Haavemaailman kuningatar
odottaa sammakkoa seuraavaa,
josta voisi pussata prinssin hurmaavan.
Kuinka Eedenistä itää, kasvaa ainoastaan
kateuden vahva puu.
Niitä siemeniä äitimaan povelle
putoaa, niistä kasvaa sukupolvi
jonka sydäntä ohjaa vahva
myrkky kyyn.
Toivon, ja etsin kunnes edessäni
on paksu läpipääsemätön seinä.
Umpikujaan iskeytyy otsa luu.
Kirjailija paksun kilven ympärilleen
rakentaa, se voittaa pahimmankin
myrskypilven,
joita äitimaa osaksensa aina saa.
Minä sanojeni laidasta pidän
kynsin hampain kiinni.
Muistot aikaa myöten haalistuvat,
silti minun sieluni valkokankaalle,
heijastuvat aina menneisyydestä
samat rakkaat kuvat.
Nyt menetetty on aika nuoruuden,
ja tämä uusi sukupolvi kulkeeko
vain poluilla huoruuden?
Syytöntä syytetään, syyllinen vapaaksi
lasketaan, kunnes karman laki
voittaa epätoivon varmaan.
Minä niskaani viskaan sen nutun harmaan,
kunnes on aika maaäidin routaan
luoda koko manner.
Kaiken kärsien, niskassaan tuntee
synnit edellisten sukupolvien.
Minä kasvatan ajatusta, kunnes tunnen
sisälläni kutsun hautaholvien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti