittain
laput silmillämme.
En tahdo jäädä
enää tänne,
tämä kaipuu
ei ole ystävämme.

Märkä aamu


Aamu on märkä,
en silti unohda sinua.
Vesipisaroiden lauluun
kaipuuni tanssii
sadepilvien päällä.
On opittava olemaan
yksin
muiden yksinäisten joukossa.
Tässä pienessä asuntoloukossa.

Hiljaa hukun kaipuuni
kaarisillan alle.
Kirjoitan runoni
ulospääsynä tälle
kaipuuni vankilalle.

Optimistijolla


Optimistijolla,
siinä on optimistin hyvä olla.
Soudellakin voi kuutamolla,
laineilla lipuvilla
antaa virran viedä.
Sitä viimeistä satamaa
ei koskaan kukaan
etukäteen tiedä.

Realisti, aidosti,
puhaltaa elämän
kirkkaana soivaan huiluun.
Varovasti, kallis lasti
sielussansa kuljettaa.
Täysin palkein,
runon alkein,
jatkan matkaa
maallistani.

Vaanin varoin,
katsein aroin
rakkautta metsästän.
Annan virran viedä,
eihän koskaan sitä tiedä
mitä sieltä tulee vastaan.
Elämä sua joskus ehkä
vihaan. Tänään rakastan
sua ainoastaan.

Myrskypääskynen


Olen pieni myrskypääskynen,
lennän kohti aavaa ulappaa.
Sydämeni on hukkunut kaipuuseen,
sieltä en koskaan pääse
ehkä pois.
Ei milloinkaan lopu
tämä kierokulku
kaipuun sen,
surullisen lohduttoman
sydämen.

Vain yhden katseesi vuoksi
täyttäisin sydämeni rakkaudella.
Sytytä minun sammunut sieluni,
rakkaus tekee kipeää.
Se tuska pakottaa minut
lentämään.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

NÄKEMIIN


Nyt aika muutti muotoaan,
sitä toisenlaiseen muotoon
mitataan.
Valovuosiin karkaan
taakse pilviverhojen.
Ei kuolemakaan saa
energiaa murtumaan.

Vangiksi et jää tänne
maailmaan.
Lennät sinne minne
kuuluukin.
Nyt sanon vain
näkemiin.

Olet liian kaunis


Olet liian kaunis mieheksi,
liian kaunis Afrodiiten
esikoinen.
Voi poika poloinen,
maailman tallaat jalkoihisi.
Murskaat immet palasiksi,
etkä ymmärrä sä miksi.

Aivoton Afrodiiten poika,
valehtelet, lirkuttelet,
kerrot noita tarinoita.
Ilman immet itkuun hukkuu,
kyynelsilmin naiset nukkuu.
Sydämetön olet mies,
kylmä sinun lemmenlies.

Rakkautesi myrkky
ilman saastuttaa.
Ilman immet,
tahtoo silti sitä lisää.
Rakkautesi on saalistusleikki,
tahdot vain metsästää.
Uhriasi kiduttaa,
voi tuota taivaanisää
minkälaisen miehen loi.

Seireenien laulu seuraa
sinua kaikkialle minne
menetkin.
Hurmaat kaikki,
elät unelmissani,
olet sydämeni, ja sieluni.

Juhannusta kohti


En tahtoisi olla vain
nimetön saari sinun kartallasi.
En muista enää miltä
tuntuu juopua kesäyönä
halvasta punaviinistä
ruohikolla.
Kuumana kesäyönä
haluaisin elää
täyttä elämää.

Ennen Juhannusta
juosta alasti heinikossa,
keräämässä seitsemän
erilaista kukkaa.
Haluaisin suudella
kanssasi ,
puristaa kiihkosta
sormen välit
täyteen nurmennukkaa.

Hiekkalinna


Mä hiekkalinnan rakennan,
ei se meille majaa tee.
Tämän päivän elämän,
voin vaihtaa
epävarmaan huomiseen.
Olen aatoksissa,
kuin nukkuvainen
villikissa.

Se tiikeri kai
piiloutui,
savannin varjoihin.
Olisit minulle se leijona,
niin kiihkosta tarttuisin
sinun hiuskarvoihin.

Petoni piilossaan,
raapii, kuolaa kiihkosta,
teroittaa kynsiään.
Sut raatelisin
pahoin, jos sinut
kiinni saisin.
Me rakasteltaisiin
usein, ei ainoastaan
lauantaisin.
Et minusta sä
selviäisi kunnialla,
et ehjin nahoin.

Itku


Itku seuraa naurajaa,
en onnenlanganpäästä
koskaan pitävää otetta saa.
En saa oikeutta täysin rinnoin
rakastaa.
Oli tytöllä sormus,
siinä 7 timanttia,
sillä sormuksella
heitin vain lanttia.

Sen tinasormuksen,
jos kerran saisin sellaisen
sitä kantaisin aina
arkena ja sunnuntaina.

Haluaisin vain
kulkea käsi toisen
kädessä
auringonlaskuun.
Pujottaa käden
toisen farkkujen
taskuun.

Sanovat sitä rakkaudeksi

Sanovat sitä rakkaudeksi,
niin kauan se kesti,
kun elämä virtasi
villinä sormieni läpi,
ja elämän vuosia
meille kukkui käki.

Niin hiljaa
saapui tuonen lautta,
sitä ennen kerkisit
kulkea tuhannen
kapakan kautta.

Valkoiset ruusut
haudallesi Juhannukseksi
vien. Olen elämänpoluilla
eksyksissä,
mutta haudallesi
vielä löydän tien.

Valojen syttyvän


Valojen syttyvän nyt nään,
kaupunkiin
hämärtyvään,
sinua kaipaan niin.
Peiton alle yksin
jään.


Olen kasvanut
kiveen kiinni,
hukkunut
hulluihin
haaveisiini.

Olen kasvanut
kiinni
särkyneeseen
sydämeesi.
Rikkinäiset
sähikäiset,
leikkivät
leikkijunillaan.

Pikajunat
kiitävät ohitseni,
olen kasvanut
kiinni lähdön
tunnelmaan.

Pilvien alla
elän unelmoimalla.

Elämän trilogia


Unohduin mä aurinkoon,
vei valo minut ahdinkoon.
Sinut aina halusin,
mutta tyhjää luuta kalusin.
Et tullut kaapistasi ulos,
liian myöhään sen tajusin.

Elämä mua raakana
puukolla sydämeen löi.
Usko toivo rakkaus,
se kaiken tarmon
elämästäni söi.

Elämän trilogiaa
kirjoittaa osaa,
tunteiden myrsky
lietsoo omaa sotaa.

Käännän nuttuni näin
tai näin,
aina se on käännettynä
nurinpäin.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Myrsky

Merelläni myrskyää,
aallot vaahtopäisenä
käy korkeuksiin.
Tuuli on riehakas,
tuuliajolla aalloilla
purteni tänään
villinä seilaa.

Ei majakkaa,
saarta rantaa
näkyvissä.
Olen tuulen armoilla
aavalla eksyksissä.

Kaapissa

Sinut aina halusin,
tyhjää parivuodetta
vain öisin kalusin.
Et tullut ulos kaapistasi,
olin sinulle vuosia
se esirippu maailman
ja kaapin välissä.

Mykkähuuto

Kieli tarttui kii,
en saa sanotuksi sitä niin,
mitä haluaisin,
huutaa ulos eetteriin.

Pinnistelen, ponnistelen,
mykkään huutoon,
sanani ei ulos tuu.
Vaikka tämä maailma
jo niitä pelokkaana kutsuu.
Ujous voittaa,
sanotuksi en saa
mitä minun sieluni
ulos huutaa haluaa.



Olen pilvilinnojen rakentaja,
tyhjän tilan pakertaja.
Sokaistunut sinusta olen,
sitä en kerrotuksi saa.
Sielu kuiskaa, tahtoo
ulos pyytää,
tahtoo niin ja noin.
Se menee niin,
jää kieli kitalakeen
kiinni,
en sanotuksi saa.


Anteeksi

Anteeksi antamisentaito on
hyveistä jaloin.
Rakastamisen taito vaatii
samaistumista kulkea
toisen rinnalla,
vaikkapa paljain jaloin.

Elämääni elän
vaihtuvin mielialoin.
Ihastun ihmeellisesti,
rakastun raakalaiseen.
En vihaa,
anteeksi annan.
Elämän matkan
kokonaisen sielunystävää
mukanani kannan.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Rikkinäinen mies


Me hengitämme hiljaa,
samaa ilmaa polttavaa.
Silti jossain kaukana
ulottumattomissa
sinä olet.
Niin ovat vuodet painaneet
uurteet meidän kasvoihin.
Silti kaikin voimin
haluaisin sua yhä rakastaa.

On aika pois sinut
vienyt mukanaan,
tahdon taas sen yhteisen
junaradan meille
lattialle rakentaa.
Pieni poika vieläkin sinä olet,
et tahdo leikkiin aikuisten,
ne sinulle on taakka tarpeeton.
Junarata lattialla,
saman räsymaton alla
tahdot vieläkin kanssani
vaeltaa.

Kuinka paljon täytyy
pojan kasvaa,
että mies hän osaa olla
naista rakastaa.
Omat poikasi ,
ne maailma sinulta pois
liian aikaisin vei.
Silloin särkyi liekki
sinun sydämen,
sitä korjata koskaan
voi mä en.

Keskikesänyö


Keskikesänyö verkalleen hiipii kohti,
unessani keskikesän kokko hetken
minulle poltti sekä hohti.
Puutuu vain rinnaltani
se onnellinen mies.
Helmassani lasta itkevää
lohduttelen.
Rakas ystävä, sinä siellä jossakin
anna minulle anteeksi, että
maailma minun sydämeni
kauaksi vei.

Hetken minua lämmittää
niemenpäässä nuotio tää,
on kesä sekä aamuyön
usvainen sää.
Aurinko nousee taas,
alkaa lämmittää,
lämpö alkaa vaikuttaa
minuun syttyy sisälleni värisevänuoli.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Kuivilla


Mä kärsinyt olin kauan,
suru silmissäni asui.
Niin vaikealta tuntui
taistella sinusta,
vaikeammalta tuntui
luopua sinusta.

Paloin kuin feniks-lintu,
tuhkaksi muutuin.
Siitä ylös ponnistin,
siivilleni nousin,
ilmaa alle siipeni sai.

Jos katseen ,sekä kosketuksen
voisi tallentaa lasisiin kehyksiin.
Niin silloin tallennettuna
minulla olisi koko ikuisuus.
Minä öisin usvaksi muutun,
kun sinuun rakastun.
On silmiini palannut
hehku, naisen onnea
etsivän. Siksi juuri sinulle
tämän runoni kirjoitan.

Juhannusta kohti



 

Kohta Juhannus nöyränä sylissä,
valkoiset liput liehuvat kylissä.
Elämä on tänään, nyt
uusi ajatus juuri syttynyt.
Sylissäsi villinä värisen,
tuulessa tärisen.



Sisällä kylmässä kesässä ,
kuin lintu lämpimässä pesässä.
Elämä on raaka, ja karu
sammunut elämän suuri taru.

Juhannusta juhlivaan joukkoon hyppään mukaan ,
vaikka sitä huomaisi ei koskaan kukaan.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Tahtoisin olla


Tahtoisin olla kevyt kuin sudenkorento,
laulussasi soi aina sama poljento.
Sanojenmetsästäjä safarille käy,
ei missään keinuvaa riimiä
vapaana laukkaavaa näy.
Turhien sanojen, lauseiden vuoro,
niihin tarttuu koko laulukuoro.
Sanoitan, sävellän pienen laulun
vainen.

Siinä on mies, ja kaunisnainen,
siitä tulee sävelmä rakastavainen.
Urputan pienen vaivaisen hetken,
sitten aloitan metsästysretken.
Lassoan lauseita aivan omia,
lauluani varten ikiomia.

Tänään on päivä sanojen juosta,
kadonneiden riimien nousta suosta.
Nainen on aina nainen,
harvoin vain aulis,
sekä antautuvainen.
Useimmin nalkuttava, sekä katuvainen.
Mies on luotu mieliksi naisen,
haluaisin sellaisen antautuvaisen.
Miehekkään miehen,
kulkisin kanssaan puolitiehen.
Sinne missä rakkaus versoaa,
kuin villiviini,
itää kuivinkin karu maa.
Antaisin rakkauden virrata
villinä nivuksiini,
kuuntelisin nöyränä,

kun nauruun puhkeaa äitimaa.

Mitä sinulle kuuluu?

Mitä sinulle kuuluu?
vieläkö lappi sinua
hulluna luokseen huutaa.
Piiloon menetkö vielä
puuntaa,
kun pitäisi vaihtaa
elämässä suuntaa.

Hulluna vieläkin
sydämeni kaipuutaan
luoksesi huutaa.
Päivä seuraa toisiaan,
viikot vierii verkkaisesti,
vuodet tekee uusia polkujaan.
Minä silti sinua kaipaan,
kaipaan niin kauan,
kuin keväisin kukkii
meidän istuttama omenapuu.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Yksinäisyys


Nyt itkee meille kastehelmin äitimaa,
kesäkuu kylmät kyyneleensä
ilmoille pusertaa.
On aika rakkauden, ja aika
pienen murheellisen sydämen.
Suviyöhön kesän surullinen laulu soi,
usvaan yön verhoudun,
tanssin kunnes koittaa aamun koi.

Suurta unelmaa, on vaikeaa
nostattaa päälle sateenkaaren.
Se aarrearkku mun, sen kadotin
kai alle hautapaaden.
Yksinäisyys levittää peittoaan,
se Juhannusta kohti vahvistaa
heittoaan. Sen peiton alle
ehkä tänään hukun,
ja niin kuin kesän käki
yksinäisyyttäni mä kukun.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Sydämeni


Sydämeni pakattuna matkalaukussa,
vie minut pois jonnekin,
missä rakkaus meitä kannattaa.
Etsi meille se rakkauden realistinen
maailma. Olen sinun
ikuisesti ainiaan.

Tatuoituna sieluni pintaan
nimesi sinun,
sitä ei pyyhi mikään sieltä pois.
Sinä liimasit minut kasaan,
kun olin särjetty ruukku savinen.
Olen kokonaan sinun,
voit minut omistaa.

Parasta mitä tietää voin,
on sinun särjettymaailmasi,
voin sen meille rakentaa
uudestaan.
Laitan kaiken paikoilleen,
saan sinut uskomaan
pyyteettömään rakkauteen.
Pyydän palan sinusta,
sen mitä voit antaa,
palan särjetystä sydämestäsi.

Tahtoisin jo luovuttaa


Tahtoisin jo luovuttaa,
silti veden pinnalle mä nostan pään.
Noiden vanhojen muistojen alle
hetkeksi vangiksi jään.
Muistojen meri hetken myrskyää,
en toiselle rannalle
sen tyrskyjen läpi pieneen hetkeen nään.
Tunnen vain suurta kaipuuta,
ja uuvuttavaa ikävää.

Elettyä elämää, runoni riimit
värittää. Lauluuni liitän kaipuun
sävelen, kun muistojeni polkua
vuosikymmenien taakse kävelen.

Tänään olen muistoistani vapaa,
kuin taivaan lintu olla voi.
Ajatukseni vapaana lentää saa,
taivaanrannan taa tahtoisin hetken
kurkistaa.
Elämä on vapaata tuskaa,
jota tuuli villinä rakkautena
ylhäällä pilvissä kuljettaa.

Aamu harsollaan jo peittää
heräävän maailman.
Yhä tänään rakkaudesta laulua
kirjoitan. Soi siinä sävel elämän,
ja äänet murhenäytelmän.
Jo aamuun uuteen askeleeni käy,
päivänkirkkauteen pilviverhon
takaa ei hetkeen ehkä kirkkautta näy.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Jalkani


Jalkani tahtovat mennä,
kulkea vapauden perään.
Itse käperryn sikiöasentoon
pieneen kerään.
Aivoni ajattelukeskuksen
on tukehduttanut niittyvilla.

Kesän kylmä kosketus
nurmikon päällä.
Jalkani levottomat,
tanssikengät pukea
haluan.
Kellohelmaa pyörittää
musiikki,
kesä se kiduttaa
kiirehtimään Juhannusta kohti.

Maailmaan mahtuu


Maailmaan mahtuu polkuja,
jotka vievät sinne ja tänne.
Joskus polulta eksyä voin,
toivon silti että
voin olla ystävänne.

Harhailen täällä
kansanne poukkoillen
umpimähkään.
Pienen hetkisen olla voin
onnellinen,
tuijotan onnentähkään.

Tänään toivoa ammennan
meille, maailman poluille
toisistaan eksyneille.
Toivon meidän löytävän
tien tarttua toisen käteen,
polun oikeaan vievän
luo auringonsäteen.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Minä juoksen


Minä juoksen paikoillaan,
en mistään järjellisestä
kiinni otetta saa.
Päivät vierii kulkuaan,
viikot villisti vierii pois.
Huominen se tuskanhuutoko
meille olla vois?
Taas taikavoimillaan lumoaa
tuo velhomies,
jos minulle soittaa hän.

Päivä päivältä häntä rakastan
yhä enemmän.
Varjelen nyt kammiotain,
keskellä riitojen, ja sotain.
Virta tuo tuoksun synkän suomaan,
antaudun nyt kohtalon huomaan.

Paljon sain, särkyi jotain,
jaloissani arvet sotain.

Kesäpäivänseisaus


Mä olen kesäpäivänseisaus,
suunta parempaan elämään.
Syksynpäin kypsyvä rakkaus,
lämmin ihmeellinen.
Olen nuotit suuren sointuvan sävelen,
virranjakajalla elämän taas
yksin kävelen.

Hiljalleen nyt elämä
viestittää. Meillä joskus
oli rakkauden suurikotimaa.
Nyt rakkaus karannut
tuulessa vaeltaa.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Pystyyn kuolleiden sukupolvi


Pystyyn kuolleiden sukupolvi,
elävältä haudattujen kalmisto.
Taistelen viimeiseen asti,
ettei minusta kukaan voisi
sanoa: ”Hän lähti ennen
aikojaan, luovutti kesken
elämän .Vihanneksi
muuttui, käveleväksi
kummitukseksi”.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Sisälläni

Sisälläni asustaa monta palkka-armeijaa.
Ne taisteluuni osaa ottaa,
turhat haaveet pois mottaa.
Poskiani voi se kuumottaa,
kun ollaan kuin kaksi yöperhosta
hämähäkin verkossa .

Rimpuillaan vaan turhaan
niin, kun myrkky lukin
sai meidät tainnoksiin.
Pelko yön vallan saa,
mustaleski saalistaa.

Varjoissa on pimeys,
lepakon huudon kimeys.
Kuolema nyt nauraa saa,
kun mustanainen tanssii
vaan. Yön hetket totta
hetken on. Vallan saa
kajo kuutamon.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto