Silmäni jo tottuivat hämärään,
sisälläni aamuisin
kuhertelee runojen kyltymätön
villi kyyhkynen.
Tunnen joskus äitimaan
nyyhkytyksen,
silloin ohitseen lentelee
eksynyt enkeli
nenäliinan äitimaalle
ojentaa.
Tulkaa yönmenninkäiset pois
piiloistanne,
minä valolla hetkeksi teidät
sokaisen.
Minä olen planeetalta numero
seitsemän,
sinä olet poika Tellukselta,
aikamatkalla
jonnekin. Jossain avaruuden
akselilla
yhteen törmättiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti