Translate

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Arkista rakkautta



Sielun toiveet vartalossani,
mykkää huutoaan huutavat.
Ei kuulu ääneni minnekään,
minä sinua liikaa ikävöin.
Ikävöin tänä aamunakin.
Ajan hengitys, kuuluu
huohotuksena korvissani.
Tähdenlentoa odotan,
toivomusta, joka toteutuu.
Raaemmista sydämistäkin
löytyy rakkautta.

Olen niin kuin oksalta
tuulen puhaltama peltopyy.
Ihmettä minä toivon,
kun rakkautta saapuvan odotan.
Odotan sitä tunnetta,
kun teininä napoja
me kosketeltiin. Rakkaus
oli silloin uutta niin.
Kuvia sinusta kaikkialla
säilytän, olet niissä komea.
Vieläkin sinua rakastan,
niin kuin valovuodet
muistot nopeasti lentävät
luokse rakkaimman ystävän.

@ tanninen satu

Yksipuolinen rakkaus





Sinä minua rakastit kuin kuuta nousevaa,
min aina piilouduin vain sen kuun taa.
Rakastin miestä toista aina vain
yhä uudestaan. Niin saapui eron hetki,
aika manan maalle sinut vei.
Minä vain olin se villi nainen,
niin kuin haudallasi kasvava timotei.

En jaksa olla miehen palvoma Madonna.
Minun täytyy aina palvoa sitä
aurinkoa nousevaa.
Niin minä palvon rekkamiestäni
Suomenmaata kiertävää.
Hän on kengässäni, se pyörivä
kivi, päivä päivältä siellä hiertää vaan.

@ tanninen satu

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Rakkautta maailmantappiin asti



Kasvoin kiveen kiinni,
betoniseiniin juurruin, muuriin
tämän kylmän kaupungin.
Sinut kerran lähelleni päästin,
et tahtonut juurtua minuun kiinni,
et kasvaa meiksi, et tarttua nivusiini.

Kasvoin kurilla, nyrkillä minua
ohjattiin. Koti pienen tytön
oli rakkaudeton raaka niin.
Silmäni tyhjyyttä huusivat,
kunnes jalkani vahvaksi kasvoivat.
Sydän rinnassani sykki pelosta,
surusta kyyneleeni poskilleni valuivat.
Nyt ylös taivaalle naisen toiveen
kuiskaan salaisen. Häntä odotan yhä
vaan, häntä yhä rakastan.
Häntä kaipaan maailmantappiin asti,
aivan liikaa, valtavasti.


@ tanninen satu

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Tervetuloa toukokuu




Pilvet tänään, ne ovat harmaata pumpulia.
Aurinko tahtoo nukkua peittonsa alla,
haalistunutta valoa.
Odotan aurinkoa, sen lämpöä, valoa.
Sunnuntai suruttomasti aloitetaan,
harmaalla värillä on hyvä mennä
vaikkapa uudestaan nukkumaan.

Huomenna uusi viikko alkaa,
nostetaan keveästi, kiireesti jalkaa.
Vappua kohti, tiemme jo johti.
Sitä koko ystäväpiiri yhdessä pohti.
Joku jotain tärkeää mainita unohti.

Minä menen, minä tulen, enkä tiedä
kenen kanssa kuljen.
Talvenvallan oven taakseni suljen.
Taitokorttelissa lasten kevätkarnevaalit,
sinne kaikki lapsenmieliset kai mukaan haalit.
Kohta Sinkkolassa kesänavajaiset,
sinne tervetuloa, kaikki lapset,
miehet naiset.
TERVETUOA toukokuu, kesää kohti
keikkuen mennään, niin kuin västäräkin pyrstö.

@ tanninen satu

Kaunotar ja hirviö



Minulla ei ole enää mitään sanottavaa.
Minä sinulle rakkauteni tunnustin.
Sinä tiedät tunteeni minun, minä sanoihini
vain tukehdun.
Riimit virtavat, niin kuin tulvivat vedet,
minne kuljen, minne vain menen.
Kannan lauluja sisälläni, uusia sointuja virittelen.
Olen runotar, elämästä ymmärrän sen
rumuuden, sen kauneuden ansaan kävelen.

