Aikaa siitä on kun
syntyi prinsessa alle
kylmien tähtien.
Aika häntä kaltoin
kohteli siitä lähtien.
Ei elämä tarjonnut
tarpeeksi ruokaa,
rakkautta nälkää
näki hän.
Sisällänsä hehkui
hiilenä laulu
pienen satakieleen.
Ei aika saanut satakieltä
voimakkaana laulamaan.
Niin suurta julmuutta
en toivo kenenkään
kokevan mitä saa
kärsiä hän.
Loputon julmuus,
päivien tähkäpäiden yllä,
julmasti särki ihmislapsen
sydämen.
Muistan hyvin sen ajan,
kun hän jaksoi
koko kansaamme
neuvoin opastaa.
Minä häntä suuresti
kunnioitan,
ystävyyttä ojennan.
Toivon hänelle voimia
hyvyyttä päiviin loppuelämän.
Muistakaa te lapset äitiänne,
anteeksi antakaa,
jos välillänne siteet
joskus katkeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti