Kammiossa luisen pään

Kammiossa luisen pään
liian aikaisin rattaat
lähtivät pyörimään.
Ei yön pimeydessä
kukaan niitä liikkeitä
nähdä saa.
Vatsaan koskee, ja
ahdistaa, mistä nämä
riimit tahdin saa?
Kohta aamu ontuu
radalleen,
mitä ratkaisuja
silloin teen?

Päivä kohta tulla saa,
minä en tiedä
mitä tuo se tullessaan.
Kuka lukee,
kuka laulaa,
kuka kuristaa
ahdistuneen kaulaa?

Entäpä mitenkä
lienee pää,
halkeaako kallo,
vai kiinnostaako
ainoastaan kohtalo
maapallon?

Naapuri katsoo
rajan yli taas,
ruoho on vihreämpää.
Mitenkä rajat saisi
leviämään länteen päin.
Ajattelee hän näin.
Taidan iskeä Troijan
hevosella, sellaisella
useammalla peltisellä.