Minä olen lukinnut itseni,
hävitin sen avaimen,
ettei kukaan minua auki saa.
Minä hävitin sen ihmisyyden,
suljin tien sisälleni.
Luovutin luottamisen,
turvan toisesta elämästä.
Kädessäni pataässä,
ja kello käy.
Tiimalasista hiekka
pois katoaa.
Minä olen vaiti,
en mielestäni
minkään arvoinen.
Niin murskattuna,
tallattuna,
kuin maan matonen.
Se helvetti on täällä nyt.
Maanpäälle yksinäisyydestäni
syntynyt.
Ja minä kynnän mieleni
kyisenpellon,
valtaan vainiot
sisäiselle Eevalleni.
Minä olen paha,
haukkasin palan
omenasta.
Näin sen mitä se
rakkaus olisi voinut olla,
jos maailma ei
olisi lakannut
minua rakastamasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti