Olen viimeinen kylähullu,
tähän tilaan tullut,
kun valtio kansaa vastaan kapinoi,
ja Kela luukuttaa ihmisjoukkoa,
hallitus pellejä apinoi.
Kaduilla kaikuu hiljainen huuto,
ei kukaan enää kuuntele,
paperit lentelevät kuin syksyn lehdet,
ja lupaukset palavat kuin märkä nuotio.
Minä seison torilla,
kitara kädessä,
laulan niille, joilla ei ole ääntä,
niille, jotka jonottavat unelmiaan
viraston oven takana.
Olen viimeinen kylähullu,
mutta en mykkä,
minun sanani ovat savua ja tulta,
ne nousevat taivaalle,
ja palaavat takaisin sydämeen.
(c) satu tanninen
