Translate

maanantai 31. lokakuuta 2011

Ikävä

Ikävä ikkunaruutuun koputtaa,
ikävä suuret siivet selkäänsä saa.
Ikävöin ystävää tärkeää,
ei ajatusta yhtään kirkasta, järkevää.

Ikkunan takana sumuinen sää,
halloween takana,
pimeä jää.
Ikävä unessa hahmonsa saa,
pois levon kaiken karkottaa.
Sumujen siltaa unessa käyn,
kanssasi kaksin,
tunnustaa en sinulle voi,
että ikävä kaikuna sielussani soi.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Öinen tuuli

Päivä väistyy illanrusko valtaa sen,
olen varjo illan tummuvan nyt vaan.
Yksin kuljen yöhön nukkumaan,
on sielussani suuri yksinäisyys.
On elämäni vallannut, pimeys sekä
syys.

Soi vaikeroiden tuulikellot,
toistaa sävelmää,
niin kilisevää sekä ärsyttävää.
Huominen sen tuskanhuuto
kaikuna vain soi,
se illanvarjoon haamukuvan loi.

Kaukana on ritareiden, utopianmaa
vain sielussani haavekuvat
prinssinsä nyt saa.
Kirjailija kirkkain aatoksin,
käy sanamiekan teroitukseen
uuden askelin.

Elämä juoksee, laukkaa kulkuaan
en unelmiani enää koskaan kiinni saa.
On saapasjalkanainen,
se höyhensaarelainen,
tai tumma Arabialainen.
Saapasjalkakissa nukkuu
aatoksissa.
Syksynkylmyys jäätää
maisemaa.

On laivat laiturissa,
siellä laivarotta yksinäinen
huutaa kylmyyttään.
Ei tule kujakissa,
ei armahdusta saa,
vain sydäntäni jäiset riimit
yhä tuskaisesti värittää.

Ikävä

Ikävä iskee kyntensä kiinni,
tarttuen lujasti nivuksiini.
Kelmeän verkon sieluuni viskaa,
virittää tyhjyyden tunteiden ylle.

Tyhjä syli valmiina syleilylle,
marraskuu nurkan takana vaanii.
Kylmyys yltää joka paikkaan,
luoden tunteen jäätävän raikkaan.

Meduusan verkkoon juutuin kiinni,
omiin sekaviin ajatuksiini.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Nouseva päivä

Jokainen yö ja nouseva päivä,
siitä jää jälki historiaan.
Sammuva tähti, ja pilvien häivä,
ne jotakin aikaan täällä saa.

Varjojen leikki käy päivien yllä,
kastetta täynnä on syksyinen maa.
Elokuun elontie kasvaa kukkaishunajaa.
Pesän tahtoisin rakentaa viimeisen kerran,
lämpöön sen nukahtaa.
Astella ahonlaitaa, kulkea ilman
talvipaitaa, pilvien laitumille vaeltaa.

Syyskuun syliini sulki äitimaa,
lokakuu lohdun pois otti,
marraskuu kohta mahtiaan kantaa.
Roudan lyö maahan,
joka talvelle sillan antaa.
Olen kuin kirja viimeistä lukua vailla,
mieleni kulkee kaukana,
utopian, sekä satujen mailla.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Sumuun kasvavat silmät

Ääni huilun soi kuin myrsky raivopäinen.
Sumuun kasvavat silmät,
hetki hetkeltä kirkkauttaan voimistuen sykkivät.

Kauppakatu yöllä elää,
yksinäisyys sydänalaa kaivaa tikarilla salaa.
Elämä sen juuri löysin,
hetken se kiitää varkain vauhdilla vaihtaa mieli alaa.

Näetkö kadun yllä valot,
ne valaisee heikosti lähitalot.
Kuin tähden lento,
sekä nainen hento,
katulampun alla äijärento
suudelmaan taipuu
vartaloiden kaaret.
Jossain lapsi pieni löytää
öiset höyhensaaret.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Niinivaaran kirjastossa

Olen kirjastossa,
siinä jossa luin
Tove Janssonin elämänkerran.
Se sykähdytti ajatuksiani
suuremman kerran.

Tuutiksi, lapseni minut nimitti,
Tiuhti, sekä viuhti pienet kaksoseni ovat
hän kimitti.

Esikoinen, suurenmoinen Nuuskamuikkuseksi
syntyi kai.
Keskimmäinen keijukainen
nimityksen Mymmelin hän sai.

Tuutikki talvenlapsi,
luistimet kun jalkaan saa.
Talven tullen jäätäpitkin,
kuin tuulispää niillä ratsastaa.

Kalastaja olen myös,
pilkiaikaa odottelen,
nyt onkimadon koukkuun
pujottelen.
Viinijärven järvenpäällä,
istua nyt kalasäällä.
Se on jotakin suurenmoista,
elämyksien pitkä pirta,
kutsuu minua pois terassilta.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Lasten runo

Riemu, sekä leikki
on iloksi lasten.
Poski poskea nallea vasten
selattiin yöllä
taas satujen saareen.
Törmättiin kauniiseen sateenkaareen.

Äiti ja lapsi
sylissä Herran,
elämänkaaressa viimeisen kerran.

Enkeli kaunis,
teitä palvoo,
polulta horjuvaa askelta valvoo.

Unienlaaksonlohdunsyli
kantaa maailman karikoiden yli.

Aamuruskonmaa

Aamuruskonmaa kasvaa purppuraa.
Olen juopunut viinistä sateenkaaren alla.
Istunut kuutamossa Otavansakaralla.

Tanssinut pilvenhattaralla,
mutta mikään näistä
ei olevaikuttanut niin paljon
kuin kosketuksesi sun,
vieläkin ajatuksesta punastun.

Ruusuntuoksuinen runo

Saat runon ruusuntuoksuisen,
sinulle itse kirjoitin sen.
Ajattelin ajatuksin vain sinua.

Sydämessäni sinulla on
suuri paikka,
tatuoitu kuvasi
sieluni pintaan.
Se on siinä,
ei kulu pois.

Ajatus

Ajatuksienivekko ahtaaksi käy.
ei ulopääsyä labyrintistä missään näy.
Olen sekaisin sinusta pyörällä pää,
suljettu sanojeniruukku
aivojeni sisälle jää.

Yönsylissä piilossa pimeän alla,
turvapaikkani Otavansakaralla.
sydämeeni tatuoituna vain
sinun kuvasi on.
Päivienivirta malttamaton
kulkee elonvirrassa kulkuaan.
Lämpimän tunteen sinusta sieluuni saan.

Yön sonetti

Minä tykkään sinusta,
enemmän kuin kenestäkään muusta,
enemmän kuin taivaan kuusta.

Piileksin täällä pimeässä,
yön pilvi verhon alla.
Unessa Afroditen lapsena,
pää piilossa pensaassa,
taivaan tähti vyön alla.

Ajatukseni meduusan verkko
seittejä ympärilleni kiertää.
Ympyrää ajatukseni sinusta kiertää.

Sinä,jos haluaisit minulle enempi 
kuin vain hyvä ystävä olla.
Niin ei olisi mieleni karkuteillä 
elämän merillä tuuliajolla.

lauantai 22. lokakuuta 2011

ÄITINI

Vierain ihminen päällä maan,
mikä meitä yhdistää?
Kannoit minua kuukautta yhdeksän,
sitten sanoit sinut synnytän.

Kädet täynnä sormia
tuskaa tuovia,
ei silityksiä helliä.
Lyönnit käsien suurien,
sanojen vihaisten
luoma tuska.

Syli ilman lämpöä,
lohdutusta.
Sydän kylmä,
jonka lämpöä koskaan
kokea saanut en.
Mihin sinua koskaan tarvitsen?

Mummonne mitä hän teille
lapsenlapsille koskaan antoi?
Sylissään teitä koskaanko kantoi?
Kysymyksiä kysymysten perään,
näihin tänäyönä , mä herään.

perjantai 21. lokakuuta 2011

En minä paljoa vaatinut,
vain kaiken.
Sumusta kasvaa silmät
läpi usvan, sekä jään.

Eiliseen kasvavat juuret suurten runoilijain,
huomiseen kaikuu huuto seireenien.
Taio sanat yli mainingin kantavat,
sanat lohdun, sekä ilon antavat.

Sielullani kirjoittvat haamut
kuoleiden runoilijain,
meduusan verkossa sanojen tulva.
Vaatii pääsyä tuonenvirran yli,
kirjoita niin kauan on aikaa,

Vain vähän aikaa

Vain vähän aikaa jakaa tätä syksyn taikaa.
Ensi yönä tulee talvi,
takertuu kylmyys yksinäisiin.
Minä jälleen elämää kelaan,
filminauhana uudelleen.
Kuinka ystävät rinnalla kulkevat,
silmät unelmiinsa öisin sulkevat.

Kuljen jäljillä suuren kaipauksen,
kirjoitan runoihin riimit sen.
Olen nähnyt taiat Midaksen,
tuntenut rahan houkutuksen,
nähnyt rikkauden, sekä köyhyyden.

Nähnyt väkivallan,
kaukaa kiertänyt aidon rakkauden.
Olet iskut sieluuni ottanut lyönneistä
narsistin,
kantanut tuskaa tietenkin.

Hetken täällä ajassa lepäisin.
Olen palanut tulessa,
antanut sydämen pettää jään,
nyt kuljen sieluin sammunein.
Elämä kuin leffaa Kaurismäen,
sinun huuliltasi join nektarin.

Hetken luulin, että harhoja kuulin,
sekä löysin viimeisen sataman viimeinkin.
Nyt vaellan vaikka suunnan kadotin,
sinun sanasi satutti ,viilsi ja rikkoi
palamaan sulat enkelin sai.

Satujensaari

Satujensaaren sateenkaaren
näen nousevan ylle taivaanpilvipaaden.
Kätketty aarreruukku
löytäjää vailla,
keiju pieni piilossa
utujenmailla.

Kerro äiti siitä,
miksei onni riitä
kantamaan pientä lasta,
karikon yli, ehjänä
jalkojansa loukkaamasta.

Kerro prinsessasta, sekä prinssistä.
Kerro siitä Hannusta, kerro koirasta,
kerro Kertusta , ja kasvavasta rypäletertusta.

Äiti sylisi on lämmin, sekä hellä,
kanna meitä Satujen laaksossa
tarinoissasi suurella sydämellä.

torstai 20. lokakuuta 2011

Syksyaamu

Sytytin kynttilään liekin,
sitä katselin hetken,
ja unelmoin.
Yö syliinsä minut nyt sulkee,
olen sulkenut ikkunaverhon,
avaan aamulla sen uudestaan.

Näen aamun nyt valkenevan,
unen naurun, ja laulut tunnistan.
On aika lokakuun sumuisen aamun,
se pois hävittää keskiyönhaamun.

Kas syksyhän saa minut ajattelemaan,
mitä muuten en muistaisikaan.
Etsin jotain mikä minulta unohtunut on,
sitä koskaan löydänkö ,vai onko kaipuu
sammumaton.

Nyt rakastan kai enemmän kuin koskaan
rakastin, vaikka vierelläni ei ole kukaan.
On tärkeintä vain sydämeni ääntä noudattaa,
suo silmiini valon syttyä, kun rakkaus saapuu.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tyhjääkin tyhjempi pää

Tyhjääkin tyhjempi pää

Tyhjääkin tyhjempi pää,
onttona kaikuu, ei yhtään sananhelinää.
Huominen huutoa vailla,
tänään tyhjyyden kaiku onttona soi.

Loma, odottaa toimintaa,
lokakuun lohduton syli,
kantaa tämän tylsyyden yli.

Runoilija ilman muusaa,
elämä virikkeitä vailla.
Kuljen taas utopian kaukomailla,
huominen vastaatko huutooni mun?
Tänään tylsyyteen taas tukehdun.

Silkkiä

Silkkiset siivet, ilmalento
nainen on nuori, kaunis sekä hento.
Kevät on keijujen nuorten aikaa,
kesä kauniiden naisten lumon taikaa.

Vanha kaunis nainen,
johon aika ei ankarin käsin koske,
rientää syksyn tuulien syliin,
matkaa talvea kohti.
Hetken silmäsi suurta
onnea hohto.
Sitten sammui silmien
ilo, sekä onni toivottomuutta
nyt on harteillasi tonni.

Usko on ainut elämäsi lohtu,
toivo vähän valoa kantaa,
armo osansa sinulle joskus antaa.
Yksinäisyys uutiskynnyksen ylittää,
runo on luotu lohduksi lasten,
sanat sointuvat harmaahapsen.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Ihana mies

Ihana mies,
komeakin käveli ohi
keinuvin askelin.
Silmää iski,
hymyili kai
sydämeni hetkeksi villiksi sai.
Kirjoin kirjeen,
sanoitin laulun.
Meikkasin kuluneen naamataulun.


Runoilin runoja,
kai kirjaa kaksi.
Sai hän elämäni valoisaksi.
Mieleni lensi,
ajatukseni amorin siivellä kai,
huomasin et on jo lauantai.

Aamu

Kun aamu joskus palaa,
niin syön aamupalaa.
Sydämeni salaa,
se katseestasi palaa,
ja vihloo sydän alaa.
Sua vilkaisen nyt salaa,
voi naista katalaa.

On mielialani nyt pelkkää
matalaa.
Ja unen ilmalento,
oli kaunis sekä hento,
nyt aamulla on oloni
melkein rento.

Tunne utuinen,
sekä hellä,
on päällä sydämellä.
Katsotaan nyt,
onko uusi rakkaus
sieluuni syttynyt.

Yön hiljaisuus

Hiljaisuuden maan
näen kuninkaan,
hän koskaan ei kai
luovu kruunustaan.
Yö varjoillaan jo peittää
kylmän maan,
ja tuuli puhaltaa.
Se kylmän kasvattaa,
nyt kynttilöiden meri
kasvaa sieluun sisälleni.

Kirkkaudessaan
läpi öisen oudon maan,
syttyy valo sieluuni taas.
Se lämmön mulle suo,
ja ohjaa rakkauden luo.

Kuin äiti lapsilleen
rakkautta jakaa saa,
on sisälläni rakkautta
sen voin jakaa muillekin
kuin lapsilleni vaan.

Lokakuu nyt lohdun tuo,
se ohjaa läpi pimeyden
kirkkaan joulunvalon luo.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Menneisyys

Menneisyys on suljettu,
huominen avoinna,
syksyn tuuli saa taas multa suunnan sekoittaa.

Tiedän että huominen edessäni on
vain yhtä suurta unelmaa.
Monet ystävät kulkevat rinnallani,
monet hiihtävät perässäni.

Mä tähdenlennon näin,
ja rakastuin, vastavirtaan
pitkän matkaa uin.
Luovutin, ja klovninpuvun päälleni puin.
Ole siinä minä tässä,
kahdestaan ihmisvilinässä.

Rakkaus, huumori, nauru
sekä yksi yö.
Sydän kaipauksesta nyt lyö,
yöllä taivalla oli kirkastähtivyö.
Minä tähdenlennon näin,
ja rakastuin, vastavirtaan
pitkänmatkaa uin.

Aika täällä maanpäällä ylitsemme ajaa,
se matkamittarissa kokoajan raksuttaa.
Ikuisesti sielu vaeltaa,
se kristallisen kuoren päällensä saa.
Näen taas unta, kuinka rauha, sekä
rakkaus maailmaa hallitsee.

torstai 13. lokakuuta 2011

Nostalginen päivä

Nostalginen päivä on tänään täällä taas.
Ne on näitä helmiä, jotka
kirkkaina kimmeltäen
elämänhelminauhaan liitetään.

Sensuelli Elli,
elämäänsä etsimällä
eilisestä, kaikki kauniit
muistot elämäänsä
onnelliseksi päivän saa.

Yksinäinen yrittäjä,
jossain parkkiautomaattiin
kolikon pudottaa.
Elämässä eksyen,
käy kauniit jalat korkokengissään
naivinainen koiraa taluttaen
vierellään.

On paratiisin rauha poissa,
lennän noissa keskikesän karkeloissa.
Onnellisin päivä oli jossain poissa
piilotettuna, aivojeni sopukoissa.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Kirjastossa

Kirjastossa kirjoitan,
tämän pienen tarinan.
Muumilaason marraskuu,
edessäni avautuu.

Tove Jansson,
elämänkerta,sen jo luin,
ajatuksiini puin.
Nyt on selvää tärinää,
muumilaakson synty tää.

Aamunavaus tänään oli
muumilakson tunnelmissa,
Utran pikkukappelissa.

Tiinapappi kertoi meille,
elon teille eksyneille;
muumista, sekä haisulista.

Huomenna olen Sinkkolassa,
mielessäni Viiru sekä Pesonen,
niitä näitä kirjoittelen.
Blogiini tähän,
tunteita sieltä täältä,
maistelen niitä vähän.

Kauniita sanoja sinulle

Kauniita sanoja,
korulauseita kirjoittaa saan.
Sadepisaroiden laskeutuessa
ikkunaruutuun kimaltavaan.

Syksy maalaa sieluni kauniiksi niin,
tarttuen ajastusteni kirkkaampaan kristalliin.
Ystävyys, siinä lämpö suuri sydämen,
anna kätesi lämmin,
niin kuljen vierelläsi siihen tarttuen.

On sydämeni lämmin niin,
se hehkua luo päiviin kylmeneviin.
On kätesi sun turvallinen ja lämmin,
siihen piirrän ajatuksissani suuren sydämen.

Lokakuu se lohduttaa, ja saa sielussani
valon palamaan.
Kynttilöiden meri,
kuuma kuohuva veri,
se paljon lämpöä aikaan saan.

Tule vierelleni kulkemaan,
sinä sinun paikkasi on,
parhain ystäväni muille tuntematon.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Muistatko vielä kasvojani

Tunnen sormesi liikkeet jälleen
unessa poskellani,
muistatko vielä kasvojani.
Rakkaus repii sydäntä,
sanojen salattu viidakko,
sinne etsi oma tie.

Häpeätkö nyt,
kun onni on kauaksi hävinnyt,
elämä elämättä kadonnut.
Saattohoidossa odotat kuolemaa,
sitä viimeistä helpotusta,
kun tuskaa nuolee maa.

Maailman rattaat ruosteessa on,
poissa onni, sekä ilo sammumaton.
Naura naurusi ajoissa,
iloitse ja tee onnesi oma satumaa.
Istuta sinne rakkautta, unelmaa.
Vaali hellien rakkaasi suudelmaa.

Tässä ja nyt elämä sykkii
villinä jaloissa,
juhlaliput liehuvat tänään saloissa.
Kirjoitan arjen narinaa,
oman elämäni prinsessan tarinaa.
Myöhäistä elää sitten,
kun aikani ohitse on,
siihen asti kaikukoon lauluni
iloinen sammumaton.

Moni ohi katsoo ei minua nää

Moni ohi katsoo ei minua nää,
kynttilän liekki vain käsiäni lämmittää.
Liekki peiliin heijastuu minun silmistäni.
Sinulla on ainoat silmät jotka näkevät läpi sieluni,
aina sydän joka tuntee lyönnit sydämeni.
Mietitkö vielä,
siellä elämän tiellä
miksi unessa hyväilet käsilläsi kasvojani?
Kyyneleet silloin kuolevat,
tulisit taas viereeni, odotan sinua .
Sinulla on sydämeni sydämessäsi,
ajatuksissani
kätesi kiinni minun kädessäni.

Istun ikkunan luona,
kuuntelen myrskyn taikaa.
Niiden läpi tuulee,
asunto hiljalleen viilenee.
Taika taas päivääni leviää,
ei kynttilän liekki jaksa enää lämmittää.

Odotan sinua saavutko vielä,
tartutko käteeni tällä elämän tiellä.
Siistitkö siivet pudonneen enkelin,
että ilmalentoon taas nousta jaksaisin.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Minä pääni muistan painaa

Minä pääni muistan painaa

Minä pääni muistan painaa,
tämä elämä on vain suurta lainaa.
Tuuli puissa huutaa,
syleilee myrskyisin käsillään
täysikuuta.

Marjalassa yön pimeys,
on viittansa alle kätkenyt
maan.
Äiti parvekkeella lapsellensa
laulaa taas.
Naapurissa tuulikellot soittaa sävelmään.
Lauantai laineille kaarnalaivan lähettää.

Lokakuu kynttilämeren sytyttää,
on niemensuussa nuotio lokakuussa.
Sillan alle kanavalle nuoret tekee
lemmenpesää,
muistelen kuumaa keskikesää.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Rakastan sinua

Rakastan sinua, niin paljon
,paljon enemmän kuin ketään muuta.
Raastavat sieluni pinnalla siniset
ikävän kylmät sirpaleet.

Viestien viidakossa tyhjyys
kaikuu onttoon tynnyriin.
Mykkä mieli, sanaton kieli.
Tahtoisin niin paljon sinulle sanoa,
tunne lämmin, sekä hellä elää
sydämellä.

En sanaa suustani saa,
vaikka aivoissani huutaa avaruus.


Jokainen yö, se nauloja sieluuni lyö.

torstai 6. lokakuuta 2011

Tunteet

Pelko peiton alle käy,
ei missään enää tietä unen satamaan näy.
Se kylmän varjon aamuyöhön asentaa,
nousen ylös, alan runoa nyt kirjoittaa.

On runoilija kovin herkkä ihminen,
on aistit aina avoinna käy tie tunteiden
läpi myrskyten.
Lokakuu loputtoman riimin syksyn ylle
kirjoittaa, se kynttilöiden kirkkaan meren
parvekkeelleni sytyttää.

On merirosvolaivani turvallisesti satamassa nyt,
ja mastoon kirkas valolyhty syttynyt.
Olen ankkurissa, silti sydämessä aina myrskyää,
tämä laiva tuskin karikoihin elämän kiinni jää.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Oudossa tuulessa

Ontossa tuulessa syntyy usvasää,
mä kuulen kauniita lauseita.
Kaikki niin kalliita,
pitää vaan uskaltaa
tulevaisuuteen hypätä.
Fenix-lintu nousee ilmaan tuhkasta,
kaikista helpommin,
tuuli lyö kasvaviin siipiin.


Ei kannata leikkiä kenenkään tunteilla,
maalaan maailmaa ruskan väreillä
puolikkaan ihmisen.
Missä toinen puoli on sen?

Lokakuu laudat lyö kesämökkien ikkunoihin.
Ihmettelen kuinka kaksi ihmistä voi sattumalta
törmätä yhteen.
Maalaan sanoilla sen,
tunteen yllätysen,
sillan rakennan huomiseen.
Mä en koskaan pelkää seuraava aamua,
vaan pelkään aina saapuvaa iltaa.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Liikaa rakkautta

Liikaa rakkautta voi saada,
se tappaa tukahduttaa.
Sammuttaa liekin sisälläsi,
vihan syttymään pahimmillaan
aikaan saa.
Myrskyissä elämän,
mä aallokoissa vaellan,
on mastossani merirosvolippu,
olen soutajaksi ;orjaksi
kahlehdittu.

Etkö nähdä sä voi,
kun sieluni kannel
tuskaa, sekä iloa vuorotellen soi?

Kiitos Herneelle kommenteista

Kiitos Herneelle kommenteista, en näköjään koskaan pääse kommentoimaan itse noihin kenttiin. Kyllä uskon kakois-sieluihin joillakin voi olla sen sielun hyvät puolet ja jollain huonot puolet. Identtisistä kakosista monesti kumpikin kuolee samanapäivänä samalla lailla, esim auto-onnettomuudessa eri kaupungeissa. Tämä on käsittämätön asia.

Lokakuu

Lokakuun lohdutus kantaa syyskuun yli,
jonnekin kauan sitten kadonnut lohduttava syli.
Valo virtaa pimeään nurkkaan,
arasti alkavaa kuukautta kurkkaan.

Tyhjyys kaikuu päittemme yllä,
sielu haluaisi täyttyä energian syleilyllä.
Sienien aika poistua saa,
parvekkeelle istutan talven kanervaa.

Lokakuu lohdutus luoksemme tuo,
kynttilän valon iloa, iltoihimme tuo.
Ystävä kallis, käteeni tarttua saa,
matkaamaan kohti talven aikaa valloittavaa.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto