Translate

tiistai 13. lokakuuta 2015

Viimeinen tiima

Oli hetkiä jolloin
minun sydän suli rintaan,
ja elämä kumarsi
karmaa pilkka hintaan.
Maailman pahuus
paistoi maailman
asfaltin pinnassa.
Se karman löyhkä
nousi tiestä höyrynä
ilmaan. Minä jälkeen
päin häpesin niin
kuinka paljon joskus
sinua rakastin.
Ajan tiimalasissa
hiekka käännettiin
ylös alaisin, ja sen
jälkeen sinä nostit
minut jalustalle
kuin palvotun Madonnan.
Olit liian ylpeä minusta,
ja taidoistani kirjoittaa.
Silloin sinä syljit
rakkautesi vasten minun
kasvojani.
En voinut silloin
olla kahleistasi vapaa,
ja työnsit pois minut
luotasi tukahduttavalla
rakkaudella.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto