Lokakuu

Nuo huokaukset huulien

taas kuiskauksen aikaan

saa muodostaa.

Lokakuu sydämeeni

liekin voimistuvan

sytytti. Join teetä

kanssa Roomeon .

Olin Juulia pienen

hetkisen, kunnes

aika meidät eroon vei.

Nyt tuuli hiileen puhaltaa,

minä sitä seuraan vierestä,

saako se nuotion taas palamaan.

Sisälläni vielä laavaa on,

se hohtaa kuumuuttaan.

Lokakuu vähitellen lyö

routaa  alle maan.

Minä sydäntäni lämmitän

muistoilla elämän.

Kohta halla kulkee

yli maan, ja loppuu

sydämeni lämpö uudestaan.