Päivänkorento jäätynein
siivin, lensi kohti
talven turva paikkaa.
Pois alta pakkasen,
ja ilman raikkaan.
Minä Hepokatti Heikin,
kitaran viritin,
lemmen sävelin.
Tum, tum, tum,
laulaa hän,
minä punastun.
Minä luotaan pois kävelin,
siihen uneen kaukaiseen
jossa kaikki unelmat
ylös avaruuteen laukaisen.
Ilmoille huudan
sen parin kaipauksen.
Yön menninkäinen
hiipi luolaansa ontuen.
Sydämeni on rakkaudesta
puhki. Ajatukset ovat
umpisolmussa sisällä ihmisen.
Mistä löydän langan pään
vyyhdin sen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti