Translate

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ystävä


Vaikka aina kaikki kaunis murtuu,
ystävä kallis olet siellä missä
lohtu kruunaa talven kruunun.
Talven on joskus oikea aika 
luovuttaa keväälle valtakuntansa.
Antaa kesän tulla kovan 
taistelun jälkeen. 
Sydän tukehtua haluaa, keskelle
oikukkaiden säiden. Silloin sinun
viisaat sanasi saavat kaiken keskelle
sen armollisen kirkkauden.
Viisas filosofi, omaa polkua
etsimässä, et ole koskaan
siellä toivottomuuden pimeässä.
Sillä nimesi on tatuoitu
siruun sisälle sieluuni.
Minä matkan teen taakse
vuosikymmenten,
muistan tukeasi, ja lohdutusta.
Tunnen elämää suurempaa
johdatusta.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Ympyrässä


Olen tässä samassa ympyrässä
kehää kiertämässä omaa painavaa
myllyn kiveä hiertämässä
missä on se hihaan piilotetu
pataässä ? Ei huijaamalla
voi selvitä aina elämässä.
Auringon edessä on musta
pilvi saasteinen, valo on poissa
minä viihdy en noissa maailman
karkeloissa. Niissä järjetön
taluttaa sokeaa ,ja tehtaan piiput
kaiken kauniin nokeaa.
Olenko filosofien sukua
vaikka en kanna toogan 
kaltaista pukua?
Tässä maailman nyrkkeilykehässä
otan usein lukua, mutta
aina kaadu en . Tarvitsen
vain sen lopullisen tyrmäyksen
mistä ei enään nouse kukaan
vaan tuhkaksi nousee
tuulen mukaan.


Liikaa sadetta


Tunnen sisälläni piilossa olevan
klovnin irvistävän tälle oikuilliselle
säälle kuume puristaa minut
paholaisen alasimelle taottavaksi.
Muistelen liikaa menyttä aikaa
liian paljon tuskaa sitä pakoon
pääse en. Niin kauan on toivoa
paremmasta, kun ystävä filosofoi
siitä iloa elämään saan.
Unelmat kantavat hetkeen seuraavaan,
tunnelin päässä pieni valo
leimahtaa tulitikun kanssa siellä
seisoo hän filosofian villi ruhtinas.
Minä tässä hetkessä kierin
käärinliinoissa elämän.
Miksi on niin täi näin ?
Liian paljon sadetta ne kaikki
niskaani saan ,kun räystäs
kevään kourissa aivastaa.
Ei ole hauskaa sairastaa
silti joskus sanat lentoon SAAN
niin kuin leijan nousemaan
torstai toivon luokseni kuljettaa.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sointulassa 15.4.2017



Maailman ytimessä on
joskus liian pelottavaa
hengittää jotkut ihmiset
ovat sairaan pahoja.
Diktaattorit jossain aina
ihmisten elämää valvovat.
Minä salaa piiloudun
Sointulan sen kulttuurikahvilan
varjoihin. Minä en ole niitä
ihmisiä jotka voidaan
kuuluvan johonkin valmiiseen
lokeroon. Joskus ehkä vaatekomeron
nurkkaan oman pakopaikan
rakennan.
Nuoret sekä vanhat ihmiset
minua kättelevät. Lausun
hiljaa nimeni toivoen
etteivät oudot uudet tyypit
liukkaaksi lyyrikoksi minua
tunnista.
Aina jutellaan asiaa tai sen vierestä.
Minä näen kauniin miehen
ovesta sisälle tulevan.
Hän minulle hymyilee,
ja sydämmellisesti kättelee.
Olen lähdössä kotiin
hän moneen kertaan pyytää
älä vielä mene.
Minä lähden silti vaikka hukkua
voisin sen miehen silmiin,katseeseen.
Mahdollisesti me joskus me vielä jossain
kohdataan se asia jää mieleeni
vaivamaan .
Silti alan omaa hautaa kaivamaan,
olen puoleksi jo kuollut
vaikka vielä minä hengitän, ja
runo ratsulle aamuisin kevyesti
jalkaan uudet kengät kengitän.

Sointula




The World is at the heart of
sometimes too scary
breathe some people
are a sick evil.
Dictators always somewhere
people's lives monitor.
I secretly hid
Sointula its café culture
the shadows. I do not have them
people who can
belonging to one of the finished
tray. Sometimes, maybe wardrobe
a corner of your retreat
will build.
Young and old people
I shake hands. I express
silently hoping my name
that strange new types
The poet slippery me
hour.
Always talk things or the next.
I see a beautiful man
through the door finish.
He smiles to me,
and most cordial shaking hands.
I'm going home
he repeatedly asks
Do not go yet.
I will go even still overwhelmed
I was his eyes, and gaze.
Maybe sometimes we still somewhere
is encountered, it remains the case to my mind
the ailment.
Yet the industry to bury their own digging,
I'm already half dead
even though I breathe, and
poem steed in the morning light
new shoes shod foot.


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Nurin niskoin nainen


Olen erikoinen rontti
joskus olen nurin niskoin
nainen toisinaan jonkun
omainen
joskus massan joukkoon
sulaudun kuin kameleontti
ajatukset päässä joskus
roudan myötä ovat jäässä
silti outo kuhina käy päässä
en aina viihdy talvisessa
tuulisessa säässä
mitä siitä jos ei naisen
äly riitä valitsemaan
hyviä geenejä jälkikasvulle
kuopus mutsia siitä syyttää
ettei hänelle jäänyt tarpeeksi
älliä muut sisarukset kaiken
älyn hänen käytöstään vei
äly sekä välähdys
moni minulta kysyy
mitkä ovat kirjailijan
mielipiteet
asiaan kuin asiaan
en laita lusikkaani joka
soppaan niin riittää
ylijäämä älyä se jälkeeni
hautaan viskatkaa käärikää
sanomalehteen ja pistäkää
romukoppaan.


torstai 13. huhtikuuta 2017

Taivas on ollut painava pitkään

Kaupungin terävät kulmat
ovat kuin mutkat julmat
tai suohon uponneet unelmat.
Sinä et suostunut minulle ankkuriksi
elämän merelle. Melu sekä
rauha rinta rinnan täyttävät
aivojen ääni keskuksen piri pinnan.
Minä maksan aina elämässä
sen koron kiskureiden viimeisen hinnan.
Siitä kirjoitan joskus aina tarinan.
Puhun äänettömän äänellä,
sanoilla Sammon takovan kansan.
Kalevalan kansan jalanjäjillä
jorisen joutavia jorinoita
nykyajan paisuvia porinoita.
Missä on hän pääsiäisen
pään sisäinen Hovi noita?
Onko myrkyttämässä
nykyajan Lumikille omenoita?
Minä olen mykkää mykempi
ääneen lausumaan, kirjoitan
silti ulos aivojen luomaa
ummehtunutta ilmaa.
Kukaan ei minua enää pelasta
uppoan, hukun aivojen ansalankoihin
hulluuden heikkoon hetteeseen.
Edessäni on outo suomaa
vaikka kaipaan vain kättä tarttumaan
kaipaavaan käteen sekä polkua
joka johdattaa rakkauden huomaan.


Ajan syklit

Kaupungin reunojen särmät
ovat terävät ne repivät rikki
yksinäisen kulkijan joka
uskaltaa astua niiden yli.
Minä ojennan hennon käteni
rakkautta kohti kämmen puoli ylöspäin
,jos se antaisi osan itsestään
ihmiselle joka rakentaa muurin
itselleen ettei maailma häntä
musertaisi raskaiden ruosteisten
rattaiden alle.
Minulla ei ole ikonia jolle
kumartaa, eikä rukous nauhaa
rauhoittamaan levottomien
sormien liikettä. Ajan syklit
syyttävät meitä jotka käpertyvät
itseensä erakon lailla.
Ne sulkevat silmänsä osalta
maailman pahuutta, lopettavat
lukemattomien uutisten katsomisen
tv-ruutujen uumenista.
Ymmärtääkö kukaan sokeita
lepakoita , jotka kimpoilevat
sinne tänne puhtaiden lakanoiden
välissä vanhassa vintissä.
Unohdettujen ullakoiden
uumenissa muhii monta
muhkeaa tarinaa, arkisten
aarre arkkujen uumenissa.
Aika on paras sinetti se sulkee
menneisyyden huutavat suut,
mullaksi muuttaa hautaus maiden
haltuun kätketyt ihmisten luut.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

You're my song

You're my song
comforting melody
chords become words
night arrival at rest
Port sleep sleep
as the cradle of the child.
It takes place in what is
still usher me
you worry weighs
bowed. Where
you're what about you
Why does your voice
virtual waves rang?
We wanted to against
Did you fly off somewhere?
The days are often repetitions
the same everyday things
sometimes great adventure.
What happens when
when dreams die
dreamers wounds
lick.


Sinä olet minun lauluni

Sinä olet minun lauluni
lohduttava melodia
soinnut sanojen tulla
yön saapuessa levon
satama uneen vaivuttava
kuin lapsen tuutilulla.
Se tapahtuu mikä on
tullessaan silti minut
huoli sinusta painaa
kumaraan. Missä
sinä olet mitenkä voit
miksi äänesi ei 
virtuaaliaalloilla soi?
Tahdoitko vapaaksi
lensitkö jonnekin pois?
Päivät ovat usein toistoja
samoja arkisia asioita
joskus suurta seikkailua.
Mitä silloin tapahtuu
kun unelmat kuolevat
unelmoijat haavojaan
nuolevat.


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Sad news


In the evening I went to bed sad,
 asleep, I began to hear a song
beautiful man's voice.
A broken heart when you're crying
remember you can hear my voice, I sing
you comforting.
Those memories of decades,
 rockabilly music with rock, blues, favoring.
 It was the re-vintage clothes the same design.
Bring me those
Years back again.
My heart is the home of friendship,
 love unlimited yearning.
The heart sometimes bends bends.
After many years, I found again
crying how true.
That was the moment when I heard the sad news
 Pate told me that.
Sometimes someone unpredictable thing can
 never hurt more than anyone realizes.
I want to sleep at night again that
the singing voice of a man,
it can only be comforted.
Inside story of many common position
 that have arisen over the years.
 Too many beautiful memories,
Today they are like a heavy stone on top of the heart.
When a broken heart is crying
I look forward to the current time,
 and for some while to grow a seed of joy.

Surullinen uutinen

Illalla menin surullisena nukkumaan
 unessa aloin kuulla laulua
kauniilla miehen äänellä. 
Särkynyt sydän kun olet itkemässä
muista voit kuulla ääneni , laulan
sinulle lohduttaen. 
Nuo muistot vuosikymmenten,
 rockabilly musiikin myötä rokkia bluesia suosien.
 Elettiin uudelleen vintage vaatteiden kuosia. 
Tuokaa minulle nuo
vuodet jälleen takaisin. 
Minun sydämessäni on ystävyyden koti,
 rakkauden rajaton kaipuu. 
Sydän joskus mutkalle taipuu. 
Vuosien jälkeen löysin jälleen 
itkemisen taidon aidon. 
Se oli hetki , kun kuulin surullisen uutisen
 Pate minulle kertoi sen.
Joskus joku arvaamaton asia voi
 satuttaa enemmän kuin koskaan kukaan tajuaa.
Tahdon öisin uneen taas tuon 
laulavan miehen äänen, 
se ainoastaan silloin voi lohduttaa. 
Sisälläni kannan monta yhteistä tarinaa
 jotka ovat syntyneet  vuosien myötä .
 Liian paljon kauniita muistoja, 
tänään ne ovat kuin raskas kivi sydämen päällä. 
Silloin kun särkynyt sydän itkee 
odotan ajan kuluvan,
 ja jostain taas ilon siemen kasvavan.

https://www.youtube.com/watch?v=ah9jSyRlo6o


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Elämä vinksallaan



Minä elän käen pesässä
koskaan ei tiedä kuinka
monta uutta munaa
saa hautoa istua
jurnuttaa kunnes kuoriutuu
uutta elämää mitä
saa syöttää ravita
eikä kukaan toinen avita
vielä minä salaa unelmoin
uljaasta elämästä
kivuttomasta kivasta
ethän päälleni aivasta
tahdon parantua joka ikisestä
kiusaavasta vaivasta
nousta niin kuin Suomen
uljas joutsen ilmaan
kaula kauniisti kaarella
kohti taivasta
minun sisälläni pulppuavat
sanat kuin ikuinen melodia
vailla alkua loppua
ilman kiirettä hoppua
olkoon niin elämänlankani
palamisen loppuun asti
minä vihaan rakastan
jotain kamalasti.


Kivun pihtiotteessa


Niin on ruoto ruojalla
ranka raihnaisen selkänä
mikä ei kipua kumarra
ei anna öitä rauhassa nukkua
se haluaa aina yöt kukkua
kupata isännän ilolihasta
vetää vanhusta kovaa hihasta
ei se anna levon lauhana
liehakoida ruumiin rennoksi
valahtaa
ilon saa siitä hetkestä
jolloin kivun kalikka kalahtaa
sekä ihmisen naama
pinkeäksi tuskasta valahtaa
ei kaihda muistuttaa
velttoa salakkaa
antaa kirjoittajalle kilven
öisin valvoa jurnuttaa
rupisamakon lailla kivusta 
kurnuttaa
kova kipu se on kuin
huono isäntä tai kovin hulttio
renki tai piian pilalle paistama
marenki 
ei mahda kukaan sille mitään
ottaa kovan puristusotteen
ihmisen pihtien alle
nostaa taottavaksi sepän
polttavan kuumalle arinalle
alistaa lähimmäisen korvat
kovalle marinalle
kipu on yöllä painajaisen
lainen se kuin lähin omainen.


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Hullu huhtikuu



Hullu huhtikuu Joensuu lyriikkaa
lausuu, ja änkyttää suu
kauneus on katoavaa se
kuihtuu lahoaa. Kevät kelluu
ajopuiden mukana pitkin kanavaa.
Sano yksi sana vaan, ja ehkä
anteeksi empien annan.
Minä vihaa vuoksesi niin kuin
kyytä povella kannan.
Olen niin kuin kallein öljy
sinä olet vesi, ja me emme
sekoitu keskenämme.

Tuuli puhaltaa ottein rajuin
minä tunnen kylmyyttä
monin tavoin. Tahtoisin olla
täysin onnellinen sekä avoin.


Kevät riisuu hanget pois
oi jospa kohta jo vihreä
nurmikko olla vois.
Aurinko tanssii yli maan
on aika jälleen maan sulaa.
Kohta unohdamme
talven kylmyyden,
joka ikinen kevät yllättää
kuinka se aurinko

jälleen lämmittää.

Kaipaus



Jossain jälleen nousevat
muistot lentoon.
Päivä hellin katsein
katsoo sudenkorentoon
siihen ihmeelliseen olentoon.
Vanhuudella on samanlainen
nuoruuden nälkä hellien
käsien hellintään. Itku ei
vie yksinäistä iholle ihmisen.
Niin aika naulaa ristille
yksinäisen ihmisen.
Jokainen meistä haluaa
olla rakastettu, ja etsiä
rakastettavaa niin kauan
kun elämän kiihko
sisällä ihmisen huohottaa.
Aika voi katkeran kalkin
viskata silmille etsiä,
eikä hän koskaan löydä

sitä mitä eniten kaipaa hän.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto