Piirrän kuvasi hiekkaan,
hymyilen sinulle
aina kun kohdataan.
Aamulla tuuli puhaltaa
sisältäni eilisen,
ja sisälleni syttyy
suuri kokko Juhannus
jälkeen eilisen.
Rakastan pieniä vauvoja,
niiden äitejä. Rakastan
vanhoja nauravia miehiä,
kiukkuisia mummoja
nutturoineen.
Paronittaren tunnelmaa
perjantaisin,
lauantaisin.
Kai laulaa saan?
Mirja jälleen laulaa
laulun, me yhdessä
niitä valikoidaan.
Antaa äänen soida
me yhdessä elämästä
lauletaan. Lauletaan
tunteista tuskaisista,
rakkaudesta, joka
ei kauan kestä.
Anne antaa aiheen
uuteen runooni.
Kirjoitan lappuun sen johon,
laulettavia karaokekappaleita
kirjoitetaan.
Virpi anna laulusi soida,
me sitä täällä kaipuulla
odotetaan.
Mä en mikään pelle oo,
vaikken koskaan nainen
kai olla saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti