Lailla päivänkehrän yössä
kulkee hahmo surullisen
prinsessan.
Kädessään kantaa sirppiä
elämän, kohdatessaan
kuolemanvarjon.
Hän nostaa sirppinsä
iskuun viimeiseen.
Saastuttaa sirppinsä veri
puhtaiden aatosten
autiomaata,
on maankamara maata
Kainin poikien.
On tullut aika kuolleiden
yön,
on aika saapua yön noitien.
On tuleva yö suurenkurpitsan,
nainen yössä kulkee
sisällään raskas mieli,
taskussaan keritsimiä kantaa
hän,
sekä veristä sirppiään.
Yöllä navettaan hiipii hän,
tekee öisiä loitsujaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti