Missä lentää satakieli

Hän mies paholaisen silmin katsoi  minua,
kuin halpaa makkaraa, sai sisälläni
epätoivon kellot soimaan.
Niin kuin energiasyöppö nälissään,
hän imi sielustani iloa, ja valovoimaa.
Surmasi sisältäni sen, kauneimman 
äänen satakielen viimeisen.

On vain tämä hetki tässä, ja nyt sateenkaari
taivaalta on pois hävinnyt. Jo sulkeutuivat
verhot kauneimman paratiisin.
Eeva elämänpuusta omenan anasti.
Käärme korvaan, silloin sanoja
kuiskasi. Aatami aittapoluilla siemensi
salaista elämää. Suo, kuokka, ja Jussi.
Syntyivät katajaisen kansankorpisoturit,
veli veljeään vastaan taisteli.

Kotipolttoinen pontikka jota Jooseppi keitti, 
ja joi. Ryysyranta Jooseppi 
elannosta, elämästä taisteli.
Oi suloinen Suomen maa, 
ei vettä rantaa rakkaampaa.
Missä on oksa sen viimeisen kummajaisen,
missä laulaa maailman
kaunein ääni, missä lentää satakieli yllä pääni?