Niin erilainen suomenkieli,
sisällensä myrkyn nieli.
Niin monta eri murretta,
niin monta tyylisuuntaa.
Puhuisin jos Savon murteella
niin Mustikin menisi
piiloon puun taa.
On meillä suvussamme koira,
joka Norjaa vain ymmärtää.
Suomea sille, kun väännät,
se liikkumatta köllöttää.
Suomenkieli, ovenpieli,
se oli hän mies spanielisilmäinen,
joka särkymään sai
naisen sydämen.
Spanielin itsepäisen,
äsken taisin lenkittää.
Niin katse oli koiran
sen samanlainen,
joka miehen silmissäkin
sisältä naisen murtaa
kaiken jään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti