Tyhjää tilaa vierelläni on
kiemurainen polku kohtalon
aamun nousen päivän
show minua kutsuu taas
ehkä sydämiä tänäänkin
turhaan särjetään
olen tänään sydämellisempi
kuin koskaan aiemmin
vaikka tanssin särkevin
balleriinan askelin
tunnen sydämen tuskaa
kyynelten surua
elämän alas ajoa
silti odotan jokaista
aamun kajoa
niin kauan kuin ne
edessäni nousta saa
ja ajatar Tuonen hevosella
ratsastaa se ajattaren
ruoskan iskuja selkäänsä
liian monta kertaa täällä
surraan, iloitaan häitä
tanssitaan morsian
yli kynnyksen kannetaan
valoja vannotaan yhä
uudestaan ja uudestaan
ehkä jotain tästä elämästä
opinkin ja otan Amorin
nuolesta kopinkin
niin kauan kunnes
arkkuni viimeisen
kerran kirkosta
ulos kannetaan.
© satu tanninen
