Paronittaressa

Portsari hän aina

minulle hymyilee salaa.

Hän ilmeistä ihmisten,

lukee kuin käsialaa.

Hän huomaa katseista sen,

kuka ketäkin rakastaa.

Minä yritän niin kovasti

piilottaa sen,

sisältäni hohtavan

rakkauden.

On jälleen ilta lauantain,

karaokekärpäsen pureman

vahvan tänään sisälleni sain.

Niin me joukolla taas lauletaan.

Pastori hän vetää aina samaa

Dirlandaa.

Virpiä se asia niin kovin

aina naurattaa, teologi

aina hymyn ystävyyden

kasvoillemme saa.

Minä haluan niin kauan

olla maan hiljaisin,

kun sinun taas saapuvan

minä nään. Ajatuksissanikin

nimesi kiljaisin.

En pelleile en,

on aika suuren ystävyyden.

Niin enemmän minä

kyllä tahtoisin.

Riittää se jos en muuta saa,

vaikka liekin sisälläni

saa hän aina roihuamaan.

Polttaa sisälläni korventaa, kun laulaa

hän aina sitä samaa sävelmää.