Marraskuu

Silloin kun on rakkaudesta kaukana, päivät ovat pitkiä kuin yö.

Marraskuu arkkuuni nauloja jo lyö.

Muistan kaiken tapahtuneen, vuodet jatkavat kulkuaan,

kapinoivia lujalla kädellä rangaistaan.

Revontulet taivaalla kertovat, sen mistä tuska tulee.

Marraskuu mustankuilun repii vuodenkiertoon,

kaikki pimeydessä kasvaa hetkiseksi kieroon.

En saa koskaan sitä mitä tarvitsen, liian tuskainen on polku ihmisen.

Kuu kumarassa kuiskaa läpi pimeyden, loputtomasti samaa tarinaa.

Mikään ei muutu, kaikki jatkaa samaa pahaa kiertokulkuaan.

Lepo lievittää tuskaa, yhden yön kerrallaan. Aamun valo saa

taas tuskan suonissani palaamaan.