Kanavan pinnalle usva nousee
kuuntelemaan, tahtoo päälleen
peitteen jäisen.
Minä kuljin rannalla
yksinäisten,
tartuin käteen sun.
Sisällemme syttyi pieni
liekki,
tuuli sai sen villinä
roihumaan,
kohta marraskuu saa kokon
sisällämme palamaan.
Hyvää huomenta maailman,
minä näen talviunta,
kunnes uusi aamu sarastaa.
Sinun kätesi on lämmin,
sydän niin suuri sinne
mahduin minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti