Translate

torstai 31. maaliskuuta 2011

Leipäjonot

Kuka pelkää mustaa mieltä?
-surulla suurustan suuren mustan kattilan.
Tulen annan kuumentaa alta suurta kattilaa,
lapset sitä hämmentää.
Itkuvirren äiti keittää,
kauniit sanat piiloon peittää.

Surusta Suomen kansan,
tein liian suuren ansan.
Hukkui siihen ilot ,huvit
naurut narahti loppuun nauretut.
Ei tullut uutta Urhoa,
ei uutta suurta sananmiestä,
joka olisi leukojaan alkanut piestä.

Väinämöisen kansa,
uikuttaa suruansa.
Velliä vetelää lähettää
kohti etelää.
Leipäjonot suurenlaiset,
niissä ovat miehet , naiset.
Hiljaisina seisoo kansa,
odottelee pussiansa.

Lyön laudat ikkunaan

Lyön laudat ikkunaan,
ne sielun silmät piilottaa,
että kuvaasi en nähdä saa.
Maa käy poissa raiteeltaan,
Japanissa palellaan.

Tarotkortit kaiken näyttää,
tyhjyys kaikki päivät täyttää,
vuoteestani nouse en;
minä myöskin palelen.

Vinttikoirat viluissaan käyvät
uniini juoksemaan,
liike sulava ja kaunis niin
piirtyy sielun syöveriin.

Mimosa jaloin kevein juoksee
kohti suurta unelmaa,
on helvetti päällä maan,
ja fexix-lintu syttyy palamaan.
Mun rakkauteni se purkkiin meni
säilykkeeksi pakattiin,
ja kaappiin piiloon nakattiin

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Anni Domini

Juureni Sisilian maassa,
mullassa niin ravinnekkaassa,
missä versosi viinipuut,
missä suuteli simasuut.

Anni Domini,
viini ja kauneus
suonissani virtaa,
mustaa katselen elonpirtaa.

Vanha nainen ruumiissa niin
nuorekkaassa,
sielu kaukana vaeltaa
pilvien välissä taivaassa.

Levoton mieli,
piskaava kieli,
avoin oven pieli.

Tuskaa ja onneja,
hämmennän sanoja tonneja

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Nainen

Nainen on nännejä kaksi,
nainen on elämän taksi.
Nainen on niittyjen villa,
nainen on kypsä hilla.

Nainen on naimista varten,
nainen on ystävä onnetarten.
Nainen kantaa kohdussaan elämää,
kun mies naisen siementää.

Nainen on nalkuttava akka,
tai nainen on savuava takka.
Nainen on kaunis tai ruma,
tai loputon tukkien suma.

Nainen on neito nuori,
tai vanha kumara muori,
nainen on elämäntoveri ,
tai pois luotansa työntävä tulivuori.

Rakkaudesta sokea

Mä olen rakkudesta sokea,
pitikö tää kaikki vielä minun kokea.
En jaksa ajatuksissani mitään muuta,
kuin nimeäsi hokea.
H.... oi H... mä olisin sun Kerttu,
sä olisit minun rypäleterttu.

Olen oppipoika elämän,
sua rakastan.
Tytöt ottaa pulttia,
nauraa mun nimikulttia.

Katso silmiini ne on syvän ruskeat,
käteni tyhjät raukeat.
Huhtikuuhun kiirii huuto
oinaan teurastetun.
Ilman sinua hukun uniin
kauheisiin,
jos mä nimeäsi
toista en saa .
Kuvaasi mielestäni poistaa
voi en kai milloinkaan.

Huhtikuussa hulluus tarttuu,
muistoihin, kun päivät karttuu.
Keltaisen omenan Aatamille ojennan,
ohjenuorat oikeaan,
suunnan näyttää kokonaan.

Sekoaa taas elonpirta,
loputon on sulavirta,
kanavan nyt aukaisee,
kalaparven säikkyvän
liikkeelle nyt laukaisee.

Liplattelee vedenpinta,
auringosta kova hinta,
rakkauden rautamaille,
niityille niin autuaille.
Kaipaa kaunis kaihomieli,
mykäksi ei kai käy kieli.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Perjantai

Saapui perjantai,
seinää potkin vain.
Murtunein varpain käyn
lauantaita vastaan,
et tanssi tänään
luoja kurittaa lastaan.

On aika pysähtyä,
hiljentää,
tämä on vain elämää.
Mitä silmät ei nää,
sen sydän käsittää.

Tänään en lennä,
tänään ei minnekään mennä.
Ajattelen pyörätuolissa
kuka istuu aina,
niin tämä on aivan pientä,
eikä suru yhtään paina.

Onnen satumaa

Onnen satumaa,
jossain sarastaa.
Voit siitä pienen palasen,
vain joskus varastaa.

Karikkojen keskellä
piilossa se on jossain,
alla pilvien valkoisten.
Sateenkaaren pää
kätkee onnen ruukun sen.

Koskaan löytänyt sinne en,
kuulen vain kaiun
loittonevien askelten.

Perjantain peloton peitto,
viskataan viikon ylle,
syli lämmin valmis
kuumalle syleilylle.

Haavemaa täynnä,
amorinjousia,
aamulla löytää
yhden voi kaikkein aikaisin nousija.

Kirjoitan minuutin,
kirjoitan kaksi,
elämä ei siitä tule sen paremmaksi.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Feenix-lintu

Kuin feenix-lintu tuhkastaan,
yritän jälleen ilmaan nousemaan.
On väsynyt sieluni peilaamaan
mustaan veteen katsomaan.

Tahdon vielä löytää arjensatumaan,
en ala kaikkea katumaan,
tai luovuttaa kaiken elämässä saan.

Sytynkö taas palamaan,
että synnyn uudestaan.
Valmis olen kuolemaan,
tulta höyheneni nuolemaan.

Viritä se virvatuli,
kuumempi kuin missä tina suli.
Tee suuren suuri kokko,
höyhenistäni tuhkarokko.

Käryävät sulat nämä,
sielu tuskan jähmettämä.

Otavan ritarit

Otavalla ratsastaa ritaria seitsemän,
joista yhdelle ainoastaan sydämeni menetän.
Ritari niin tumma niin,
särkee minut palasiin,
ruukkuni mun nyt on särkynyt ja onneton.

Mustaori kaunis on,
korskea, sekä levoton.
Tähdet toiset syttyy niin,
sammuakseen kyyneliin.

Ritarit nuo muut vaan,
kuuta kohden ratsastaa,
sakaroilla Otavan.
Minä kuuta kurkotan,
kauemmaksi se liukuu vaan,
jään iäksi kiinni Otavaan.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Tyhjä katu

Tyhjä katu yksinäisen kulkea,
kengänkorot kopisevat
,kaikuu äänet askelten.

Elämää suuremmat äänet,
ovat hangen alle jääneet.
Tuuli tuo tuoksun jostakin,
pizzantuoksu särkee kevään lumouksen.
Saa aikaan vallankumouksen,
nälkä herättää
mielikuvan;
notkuvista lautasista,
täynnä herkkuja.

Vesikielellä; buffan mainosvalot
houkuttelevat lämpimään
sisäilmaan.
Kevät odottakoon vielä hetken,
teen makumaailmaan,
oman salaisen retken.

Otavan ornamentit

Ornamentit otavan,
niille jotain rakennan.
Annan soinnut kitaran,
ilmoille nyt sovitan.
Saarille seireenien,
kuuluu laulu kerubien.

Jossakin on maa,
jossa kasvaa kunniaa,
voittajille sankareille arjen.
Joutilaille joku paikka,
soittajille balalaikka.
Ilmaan luo taas sävelen,
tätä tietä kävelen.

Jalat vievät eteenpäin,
mieli aina taaksepäin.
Valmiina vaeltamaan
riisuttuna tuonelaan.
Ei ole enää mitään,
mikä siivilleni ilmaa alle antaa,
ei enää mitään joka tulevaisuuteen
onnen antaa.

Särjetty on sieluni saviruukku ,
jäljellä suljettu postiluukku.
Ota en mitään vastaan,
suren vain menetettyä ystävää ainoastaan.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Mies

Tumma mies,
vahva ja lihaksikas,
niin sen pitää olla
kanssani kuutamolla.
Hassutissipoika,
huumorinkukka
on paras lemmenjolla.

Sydämeni on tuuliajolla,
sillä laivani upposi pohjaan,
levotonta lauttaa
myrskyissä ohjaan.
Ei ole ruorissa kukaan,
kapteeni hukkui
myrskyn mukaan.

Naamakirjassa tissipäivää huomenna
vietetään,
taitaa tulla hauska päivä,
se jo ennalta tiedetään.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Suru

Kuolema korjasi kalleinta pois,
tuskaako elämä tää taas ois.
Seitsemän päivää onnea kokea sain,
sitten viikatemies saapui vain.
Päättäen elämän nuoren niin ,
nukahdan jälleen kyyneliin.

Haihtui haaveet yhteisen elämän,
itkenkö päivää seitsemän.
Kuolema korjaa niittäen viljaa,
elämäkö onnea vaniljaa?

Sanaton suru maailman yllä,
kuolemanenkeli saapuu kyllä,
viikatteen viimeisen ilmaan lyö
elävän sielun kadotustyö.

Hautajaiset toistensa perään
valkoisia kalloja arkulta kerään.
Suruhuntu peittää pään,
sydämeni tuskaan viiltävään taas
yksin jään.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Isänmaa

Isänmaa ja äidin veri,
pimeyden huutaa veri.
Haudoistansa nousee kansa,
pakanuuden paha ansa.

Kumarra en pedonmerkkiä,
etsin sitä postimerkkiä,
jolla voisin lähettää
evankeliumin sanomaa.

On annettu nyt mulle lahja,
olla täytyy nyt mun vahva,
kirjoittaa nyt uutta varten.
Maailma on vallassa pahatarten,
enkelille ojennan
puhtaan valkean lakanan.

Käännytätkö nyt pakanan,
kun tätä kirjoitan ?
Kirkkaus loistaa kaikkialle,
kiirii sana Jumalalle,
sormia nyt minun käyttää.
Aivot sanoin uusin täyttää,
sanoo kirjoita,
mitä käsken.

Enkeli oli vierelläni äsken,
kirjoitanko kielillä kuolleiden
runoilijain,
suuren lahjanko Jumalalta sain?

Itkee äitimaa

Taas äitimaa,
nyt itkuun purskahtaa.
Kohta sataa uraania niin
kuumaa polttavaa.
Suomenmaassa kansa joditablettejaan jonottaa.

Se tekee kipeää,
kun uraani halkeaa,
ja vikaa ilmaan tuhkaa valkeaa.
Nyt mulle kertokaa,
kun kuolee maa,
mä tahdon kaiken unohtaa.

Mustaan aukkoon maapallo sukeltaa,
kun se suistuu paikaltaan.
Silloin ajallaan maailma käy
tuhoon valtavaan.

Japanissa kaikki katoaa,
kun ydinvoimalat räjähtää.
Niin voimaton on pieni ihminen,
se toivoo vaieten,
ei usko Isä Jumalaan ;
vaan kaikkeen turhaan mammonaan.

Haaksirikkolaiva

Laivan kapteenin lupakirjan menetin,
lankulle nyt astumaan mua köysin talutetaan.
Merirosvojoukko nyt ,
minut on köyttänyt.

Karilla tämä laiva on,
särkynyt ja purjeeton.
Tule, ohjaa tätä laivaa,
minulla on aarekartta,
ala kaivaa.

Papukaija mastossaan,
huutaa kurkku suoranaan,
kaiku vastaa huutoihin,
minä suunnan menetin.

Laivan kokki nilkuttaa,
kohti pientä kajuuttaa,
rommipullo taskussaan
laulaa humalaa laskussaan.

Kevät myrskyt puhaltaa,
laivaa alkaa huojuttaa,
lankulle nyt tieni vei
pelastusta ole ei.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Rauha

Syvä rauha vallannut on maan,
sydän levoton voi hetken nukahtaa.
Sataa lunta; valkeaa unelmaa,
taas kohta aura-autot ratsastaa,
tätä valkeata maisemaa.

Aamussa Marjalan,
taas avausta päivän kirjoitan.
Päivään tähän hyppään mukaan,
pois ei siitä pidä mua kukaan.

Kevään keljut kujeet,
niitä hetken pakoilen,
sitten siivet vahvat valjastan;
hylkään runon maailman.

Maaliskuu

Maaliskuun mahti,
kiivas on tahti.
Oinaat ottavat vallankahvat,
sarvet on taisteluun kyllin vahvat.

Tömisee tanner,
heilahtaa luminen manner,
jalkojen alla.
Paikka on parhain,
nyt maailmalla,
kevään leikki
ei ole feikki.

Jotakin odotan,
saapuuko koskaan?
Kohta hukumme lumiseen loskaan.
Jalkojen alla murenee jää,
petollinen on keväinen sää.

Minä vastaan ei

Minä vastaan ei,
toinen minun sydämeni vei,
en tahdo timanttia seitsemän,
tahdon onnellisen elämän.

En tahdo mammonaa,
en puolta valtakuntaa,
en punaista ja perunaa;
tahdon rakastaa,
olla sydämeltäni vapaa.

On sydämeni vallannut toinen,
en kahlita mä sitä voi en, pelastusta
rukoilen; tuskaa tätä tahdo en.
Vapautta sydämen,
liekit polttaa korventaa,
unta en nyt öisin saa.

Vallannut nyt vaarat on
sydämeni karikon.
Merirosvo kaappari
sydämeni on ankkuri.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Kevätmyrsky

Lähetä minulle viesti tuulen,
äänesi hellän unissa kuulen,
lähetä sanoja helliä kaksi.
Lähetä unien maan salainen taxi,
kiedo minut uneen hellään,
lepoon riittävään silitellään.

Siivillä murtuneilla ilmaan nousen,
lennän osumaan amorinjousen,
uni on luotu lahjaksi naisen;
särkyneen janoisen alamaisen.

Palvoisin sinua,
olisin hellä.
Kantaisin suurella sydämellä.

Aika on tullut keväisen myrskyn varmaan,
tuovan sen toivon lohduttavan viestin armaan

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Yöllä

Kirjoitin laulun,
kirjoitin kaksi,
yöllä saapui uninen taxi.
Pihaan se kurvaisi
parkkiin survaisi,
runonratsun paikan vei.

Hikisellä työllä leivän saa,
harrastukset vain huvittaa.
Jossakin onnellisten maassa,
paikassa autuaassa,
amor joustansa virittää;
kevään keijuille viestittää,
Aika on tullut rakkauden haamun.
pois on aika talven haamun,
kunnaille Karjalan ,tyttöselle
Marjalan uuden laulun lahjoitan.

On aika aamukahvit keittää,
sitten yövaatteet heittää,
virtuaaliaalloille matkaamaan
tai Joensuun torille tallaamaan.

Ankkurissa

Mä jäin sinuun kiinni kuin kärpäspaperiini,
vaikka kuinka kamppailen irti pääse en.
On pitävää vain liiman pinta,
rakkauden on kova hinta.
Pyristelen aina vastaan,
amor ei koskaan sääli lastaan.

Aallokossa rakkauden
vanki olen kylmyyden,
sisälläni liimamyrkky,en
haluaisi olla mikään tyrkky.
Mykkäkoulun kapteenin laivakirjan suoritin,
karikkoihin rakkauden laivan ohjaan kyynelten.

Merirosvon kohtasin kiinni jäin sen pihteihin,
laivassani musta lippu;
sydän täysin kahlehdittu.
Elämässä maksan kovaa hintaa,
rakkaus, kun raapii pintaa.
Tästä laulun kirjoitan,
Afdoriiten antaman,
aalloille sen sanat vien.
Meren-neidot näyttää tien
alle meren maailman
rakkauteni upotan.

Ankkurissa laiva on
keinuva ja levoton.
Uutta matkaa odottaa
kohti suurta ulappaa.
Kapteenin on vaihduttava,
turhan rakkauden on haihduttava,
merirosvoksiko nyt meen
laivaan toiseen purjeelliseen?

Laivani on kaapattu,
mastoon minut sidottu,
sydämeni kapinoi,
siitä uusi laulu soi.

Mä jäin sinuun kiinni kuin kärpäspaperiini,
vaikka kuinka kamppailen irti pääse en.
On pitävää vain liiman pinta,
rakkauden on kova hinta.
Pyristelen aina vastaan,
amor ei koskaan sääli lastaan

Rekkamiehen nainen

Ja niin näkyy tähdenlento,
nainen laukeaa, on rento.
Sylissäni nukahtaa, näkee unta lempeää.

On uskallettava elää,
tätä puuduttavaa elämää.
Taxijonossa nainen kaunis,
hunajainen korkokengillänsä horjahtaa.

Katson taustapeiliin ,miltä tuntuu olla mies,
epävarma heikko mies?
Joka jatkuvasti etsii naista
sitä oikeaa.

Olen boheemi ,ja erilainen.
herkän naisen painajainen,
öisin etsin uhria seuraavaa.
Mitä edestänsä löytää,
sitä ei voi pitkittää.
Katson viereistä baarin pöytää
siellä kaunis nainen nyyhkyttää.

Yön varjot hukkuu kaupunkiin,
me sattumalta kohdattiin;
ja kuinka käydä voi päätä pahkaa
rakastuttiin.

Rekkamies reissun päällä
liukkaalla talvisäällä
varovasti jarruttaa.
Joka kaupungissa uusi nainen,
tyhmä, ja kanamainen.
Kotikaupungissa saa viisas
nainen odottaa.

Matka jatkuu paikkaan seuraavaan,
suuret rinnat unelmissa paikan saa.
Katson taustapeiliin ,miltä tuntuu olla
mies, epävarma heikko mies,
joka jatkuvasti etsii naista
sitä oikeaa.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Käsi pakaralla

Käsi pakaralla
istun puisella jakkaralla.
Ajatukset laukkaa tähden sakaralla
öisen taivaan alla.

Autio luoto
ja silmies muoto.
Sammunut valo majakan
pimeydessä vaellan.
Kivinen karikko purttani ohjaa,
raapii rahisten heikkoa pohjaa.

Merirosvolaiva ankkurissa,
kannella vaanii viidakon kissa.
Mastossa marakatti nauraa
unessa uhraan verisen kauriin
pataan viskaan ison nauriin.

Aarre on piilotettu kiviseen luolaan,
kuvaasi katson ja himosta kuolaan.
Myrsky on saapuva päälle lahden,
tahtoisin olla kanssasi kahden.

Myrsky on kuin nainen,
villi kuin viidakon kissa,
kynnet esillä raapien
umpimähkään eksyksissä.

Hanhi on kynimättä

Kyynisyys kylmyyttäkin pahempi tila,
pata tyhjänä tyhjyyttään hohtaa.
Levoton mieli huomisen kohtaa.

Kyninkö kanan
vai kyninkö hanhen?
Maailmako on vain sylissä onnetarten.
Naivit runot ja iloiset aatteet,
kaatavat synkkyyden periaatteet.

Sanojen arkku on soppaa täynnä,
surusta täytyy suurin sanojen ruukku,
onnesta pieni suljettu luukku.

Otavan sakaralla merirosvolaivalla öisin seilaan,
sieluni mustaa seikkailun pintaa pimeyden peilistä
peilaan.
Kerro kerro kuvastin,
ken on maassa maukkain?
Seitsemän päivää juorut heittää,
naapuri aina kuumat kahvit keittää.

Hannu hanhelta on kadonnut ilo,ja onni
höyheniä kynittiin muutama tonni.
Untuvatakkeja hienosto käyttää,
tahtovat kaikki hyvältä näyttää.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Lapsille merirosvolaulu

Unessa merirosvolaivalla

Kirkkaalle taivaalle pilvet soutaa,
kesäpäivä pelkkää ; kuivaa poutaa.
Merirosvo suuren aarteen noutaa,
pienelle atolille veneellä nyt soutaa.

Hii ja hoo, lapset sanoo ei ooo
hii ja hoo se on sitten soronooo.
Silmälappu hukassa kapteenilla tukassa,
papukaija lastattu banaanilla kukassa.
Silmäkuoppa tuijottaa,
saarta kohden ,ulappaa.

Rumpali nyt rumuttaa,
teräksistä kattilaa.
Kokki laivan savustaa
hiiltynyttä makkaraa.
Apinalla omena
sitä katsoo mastossa,
yhtä suurta elämää
laivarotta piristää.

Laivapoika lastaa niin
banaaneita kellariin.

Hii ja hoo, lapset sanoo ei ooo
hii ja hoo se on sitten soronooo.
Silmälappu hukassa kapteenilla tukassa,
papukaija lastattu banaanilla kukassa.
Silmäkuoppa tuijottaa,
saarta kohden ,ulappaa.

Palaneet kaarisillat

Palaneet kaarisillat,
sumuiset savuiset illat.
Ikkunoissa syttyvät valot yksinäisien,
sydämessäni haamut menneisyyden.

Kevät kevyin askelein kulkee
kohti Marjalan siltaa,
sulaneet jäät alla
sillankaarien.
Jäniksen jäljet ristiin rastiin
jäätä piirtäen.

Runoilijan terävä miekka
jotain pintaa raapaisee.
Neonvalot aina loistaa
se on ABC.

Sykkivä elämän virta,
ei löydy kioskilta.

Kituva savuava sydän rinnassani,
epätoivoinen elämän liekki,
käy tähän päivään matkaamaan.

Torstaiko toivoa täynnä,
perjantaina iskee pelottomuus.
Lauantaina laiskuus lakaisee
roskat maton alle.
Sunnuntaina surun peitän,
en näytä sitä maailmalle.

MAANANTAI malttamattomasti
viikon aloittaa,
ei ole aikaa jäädä peiton alle
nukkumaan.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

En tahdo prinssiä

En tahdo mitään prinssiä,
vaan tahdon ihan tavallisen arjen sankarin.
On läheisyyden ,ja ihmisyyden kaipuu
minulla nyt kaikkein ankarin.
Maaliskuun mahti, kevät lyö päälle
iskuin vyön alle sattuvin.

Runoilijan muusaa nyt tarvitaan,
sulle laulun uuden ehkä kirjoittaa saan.
Kaupungissa Karjalan
istuu tyttö Marjalan.
Kirjoittelee tarinaa,
sitä arjen narinaa, runomuotoon kaikki
laittaa. Pajunkissan kohta taittaa
maljakkoon niin kauniiseen,
siitä uuden kevätrunon ehkä teen.

Unelmissa utopian, herään maaliskuiseen
aamuun, enkä törmää enää eilisen haamuun

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto