Translate

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ihmisyydenlento

Niin lyhyt ja hento voi olla ihmisyydenlento,
kuin poutapäivän sudenkorento.
Sekin on taito saada sanoista soiva jatkuva poljento,
olemalla hillitty hieman, ja täysin rento.
Heräämällä oudonpäivän aamuun  ennen kello kuutta,
odottamaan uutta tulevaisuutta.
Ilma siinä leijuu orpeja seitsemän, ne laulavat lauluja elämän.
Yksinäisyydessä siinä matkaani teen, keitän kahvin,
sen jälkeen sukellan maailmaan nymfin seitsemän.
Tiistain hiekka tiimalasissa elämän, minä tahtoisin
sydänystävän. Käteeni tarttuvan menninkäisen,
luolasta kallion itäisen. En tahdo olla se päivänsäde
viimeinen, vaan pimeydenprinsessa, jakaa rakkauden
kanssa menninkäisen itsepäisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto