Sota- ajan jälkeen

Peloissaan sahanpuruja vaatteissaan,
aina vatsat kurnien,
isä keitti punajuuria padallisen.
Oksensi päivää seitsemän
ei enää koskaan punajuuria sanoi hän.
Nykyaikanakin ainaisessa
köyhyydessä sitä jatkaa sukupolvet.
Luukulta luukulle, se on tätä vuosisataa,
sota-aikana käveltiin pitkin junanrataa.

Pelättiin pommisadetta, miinoja.
Ilmatorjunnassa istui isäni,
ukki, ja mummo rintamalla.
Nyt jo lepäävät yhdessä mullan alla.

Nurmeksen kauppalan sota-ajan penskat
pelkäämässä katoilla istuen.
Pelastuivat moni korvat kuuroutuen,
Kaarlonkatu 10, POMMISUOJASTA 
menivät kaikki, muistolaatta siitä muistuttaa.
Muistelen mummon, ukin, isän kertomaa.

Tämän ajan lapset, kasvatettu kuritta.
Edellinen sukupolvi sai kärsiä, sodassa 
sekaisin menneistä isistä. pienistä lapsilisistä.

Äitiyspakkaus Mannerheimin lastensuojeluliitto,
paperiset vaipat, emalivati, siitä se alkoi,
Suomen nousu kohti uutta lamaa.
Kaksituhattaluku kärsimystä, ilman sotaa,
pelkoa toimeentulosta, pelkoa melkein samaa.

Nykyajan perheet, viina, huumeet,
pettäminen, lapsen turvattomuus.
Poistettiin kodinhoitajat, äidit vedetään
piippuun asti, jatkuva unettomuus rankaisee armottomasti.

@ tanninen satu