Yksinäisyys

Korppikotkat pitkänokkaiset,

niitä miehettömyys maailmassa

liikaa tänne kasvattaa.

Justiinat sisällä naisten kukkaan

puhkeaa. Voi sitä mies rukkaa,

joka oman Justiinansa omistaa.

Sen vihainen ilme, mukavasti

perhepotrettiakin somistaa.

Minä kaulintani yksinään vain heilutan,

korvapuustit lapsilleni pyöritän.

Kureliivini tiukemmalle nyöritän,

olen niin kuin kelopuu,

pystyyn suorin ryhdin kuivetun.

Yksinäisyys, itsepäisyys, se on osani mun.