Translate

maanantai 29. lokakuuta 2012

Nostalgiaa


Mari kankaansa kutoi,
mekkoja ompeli.
Niin syntyi Marimekko,
Lenita vain tennis-sukkia
tiiraili, Spede pelleili
kanssa Simo Salmisen.
Uuno verkkopaitoineen,
Suomea kiertää sai.
Minä olin pieni se
ihminen, hukassa
seassa viisaiden.

Sinä minun tähteni
sait loistamaan.
Runoja, tarinoita
kirjoittamaan.
Amatöörit parsivat
vain sukiaan,
kaivoivat navasta
nukkiaan.
Sävelmät laulujen
kuunsillassa ikuisesti
etsivät paikkojaan.

Minä pelkäsin maljaa
huulilleni nostaa,
maistaa uudestaan
sen pisaraa.
Nyt maljan juon
aikakausien muistolle.
Aika muistomme kauniiksi
kiillottaa.
Ikävä entiseen voi
joskus jonkun ihmisen
hetkiseksi yllättää.

Aika mun tähteni vielä
hetkeksi sytyttää,
sinä mun tähteni saat
taivaalla taas loistamaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto