Translate

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Epätavallinen oinas



Korillinen raastettuja tunteita.
Viipale hyvää, paljon kaipausta,
surua yksi raita. Korin laidalla
roikkuu kyynelistä märkä t-paita.
Kuka ymmärtää runoilijan muusaa,
niin tuskallista on olla palvottu,
ujon miehen.

Miehiselle miehelle ei sovi
romanttiset höpinät, ei naisten löpinät.
Minä olen epätavallinen oinas,
niin tunteellinen. Hektisesti hetkessä
elävä, täynnä verta, ja lihaa.
Muodokasnainen, silmälle
ilo jollekin katsella, joka muodoista pitää.
Täyteläistä naista reittä,
vatsaa, käsivartta, pulleaa nännipihaa.
Mies sanoo: Ole hiljaa älä kirjoita mitään,
häpeän sitä, että silmissäsi näytän komealta.
Niin sanoo hän Aatami, eikä Eeva
meitä välttänyt tiedonpuun omenalta.

@ tanninen satu

Vapaudenhinta



Liian kallis on minun vapaudenhintani.
Minä osaan kyllä soutaa,
käsin rakkoisin, ympyrää vain pyöritään.
Ei ole ketään joka pitää veneen perää.
Lujaa kuljen, samaa ympyrää.
Yksinäisyys vain minun tuulisilla
aalloilla pyörittää.
Aamuyöstä lähdit, kun oli aika
nousta auringon.
Rakkaani kaipuunkaravaani luoksesi
sisälläni heti ratsastaa.
On vielä edessäni monta unta,
kun sinä takaisin minun vierelleni käyt.
On aina kyyneltenkin jälkeen
edessäni päivä uus.


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Aallot



Aallot nostavat käsiään,
nuo vaahtoiset kourat
kutsuvat luokseen.
Polttava helle, raastaa
taas pintaa, vesi se
houkuttelee huutaa
syliini kiireellä juokse.
Minä vielä ehkä hetken
kohtaamistamme emmin.
Sitten, kun aika on
polttavankypsä,
minä syliisi juoksen kanssasi lemmin.

@ tanninen satu

Aamuun seitsemänteen

Niin aamuun seitsemänteen herättiin.
Pois riisuttiin jo kaikki ulkokultaisuus,
nyt on jälleen armon aamu puhdas uus.
Aamu helisytti tiukujaan,
soitti ensiviuluaan hän.
Minä olin tytär päivänkorennon,
hän poika tuulentuvanmaan.
Me ollaan niitä joita maailma
pitää pilkkamaan.

Aamu vain se seuralaiseni on,
viimeyönä ennen aamunsarastusta
saapui hän. Hän siirtyi luokseni
omasta maailmastaan.
Otin sen lohduttavan tunteen vastaan.
Saan sanat kukkimaan, ne versoavat
lohduttavaa sanomaa.
Ja niin aika jatkaa kulkuaan,
voimiani ajan kanssa mittailen.
Mitkä ovat voimavarani, mitä jaksa en?
Minä sisintäni hiljaa kuuntelen.

@ tanninen satu

Olen puolikuivakämmekkä





Olen puolikuivakämmekkä,
suonkosteutta huutava.
Tule ja kastele minut
virvoittavalla vedellä,
niin saat kulkea minun edellä.
Juuri tällaisena kesänä
valvoin myöhään.
Nyt on jo aamu, pian vaihtuu heinäkuuksi.
Ei kukaan koskaan ole niin kuin sinä,
ei kukaan koskaan voi olla niin kuin minä.

Kesäkuun viimeinen lauantai,
muistan aina  tämän kesän.
Niin kuin, lintuemonpesän.
Valo aamun saapui jälleen,
yön hämärän valta jo kaatui.
Kauniimman päivän teille
ojennan, hopealautasella
hohtavan.

Pilviverhot niitä ei näy,
päivää kohti tieni käy.
Lämpö rinnan, liike lanteen
nimesi piirrän taivaankanteen.
Juice mehujansa tarjoilee,
poutapilvet taivalla kiertelee.

@ tanninen satu

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Blues sielussani



Sydämeni puheenvuoro tunteiden
vuoksi, sekä luode.
Olen pitkään yöllä valvonut,
kuunnellut konserttia lintujen.
Olen äänistä noista kovin väsynyt,
niiden laulu kesäyössä on loppumaton.
Siivet uneni katkoo suloäänet lintujen.
Sielustani herran, ja pirun tunnen
kamppailuaan jatkavan.
Pelkään uudestaan maljaa rakkauden
huulilleni kohottaa.
Minun osani on olla se palvottu Madonna,
kun hetki näytännön koittaa.
Blues sielussani se ensimmäistä
kitaraansa soittaa saa.
Kekäleitä kesäyössä kannan sylissäni.
Sen ujonbluesmiehen toivon tuon
tulen polttavan sammuttavan.

@ tanninen satu

torstai 27. kesäkuuta 2013

Hyväolo



Tunnen oloni niin hyväksi,
koska näen rakkauden valon
sinun silmistäsi loistavan.
Tuo tyylikäs komea mies,
joka rinnallani horjuenkin
joskus kulkee.
Me menimme juhliin,
jokainen nainen kääntyi
sinua katsomaan.
Tuo komea mies, kuinka
onnellinen voinkaan olla
nainen rinnallasi.
Olen niin onnellinen,
koska näen rakkauden valon
paistavan silmistäsi.
Voin sinulle kertoa tässä,
ja nyt RAKASTAN SINUA.

@ tanninen satu

Tämä hetki



Mikään päivä ei ole koskaan
minun päiväni. Sen visusti
kaikilta pystyn useimmin salaamaan.
Voi kunpa tietäisit miten
minuun aina vaikutat.
Niin taas tänään, liikaa häikäistyin.
Sä olet majakka minulle maailmaan
eksyneelle.
Ei lohtua suoda lohduttomalle,
minä siitä laulun kirjoitan.
Laulan sen surullisena yönä maailmalle.

Sä voit hymyillä mulle,
halata kuin ystävää.
En vain voi sitä enää kestää,
kun me aina kohdataan.
Sen hetken ero minut surulliseksi,
lohduttomaksi asettaa.
Niin yö taas päättyy outoon säveleen.
Minä paikkaa sinulle sydämessäni
aivan turhaan säilytän.
Laskee aurinko länteen,
siellä hetken kesäkuunyössä viivähtää.

Niin käänsin sydämeni nurinpäin,
sinun kuvasi vain siellä sokkeloissa
piilossa näin.
Missä on paljon rakkautta,
se surua nurkkiin piilottaa.

Tämä hetki, tässä ja näin. Minä
yksinäisyyden kaapuun verhoudun.
Kirjoitan tekstiä, kunnes olen
kaikista sanoista riisuttu,
sielultani alaston.

Sä olet majakka minulle maailmaan
eksyneelle.
Ei lohtua suoda lohduttomalle,
minä siitä laulun kirjoitan.
Laulan sen surullisena yönä maailmalle.

@ tanninen satu

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Tuossa kirjassa yksi runoni

http://www.bod.fi/index.php?id=1257&objk_id=959308

Kiimanpotti



Niin se meni Juhannus jo.
Paistoi hellästi aurinko.
Ihmiset hurmasi superkuu,
narrasi naisen punainen suu.
Nyt soutavat siittiöt vahvoin vedoin.
Kohtua kohti kuka kerkiää ensin.

Nainen vai mies syntyä saa?
Ketä hedelmöittyminen odottaa.
Kohdussa naisen itää varastettu dna.

Sen hän vei ja otti, kun jaettiin
Juhannushumussa kiimanpotti.

@ tanninen satu

Tunteiden bumerangi

Minulla on tuhansia sanoja,
joita tässä loputtomassa tuulimyllyni rattaissa
saan kai ikuisesti pyörittää.
Luet minun sieluani,
vaikket itse sitä vielä käsitä.

Niin nämä päivämme ohi virtaavat,
lipuvat pois elämme käsistä.
Sinä luulet että minusta vielä kuulet,
olen vain välillä liian väsynyt.
Liian väsynyt rakkaalle
ihmiselleni soittaamaan.

Samoja kaavoja yhdessä käytetään,
samoja haavoja, arpia aristavia peitellään.
Sanoja-aitoja ne polttavat huulillani.
Kaunotar, ja hirviö, siinä pyörivä
bumerangi ilmassa kesäisessä.
Vuosi vuoden jälkeen sinua rakastan,
ei sitä voi kätkeä, pois piilottaa.
Niin karua, julmaa on tämä tunteidenmaa.
Ilmasta kiinni otan tunteiden perhosen.
Niin kaunista katseltavaa oli lento sen.
Lasiseen vankilaan tunteeni perhonen
taas vangitaan. Se tunne on kuin
bumerangi kohta karkaa taas lentämään.

@ tanninen satu

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Rakkautta hulluutta



Paha silloin on olla sanaton,
kun sisälläsi polttavat sanat on.
Ne tahtoo ulos päästä väkisin,
sen aamun jos joskus vielä näkisin.
Aamukahvilla kera oman armaan,
hukkumatta mustaan surunkarmaan.

Rakkautta, hulluutta voi kantaa mukanaan.
Siitä eroon ei pääse milloinkaan.
Olen sinussa kiinni, kuin pursuileva villiviini.
Minulle muiden neuvot sinusta,
ne ei kelpaa milloinkaan.
Sinä olet jotain liian hyvää, samalla liianpahaa.
Niin pahapoika, ripaus hyvyyttä sisällään.

Hän runojansa kirjoittaa, ne vain häntä voi lohduttaa.
Niin elämä voi olla melkein pelkkää unelmoimista.
Se kantaa hyvin arjen yli. Vielä sykkii runoilijan
levotonsydän. Se villisti kesäyössä lyödä saa,
kun hän unelmillaan sisintään lämmittää.

@ tanninen satu

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Klovni



Markkinahumussa näin klovnin tanssivan.
Niin ilosta surusta tanssiko hän?
Oli silmäkulmissaan jäljet kuivuneen kyyneleen.
Minä ohitse kuljin, sen pienoisen halvan kuppilan.
Tahdoin sille tanssivalle klovnille ojentaa
ruusun punaisen. Terälehdille hän, valutti silmästään
kyyneleen vuotavan.
Niin hymyyn puhkesi hetkeksi tanssivan klovninsuu.
Sanoi minulle hän: kiitos ruususta vaalin sitä
niin kauan kunnes se lakastuu.
Laitan sitten lasiseen vaasiin kuivumaan.
Voi raikas ruusukin hetkua vielä,
jälkeen, kun sen aika elosta hehkuvasta kuivattaa.

Kesä sisälläni



Se päivistä keljuin elää,
jos suru laululta huuleni sulkee.
Tämä päivä kai herkäksi mieleni vie.
Tämä viikko voi näyttää houkuttelevalta.
Pettymys liioista toiveista
useimmin puukolla vyöni alle kavalasti iskee.

Joka päivästä jälkiä muistoihini jää.
Nyt on lämmintä, se voi olla hetkisen
liian houkuttelevaa. Kesä sisälläni
kuohuja elämänrattaiden villisti pyörittää.
Tumman varjon selkäni takana
tunnen se syksystä, sateista muistuttaa.
Kukonpojat itsestään aina kesäisin liikaa luulevat.
Ne mielellään siirappia kauniin naisen
huulilta kuulevat. Nainen voi hetkisen hymyillä,
ääneen nauraa, ei vai hymy tule suoraan sydämestä.
Joskus on se palakurkussa, kun Kerttu kaipaa
liikaa Hannua.

@ tanninen satu

Runokuva



   Sen puun alla
  tanssii keiju nimeltään Kirsikkasuu.
  Niin olemme kadottaneet kyvyn
  keijuja tanssittaa.
  Minun sisälläni silti asuu
  kadonneiden keijujenmaa.

Keskikesän kynnyksen yli



Kimallus veden verkkainen,
keskikesän lämpimät vedet
uimaan meitä kutsuu.
Taas on aika auringon,
suuret toiveet kesän ne
laatikkooni piilotan.
Alle pöytälaatikkorunojen.
Keskikesän kynnyksen yli
astuu Suomineito suukkosuu.
Juhannusruusut pikkuhiljaa lakastuu.

Taas saapui maanantai



Aina joukossa on yksi kapula,
joka jää kiinni rattaaseen.
Kiire siihen välittömästi
pysähtyy, välttämätön
katkos on siihen todellinen syy.
Taas viikko alkaa siihen,
täällä maan päällä matkaani teen.
Ujous kaivaa sisältä ankarasti,
naista rohkeaa.
En sitä rokkaa rohkaisevaa millään tee.
Rohkea sen rokan syö.
Nyt alkaa se viikon
matka maanantaista
eteenpäin. Minä taakseniko
vain katsomaan jäin?
Nyt on kuljettava vain eteenpäin.


@ tanninen satu

Valonkansantytär



Sinä sateessa keräsit minulle
kukkia korillisen.
Minä nauroin niin, silmäni kyyneliin.
Olit keskikesän menninkäinen,
minä päivänsäde tytärauringon.
Ei voi menninkäinen pitkään
näyttää prinssiltä, silmissä keijukaisen
Niin pimeässä asuu hän,
ei siellä valonkansan tytär voi asustaa.
Niin tuhansin klisein se täytyy elää,
kunnes sen sydämellään ymmärtää.

Minä hoivaavaa kättäsi purisin,
itseni hautaani pian surisin.
Et voi koskaan matkata hiusteni kastanjaan,
kun on mennyt päivät ensihuuman.
Tunnen sisälläni sen auringon lämmön,
sen vetävän kaipuun, kesän polttavan huuman.

@ tanninen satu

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Pilviverhon takana



Liputanko villiin kaipaukseen yhtyy.
Sen varteen kasvaa villiviini,
minä hukun omiin unelmiini.
Niin kauniilta mies naisen silmissä näyttää.
Sunnuntai, niin onttoa juhlatunnelmaa,
ajatukseni sisälläni rakentaa.
Ei vieläkään nuku kesäinen maa,
pilviverhon takana hetkisen se vain levähtää.

Keskikesä, rakkaus rakkona kantapäissäni
hiertää. Jalat vievät sinne tänne,
kadonnut on ystävämme.
Hän jäi yhden kahvikupillisen velkaa,
kera silmiin tuijotusten.
Se velka paisuu kiertää sisälläin.
Niin maailmantappiin olemme ystävät,
mutta paina mieleen minä siitä
kaihvikupistani en luovu milloinkaan.

@ tanninen satu

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannuspäivä



Istuu enkeli olkani päällä.
Minulla on seuraa kannoillani
orpeja kannan hiuksillani.
Nyt on Juhannus, villinä
luonto elää keskikesää.
Linnut asuvat uutta vahvaa pesää.

Elossa olen, hengitän hetken
luonnon keskellä.
Muistoihini eilisen sukellan.
Olit minun lapsuuteni sankari,
minut yksin tänne maanpäälle
jätit. Joskus olo on minulla
kuin leskellä.

Aaveet tanssivat niityillä balettia.
Nyt on taikayö, sydämeni
villinä kaipuusta lyö.
On Juhannus ollut rankka
viikatenainen turhaa viljaa
kaataa saa. Lakanoissani
yksinäisyys pyörii hetken vaan.
Sitten kutsuu valtatie,
jalat levottomat eteenpäin vie.

@ tanninen satu

Usvan keskellä





Usvan keskellä maailma nukkuu,
kesäyöhön pöllön huhuilu hukkuu.
Aamuun on aikaa yön voi vaeltaa,
usvasta nousee keijukaisten maa.
Niityllä tanssiin peikkojen piiri,
yksi on nimeltänsä Tuuliviiri.

Äitimaa rinnoillansa kantaa
menninkäisten armeijaa,
ne kiukkuisina yön nymfejä
tahtoo rakastaa.
Pilven päällä pumpulissa
nukkuu tähtitaivaan suuri kissa.
Silkkisissä unelmissa
pieni pohjanneito vaeltaa.
Kohti lakeuksia,
heinälatoon tahtoo nukahtaa.

@ tanninen satu



Juhannus




Juhannus nöyränä tässä
huokaan.
Valkoiset liput liehuvat kylissä.
 

Elämä on tässä, ja nyt
uusi ajatus juuri sisälleni syntynyt.

Sylissäsi villinä värisen,
lämpimässä tuulessa hetken tärisen.



Lämpimässä kesässä,
kuin lintu omassa pesässä.

Juhannus juhlivaan joukkoon hyppään mukaan,
vaikka sitä huomaisi ei kukaan.

@ tanninen satu

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannustarina

Tuulet vastaisetkin saa puhaltaa.
Minä haavelaivaani kipparoin vaan.
Jossain Jokiasemalla, on päivänsana
Juhannuskokolla.
Voin vakuuttaa, että Juhannus
me juhlatunnelmissa vastaanotetaan.
Niin se tuleva valoisa pitkäyö,
rinnoilleni kajon kokonvalojen lyö.
Suunnassani aina tie on eteenpäin,
vaikka haamut eilisen kannoilleni
pyrkii astumaan. Saa eilinen kai
joskus salaa silmäluomeni
hetkeksi kastumaan.

Minä vain silti kirjoitan tälle
Juhannukselle tarinan.
Se liitetään kai bloginiaikakirjoihin,

sinne sen tänäänkin lähetin.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Keskikesän valoisimmassa yössä

Meitä on ollut aina,
tietäjiä, sekä sadunkertojia.
Meidät huomataan aina
silloin, kun aika on kypsä.
Jossain odottavat janoiset sielut
kaipaavat virvoittavaa sielunruokaa.

Keskikesän valoisimmassa yössä,
siinä kehrää magiantaitoinen viekas lukki.
Kehrää taikaverkkoa saalistamaan
pieniä hentoja keijukaisia.
Sisälläni kasvavat tarinat,
maanaikojen alusta.
Siitä, kun Suomenmaa nousi
merestä. Silloin elivät satujenhahmot
täydellä terällään. Haltiat hallitsivat,
peikot pelottelivat, ja metsät olivat
elämää täynnä.
Maahiset mahtailivat, vallasta
taistelivat valon, sekä pimeydenkansa.
Silloin synnyimme runojenlaulajat,
tarinankertojat.
Olimme paikalla, kun savupirteissä
ihmiset taistelivat elannostansa.

Niin kuluivat kauniit kesäyöt
vuosisatojen halki.
Tarinat jatkoivat suusta suuhun kulkuaan.
Kunnes osa niistä ylös kerättiin,
liitettiin Kalevalaan.


@ tanninen satu

Hautomossa oleva laulunteksti



Voit sanoa mitä haluat,
se minua koskettaa.
Sanasi minut iloiseksi jälleen saa.
Minä uuden laulun kirjoitan.
Nyt juuri tässä tällä hetkellä,
avaruus huutaa kysymyksen.
Tule vaan, sinua odotetaan,
tule rinnalleni kulkemaan.
Kesä on vallannut sydämen,
kaikuvat äänet askelten,
niiden parillisten.
Minä juoksen, taikka hidastan,
sinä olet siinä rinnallani.
Hyvin hellästi, hyvin hellästi
kuuluu kesätuulen ääni.

Se hunnuttaa kaipauksen sisälläni,
kohta Juhannus jälleen saapuu.
Valot sekä varjot kesän kanssa
villiin tanssiin käy.
Nyt on aika keijujen, sekä menninkäisten.
Käsi kädessä ne yhteiseen tanssiin
kesäyössä ryhtyvät, ei varjoista
pimeistä yhtään surullista päivänsädettä näy.
Juhannusruusut tuoksua huomaavaa
ilmaan viekoittelevasti keijujen käsillä ojentaa.

Valoisayö suurta rumpua peikot
Juhannuskokon takana puupalikoilla lyö.

Tule vaan, sinua odotetaan,
tule rinnalleni kulkemaan.
Kesä on vallannut sydämen,
kaikuvat äänet askelten,
niiden parillisten.
Minä juoksen, taikka hidastan,
sinä olet siinä rinnallani.
Hyvin hellästi, hyvin hellästi
kuuluu kesätuulen ääni.

@ tanninen satu

Kohti Juhannusta



Sisälläni lokkien ääni kiduttaa.
Kesä sisälläni haikeana huilunäänenä soi.
Juhannusviikko, pientareet täynnä
peikkoja, keijukaisia, menninkäisiä.
Kädessäni lujasti puristettuna on
sinun iso karvainen käsi.
Niin luottamusta tuovaa, lämmintä
tunnetta, keskellä luonnonhuomaa.

Minä elän keskellä armottomien kipujen.
Pois todellisuudesta lääkkeiden ansiosta
usein lipuen.
Haaveet elämässä hetken kantavat,
viimeinkin äiti lensi jonnekin kirkkauteen.
Olen edelleenkin kapealla
kirjailijan kivisellä tiellä.
Juhannusmieli ylittää minun
kirjoittavan kynnykseni.
Minne se alkukesä katosi minne meni?

Viimeisellä rannalla



Viimeisellä rannalla, varpaat märällä sannalla.
Elämän lipuessa viimeistä hetkeä kohti; hiipuvienhiilien lämmössä.
Minä elin niin kuin villijoutsen, palasin juurilleni.

Minne ne kaikki onnellisuuden vuodet pakeni, minne ne meni?
Aika ylitseni kulki, vuodet kasvoilleni vuolivat uurteitaan.
Minä tämän kärsimyksen kivun haluaisin saada jo pois kokonaan.
Olen valmista viljaa tuonenlautturi kuiskaa korvaani hiljaa.
Myoliinienarmeija sisälläni tahtoo jo valkoisen lipun nostaa,
taistelun tahdon jo luovuttaa.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ego



Egonmaailma peilaa sen
lähettämäsi kuvajaisen.
Kuin bumerangi matkallaan,
hyvyys pahuus,
lähettämäsi palaa
lähtöpaikkaansa uudestaan.
Minä olen tällainen
oman egoni arvoinen.
Ei tarvitse esittää minun
mitään, matkaan länteen taikka itään.

@ tanninen satu

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto