Aamu

Niin viimeinkin aamu koittaa
viimeinkin, sitä kaipaan rikkinäisen
yöni jälkeen.
Kuka voisi valon sytyttää
taivaan suureen ikkunaan?
nyt paistaako aurinko alas maailmaan.
Kuka aukaisisi pilviverhon sen,
ja taivaan sälekaihtimen?

Tämä aamu kirjoittaa,
alkavalle viikolle uutta sävelmää.

Olen nielaissut kaikki
sanat tämän heräävän kaupungin.
Vuosisadanko mykkänä nukuin?
niin kuin Prinsessa Ruusunen.

Yön varjot, ja okaat peittona.

Tahdon ulos heittää nämä
kaikki sanat turhan pitkään
vaietut. Sama riimien rytmi,
sekä kiihko löytää minut vieläkin.
Olen niin kuin nuori villi kauris,
valmiina tulevaisuuden suuriin loikkiin.