Kaunotar, ja hirviö rintarinnan käy,
ei alkua lopunjälkeen enää koskaan näy.
Rakkaus, tunne suuri rajaton, siinä poistettu
maailmasta kaikki piikkilangat, aitaukset on.
Taas aamu soittaa ensiviuluaan, minä
sanoillani liityn päivän aariaan.
Yli virran soitto kuuluu, ääni käy
nyt on jälleen aika ylös nousta ponnistaa.
Niin kuin jousi joka viulun kielien
yli tanssia, aariassa saa.


@ tanninen satu

Muistot

Taas välimatka välillämme liikaa kasvaa.
Ikävän matka on mittamaaton,
luoksesi kaipuu liian lohduton.
Rakkaus kaikki elämästäni pois katoaa.
Taas aamu hiipi vierelleni hiljaa,
herätti kirjailijan haaveilevan.
Aamu Joensuun kylmä, yksinäinen on.
Aamu ei voi yksinäistä lohduttaa,
siellä missä hiljaa, riimit, soinnut
yksinäisyyttään valittaa.
Muistot sisälläni, vain palvovat
rakkautta suurta, joka vuosien menneiden
alle kai jo piilotettiin.
Ruusunhohteisina muistot sisälläni,
niin kuin kaunis suruhymni soi.

@ tanninen satu

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Pelkoa



Vahvat pärjää aivan yksin,
heikot vasta sylityksin.
Voimaa voi olla niin monenlaista,
tietovirtaa muista maista.
Rasismi se sanahirviö,
miten sitä käsitellä.
Pelko pelaa mustin pelikortein,
pahuus vallan ottaa saa.
Vahvuus siitä kudon sotisovan,
pukeudun siihen edessä paikan kovan.

Mennen, tullen,
muslimien julmat tavat.
Suomalaisuus, suomenkieli,
kaiken pahan Suomenmaa jo sisällensä nieli.
Raiskaukset, naisten osa,
julmuus uskonnon, kaftaanin alle piilotetaan.
Heikompi astia se nainen,
muslimimiehen alamainen.

@ tanninen satu

Kuin Neilikan laulusta



Se osui, ja upposi se sanapiikki
aivoissani teki luovaa jälkeä.
Herkuttelin kevään sanalla mandariinisorsa.
Kaunis sana pyöri aivojeni luovimmassa
loukussa, aiheutti pakonomaista luovaa
runojen purkauksia.
Sinä olet kuin mandariinisorsa,
haavoittunut amorin- nuolesta.
Repaleiset kiiltävät sulkasi
hehkuvat kevätauringossa.
Parittomana, niin kuin minäkin
kaipaat pesäntekopuuhiin.
Me ollaan ne kaksi paritonta
mandariinisorsaa Neilikan laulusta.

@ tanninen satu

torstai 25. huhtikuuta 2013

Rakkaussuhde elämään



Se on valittavissa viha tai rakkaussuhde elämään.
Minä valitsin sen rakkauden.
Tanssin elämänpolullani, päällä kyynelten.
Kaikki voi olla kaunista, suru, sekä kuolema.
Todistin jo sen tuhansilla runoilla, enää minun ei tarvitse
esittää mitään.
Rakkaus sisälläni hehkuu,
se niiaa elämälle syvään.
Kuolemalle kohteliaasti kumartaa.
On aika elämänkaaressa hyväksyä kaikki.
Aselevonaika, ennen seuraavaa taistelua.
Minä vielä hengitän, sen viimeisen riimini
runoon kengitän.
Tässä kaikki tällä kertaa,
elämälle kiitos siitä, mitä se antaa.
Surua, sekä tuskaa, rakkautta, ja onnea
mausteeksi hyppysellinen.

@ tanninen satu

Kevään tanssikengät



Hetken voima voi kaiken maailmastani
pyyhkiä nopeasti pois.
Liian paljon voimaa on korruptiolla,
sekä rahalla.
Sinun sielusi hipaisu kosketti minua
niin voimakkaasti, veit minut hetkessä
valovuosien lävitse.
Vastasit kutsuuni varovaiseen,
minä unelmissani etsin aina sinua.
Minä sinua yhä rakastan,
jälkeen vuosien, läpi harharetkien.

Sinut nähdessäni syttyvät tähdet silmiini.
Taas kevään tunnen alla jalkojen.
Hyppään kevään kenkiin tanssiviin.
Olen niin kuin silloinkin, eksyksissä
jossain tuulissa kevään sen,
mikä tanssii alla jalkojen.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kevät


Kevät keikkuen tulla saa,
villihanhet aurana jossain
lentäen vaappuu taas.
Kevät on tuoksua tuulen tuomaa,
vesimassat nostattavat kanavanuomaa.
Minä kiireeseen unohdun,
sanat katoavat kauas jonnekin.
En muista milloin viimeksi
uuden runon kirjoitin.
Kiire valtaa kevääni suunnan,
oinas raivaa keväälle pohjaa.
Vaistot, sekä viestit kulkuani johtaa.
Sitä yhtä ainoaa kaipaan kiireen
keskelläkin, himot ne ovat
hiirellä, ja leskelläkin.
Minä sekä hän missä toinen oinas on,
kaivattu parini pyörteissä kohtalon.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Surullinen muisto


Olen se maaliskuinen killikissa.
Olin elänyt, jo liian monta elämää,
kun sinuun törmäsin.
Sä olit poika tuonenlautturin,
kuolema korjasi sinut pois,
kun juuri kohdattiin.
Me toisemme sormuksilla rengastettiin,
hääpäivästä uneksittiin.
Sitten saapui pimeys yön,
sinä yönä sammutti sen kirkkaan
tähtivyön. Uusi yhteinen aamu ei
koskaan enää meille noussutkaan.
Minä maailmaan yksin jäin,
kannan muistoja sinusta sisälläin.

@ tanninen satu

Kaksi maailmaa 2


Unessani juoksen  paljain
jaloin, ilman hyppään niin kuin
kauris miljoonin tavoin.
Tämä uni kantaa läpi yön,
hattaraa, kuin pumpulia siinä syön.

Tämä uni vie minut kauas pois,
sinne missä kissankellojakin olla vois.
Hiuksissani lentohiekkaa,
teroittaen samurainmiekkaa.
Allani on uljasratsu,
perässäni tyhjätasku.

Luoja miten kauniin,
sekä komean miehen
joskus loit.
Afroditen pojan syntyä
annoit.
Meidän piti olla pari,
yhdessä nousta tähtiin.
En ole koskaan suudellut sua,
silti olet minun ikuinen unikuva.

Mä luulin olevani terästä,
joka ei koskaan murru.
Nyt laitan kaiken alle surun-naamion.
Outo meidän vetovoima,
ajan hyvin patinoima.

Vain sinä pystyt siihen,
mihin muut ei koskaan kykene.
En tiedä mistä tulit,
mistä minä ilmestyit,
takaa avaruuden aikakirjojenko
saavuitko jostakin?
Vai oletko vain uni kaunehin.

Se tunne oli kai jossain,
piilossa  komerossain.
Alla vaatevuorten valtavain,
jonka alta tämän
sammumattoman tunteen
ehkä löytää sain.

Kaksi maailmaa, kai rintarinnan
ratsastaa. Joskus hyppään toiseen,
ajanrattaat vinoon hetkiseksi
vinksahtaa. Yön unet leikkii
sinun kuvillasi, minä
olen nainen itsepäinen.
En tahdo olla leikkikenttä
miehen itsepäisen.

Kiertotähdet maailman,
sinä sielustani varastit
palan valtavan.
Unissani sielumme
samaa unta kelataan.
Tämän maailman kaksi
yksinäistä, ryysypekkaa
yhteisessä unessamme
pelataan.

Olen uneni unohtamaan
liian jääräpäinen,
nainen liian itsepäinen.

@ tanninen satu

Aamuyöllä


Aamuyöllä sanat nukkuvat
utopian uurnassa.
Hiljaisuus valtaa runoilijan
mielen, mykkähuuto
lukitsee pulppuavan kielen.
Ei mitään inspiroivaa.
 Odotan sanapiikkien
vallankumousta, nousevaa
pakonomaista sanojen
marssia barrikadilleni.

Minä lauloin, kuuntelin
kuinka hukutettu nuoruus
lauloi kanssamme Paronittaressa.
Siitä hiljaisesta pienikenkäisestä,
helposta pojasta, on kasvanut
äänekäs laulaja.
Sen tiesin jo vuosia sitten,
se vain oli palautettava mieleen
uudestaan.
Ne muistot kuinka itsekin
olen muuttunut , ja kasvanut.
Lapsivaimon tie kirjailijaksi,
se oli kivinen, ja arvaamaton.


@ tanninen satu

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Aikamatkalla


Maailmani jostain löysin,
se avaruudessa roikkuu
löysin köysin.
Sen vieressä mollottaa
joskus se kuu kuin juusto
tarjottimellaan.
Unessani minä tiedän kuinka roihun
sytytän, sinun sielun kaasuhellaan.
Matkalla utopiaan törmään
enkeleiden tutkaan pumpuliseen.
Sielussani kellot soi,
on elämä joskus täyttä rimpuilua.
Uni on hieno, silti kaipasin vain sinun
viereesi.

Olen se nainen satujen
sanojani ylös kirjoitanko katuen.
Kauan sitten eksyimme yhteiseen kiintotähteen.
Sisältäsi löysin sen yhteisenvoimanlähteen.
Minä elän maapallolla, sisällä sielu aikamatkaajan.
Galaksien väleillä sanoillani vaellan.
Kaasukehät ympärillä planeettojen,
se on niin kuin räjähdysalttius välillä ihmisten.
Parisuhteesta yhä täällä haaveillen,
joskaan siihen enää usko en.
Olen nainen pariton, sielussani vain irrallaan
se parini on.

@ tanninen satu

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Siili



Suomenkieli riimeissäni soi,
pilkut, pisteet lauseet eläväksi
värjää väreillään soinnut,
runoiksi purppuroi.
Sanat jotka kirjoitan,
ne sinulle tuskin mitään
merkitsee.
Aamu kupistani jo kaiken
nektariinin joi.
Sanojeni lohduttavaan viittaan
hetkeksi kietoudun.
Minulla ei ryhti riitä taas siihen,
että hetki keskenämme jutellaan.
Minä horroksessa elän taas
hetkisen, olen niin kuin siili
piikikäs. Sinä harja johon rakastuin,
kun kohdattiin jossain poluilla elämän.


@ tanninen satu

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kaiho

Kaiho kotia kalastaa,
toivo hukkui jo vuosien taa.
Onni odottaen haudattiin,
sielu suruton kannettiin kappeliin.
Nyt suuren hautakiven alla,
on paikka nukkua etanalla.
Minä käyn yli kasteisen hautausmaan,
rukousnauhani helmiä käyn hiplaamaan.

Elämälle kiitos


Minä kiitän tästä elämästä,
se minulle antoi sananmiekan,
antoi piiskaavan Suomenkielen.
Minä tiedän tunteen, milloin
riimit, soinnut valtaa pään.
Yhä yhteistä unta meistä joskus nään.
Nyt edessäni Noljakan kirkon nään,
sunnuntaisin herään kirkonkellojen
kuminaan. Ne ovat uudenajankellot,
joskus koettaa sekinpäivä jolloin
taivaat aukeaa.
Me ei tässä elämässä tohdita
toisiamme rakastaa, niin vaikeaa
on purjehtia myrskyttömään
parisuhteen satamaan.
Ne onko myrskypilvet taas tähkäpäittemme
yllä, alkaako taas satamaan?
Onni pitkään etsimäni, karkaa aina
käsistäni. Ei auta tunnustus julkinen,
tahdon rakastaa.

@ tanninen satu

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Jälkeni hiekalla



Jälkeni hiekalla aika huuhtoo
ne nopeasti pois,
runoistani elämään ei kai
jää ainutkaan.
Nyt eläessäni ne lohduttavat
niin montaa lukijaa.
Niin kuin lohduttavat ystävän
laulamat laulut päivieni hetkiä.
Ne sisälläni soivat lohduttavaa sävelmää.
Niin kevyttä elämä on joskus
on elää, kun laulut, sekä runous
sisälläni voimaa antaa kantavaa.
Nuo hetket elämässä kanssa ystävien,
ne ovat puhtainta kultaa.
Niitä katso en silmillä Midaksen.
Tämä päivä, ja hetket huomiset,
kätken elämän muistojen aarrearkkuun.
Niitä säilytän vaalien omanani.

@ tanninen satu

Huhtikuun aamuun



Varjoissa elämän siellä on rauniot lapsuuden.
Minä aina voin sinne entiseen
maailmaan matkustaa.
En koskaan hylännyt leikkejä lapsuuden.
Minä kodistani rakennan ehkä sen viimeisen.
Teen kaikesta kaunista niin,
tie viedä saa viimeisiin päiviin loppuviin.
Vielä on kaikkeen niin suuri mahdollisuus.
Sokeus ei vielä vallannut silmiäni ihmisen.
Sieluni oudosti ajassa irti on,
voin kiinni saada hahmot maailman satujen.
Lasten silmissä ilon, taikka kyyneleet nään.
Aamun esirippu jo nousee, kovin kostea
on huhtikuun aamun heräävä maa.

@ tanninen satu

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kiire



Minulla ei ole varaa unohtaa
yksinkertaisiakaan sanoja rakkaudesta.
Etsin niitä kadotettuja sanoja ,
sanoja vaiettuja vankeudesta.
Niin paljon, niin vähän
voi sanoilla kertoa.
Tarinaa toiselta puolelta ihmisestä,
sisäisiä ajatuksia.
Uhrialttarillani palaa kiireen
saastuttama mirhami.
Kuka piiloon rauhallisuuden
maailmastani pani?

Lauantai



Valtatiellä elämän, minä teen
tämän sävelmän. Askeleiden
kaiun siihen sävellän.
Leikin valon, sekä varjojen.
Kiireen rytmin, antaa siihen
sanat hyvät juosta.
Se olkoon lauluni alku,
sanat alkoivat juuri tuosta.
Minä vielä kerran vaihdoin
asuntoa, majaa.
Niin se on joskus kiire joka
sisälläni piiskaa, takaa ajaa.
Nyt on lauantai sille laulun
sävellän, mollivoittoisenko iskelmän?

Tänään töitä tehden eteenpäin
nyt marssin. Minne tiimalasinhiekka
minut johtaakaan?
Sinne kuljen, sinne marssin,
keskellä kiireen kirjoitan sen farssin.
Sanon aamulle huomenta,
kun sade huhtikuinen ikkunaani
rummuttaa. Kevät se saa
alkaa kanssani sen leikin,
on pian taas se aika pihlajia
hunnuttaa.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Perjantai



Minä jaksoin kyllä aina soutaa,
muttei koskaan ollut ketään joka
järkevästi olisi pitänyt veneeni perää.
Nyt on taas uusi aamu, ja valon
myötä koko Suomenkansa herää.
En ehkä tänään uskalla
täysin rinnoin hengittää.
Se on ajansirppi joka päiviäni
lyhemmäksi leikkaa,
tuonenseppä ratsuni kavioita
salaa kengittää.

Sinä sisälläni olet se raikas happi,
sinua voisin täysin rinnoin hengittää.
Sinä asut minun sisälläni kallon,
olet halutessasi raikas happi taikka, typpi
joka täyttää ilmapallon.
Tänään tiedän miltä tuntuu kuinka
tuuli puhaltaa läpi pään,
kaikki järjelliset ajatukset pois puhaltaa.
Lapseni sisältäni hymyn ulos taikovat
tänään ehkä lujaa nilkuttaen kuljen.
Taas illan tullen tämän perjantain muistojeni
arkkuun suljen.

@ tanninen satu

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Pelkoa



Pelkoa ei torju ase paraskaan.
Asevarustelun sivutuotteena
hukutamme maapallomme paskaan.
Tähdeltä tähdelle kohta ajassa kuljemme.
Silmämme ihmisiltä nälkäisiltä
tiukasti suljemme.
Kylkiluut nälkäisten,
paistavat esille keskeltä kärpästen.
Rahakeräyksiä savimajoihin,
niihin joihin missä asuu toivottomuus.

Huomenna taas päivä uusi,
runon siitä kirjoitan aamulla kello kuusi.
Afrikka sarvikuonojenmaa,
Eput siitä lauloi aikoinaan,
siltä saadaan yhä uutisten mainoksiin
ihmisiä tummia.
Nälissään he jossain istuvat, kärpäset lentäen ympärillään.
Suomenmaassa hevosenlihasta tapellaan,
sitä leipäjonoissa jaetaan.
Kaikkeen kantaaottavuus,
siltä silmämme me suljetaan.
Laput silmillämme huomiseen kuljetaan.
Minä kirjoittelen tänään vain uutisia huonoja.
Ei Suomessa ole luonnossa sarvikuonoja,
eduskunnassa vain sarvilla tapellaan.
Kansalaiset kodeissaan
leikkivät vain napeillaan.

@ tanninen satu

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto