Kelluvat ajatukset sulkeutuvat aukeavat ukset
häkkivaraston nurkkaan unohtuneet sukset
vuosikymmenten sanatottomat muistot
rakkauden vuodet tutut lehmuksien kaadettujen
puistot Joensuu jatkaa omaa historiaa
minä siitä kirjan kirjoitan vuonna koronan
lupauksia en tahdo ilman lunastajaa
huone on hämärä enkeliverhoinen ikkuna
odottaa valon pian saapuvan
suuret ajatukset saapuvat taas ja lyriikan virta virtaa
suutelen muistoja rakkauden salaisuutta
tunnen ajan kantavan en odota liikaa ajan meille antavan
suuret historian tuulet puhaltavat
viellä meillä jalat eteenpäin kantaa
niin ohut on sielun hopealanka sisällä ihmisen
minä kuuntelen historian havinaa
ja olen niin kuin ajatar lyriikan siivet hyvin kantaa.
