Kuin naula läpi pään,
minä sorrun tähän
tylsään ikävään.
Katson ajan patinoimaa
kuvaa peilin, se en voi
olla minä. Minä lähdin
ruumistani vanhasta
lätkimään.
Vuodet juoksee,
aika jatkaa nopeasti
kulkuaan. En ole elämän
taikuri, niin kuin Jussi on.
On päässäni vain säkeet
runojen, niiden sointujen
rytmi loppumaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti